Mikä yllätti synnytyksessä/ajasta synnytyksen jälkeen?

En tiennyt aiemmin, että sektiossa leikkauspöytä käännetään vasemmalle kallelleen. Raskaana selällään makoillessa kohtu voi painaa laskimoita ja aiheuttaa kehnon olon.
 
Ponnistusvaiheessa kipu oli todella kova aina kun työnsin. Luulin, että kipu helpottaa aina kun supistuksen jälkeen alkaa työntää, mutta se työntäminen oli se joka sattui enemmän kuin supistus.
 
En tiennyt, että ”uudelleensynnyttäjä” joutuu odottamaan kohdun supistumista niin pitkään.
Vaikka omalla kohdallani edellisestä synnytyksestä oli jo lähes 6 vuotta.
 
Esikoinen kun syntyi, niin yllätyin että supistuksia tulee myös jälkikäteen ja että ne todella on kivuliaita. Kukaan ei kertonut jälkisupistuksista ja että sellasia on ylipäätään olemassa. Silloin kätilötkin tuntui olevan sitä mieltä että harvinaista kun ensisynnyttäjä sellasia tuntee. Esikoinen syntyi 2010, joten ei siitä nyt kovin kauan oikeasti edes ole :grin
 
Yllätyin, siitä että ponnistusvaihe oli aivan täysin kivuton. Vaikka tokihan se muuten oli aivan täyttä tuskaa mutta kipua ei tuntunut ollenkaan tippaakaan. Ja sama kokemus jälkisupistuksista. Synnytyksen jälkeisenä päivänä imettäessä aivan hirveät supistukset ja kivut, tosin aivan erilaiset kuin synnytyssupistukset. Nämä tuntui selässä toisin kuin synnytyksen supistukset. Onneksi lämpöpussi auttoi mutta imettämisestä ei meinannut tulla mitään.. ja esikoinen minullakin, kuulemma yleensä ensisynnyttäjät ei niitä tunne.
 
-Jälkisupistukset tuli yllätyksenä ekan synnytyksen jälkeen, tokasta kätilö onneksi varoitti että saattaa olla vielä pahemmat (kuten olikin)
-Maidon herumisesta aiheutuva kipu/pistely.
-Tokassa synnytyksessä vasta selvisi minkä piikin ne ponnistamisen jälkeen tökkäsi täysin yllättäen ekassakin synnytyksessä minun reiteen.
 
Yllätyksenä tuli vauvan perätila. Seuraavaksi tuli yllätyksenä se kuinka huono olo varsinkin makuullaan oli avautumisvaiheessa. Kiireelliseen sektioon kun päädyttiin tuli tärinä ja kuvotus yllätyksenä. Ja sektion jälkeen se kuinka huonosti sen jälkeen voin.
 
-En tiennyt, että henkinen toipuminen kehnosti hallitusta synnytyksestä kestäisi vuosia.
-En tiennyt, että henkinen toipuminen hyvin hallitusta synnytyksestä kestäisi vain muutaman päivän.
-En tiennyt myöskään sitä, että fyysinen toipuminen voisi kestää vain muutamia päiviä.
-En tiennyt, ettei synnytykseen voi vaikuttaa itse mitenkään, vaan se tapahtuu niin kuin tapahtuu. (Molemmissa synnytyksissä lopuksi "räjähtävä aukeaminen", kuten kätilö sitä nimitti ja lapsi syntyi kahdella supistuksella ilman minkäänlaista ponnistamista. Ne olivat kovia ja infernaalisen kivuliaita supistuksia ne, jotka tuon aiheuttivat.)
-En tiennyt, että kaikki raskausajan ongelmat loppuisivat synnytykseen. Pidätysongelmat, närästys, yms. loppuivat kuin seinään.
-En tiennyt sitäkään, että jälkivuotoa tulee todella paljon ja monta viikkoa. Toki jälkivuodosta olin kuullut, mutta oletin sen olevan enemmän menkkojen kaltaista kuin tuollaista niagaraa.
 
En tiennyt että synnytyksen aikana voi häntäluu murtua. Enkä tiennyt että ponnistamisentarve voi tuntua aivan lamaannuttavana kipuna, eikä vain epämääräisenä paineen tuntuna, miten sitä kaikessa minun lukemassani kirjallisuudessa kuvailtiin.
 
En tiennyt myöskään, että mahaa painellaan kätilön toimesta synnytyksen, myös sektion jälkeen. Ihan hirveää oli! Kohtua painellaan, jotta nähdään miten kohtu on supistunut ja jälkivuodon määrää tarkkaillaan.
 
Muistui vielä mieleen suonenvedot, jotka oli ponnistaessa kauheita. Olihan niitä ollut suunnilleen koko raskauden ajan, mutta silti tuli yllätyksenä että jalka kramppasi siinä lähes jatkuvasti.
 
Lisään vielä: En voinut kuvitellakaan minkälaisen verisyöksyn kohtuun jäänyt istukan osa voi aiheuttaa.
Jouduin sitten kaavintaan. :sad001
 
Muistui vielä mieleen suonenvedot, jotka oli ponnistaessa kauheita. Olihan niitä ollut suunnilleen koko raskauden ajan, mutta silti tuli yllätyksenä että jalka kramppasi siinä lähes jatkuvasti.

Tämä! Mulla oli loppua kohden niin vaikeita jalkakramppeja että ne sattui melkein enemmän kuin itse supistukset. Kätilö vaan manasi että kumpaa nyt valitat, jalkaa vai suppareita. :confused:
 
Turvotus! Kuinka paljon turposin juuri ennen synnytystä ja synnytyksen aikana. Tuli pohkeeseen ihan raskausarpia (pitkässä) synnytyksessä kun nestettä vaan kertyi :0
 
Yllätyksenä tuli:
- Kaikki voi mennä hyvin.
- Kuinka hutera ja vetelä olin keskivartalosta synnytyksen jälkeen. Tunsin olevani vieteriukko ekoilla koiran pissatuslenkeillä.
 
Yllätyin toisessa synnytyksessä siitä, miten paljon voi asento ihan oikeasti vaikuttaa kipuihin. Puoli-istuvassa oli kauheaa ja ponnistaminen ei edennyt, jakkaralla oli paljon helpompi ja kivuttomampi, ponnistus sujui hyvin. Lisäksi ekalla kerralla oli melko voimakkaasti kipulääkitystä, toisella kerralla ei juuri mitään, yllätti kuinka paljon olin rennompi ja valmiimpi tilanteessa ilman lääkepökkyrää.

Jälkisupistusten kivuliaisuus yllätti nyt toisella kertaa, ekallakin kerralla niitä tunsin, mutta miedompina. Fyysinen toipuminen on kuitenkin lähtenyt yllättävän nopeasti käyntiin verraten ensimmäiseen synnytykseen.
 
Takaisin
Top