Mikä yllätti raskaudessa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Mikä sinut yllätti raskaudessa? Olisitko toivonut että sinua olisi varoitettu jostain etukäteen?

Minut yllätti se kuinka voimakkaasti raskaushormonit vaikuttaa tunteisiin. Olen molemmissa raskauksissa ollut varsin äksy ja herkkä. Toisen odotuksessa yllätti se kuinka aikaisin löystymisen aiheuttamat lonkkakivut voi alkaa.
 
Yllätti miten erilaisia kaksi raskautta ovat olleet. Tämä jälkimmäinen on ollut todella paljon kuormittavampi niin fyysisesti kuin henkisesti.

Ehkä minäkim olisin halunnut etukäteen tietää miten paljon hormoneilla on vaikutusta mielialaan ja mitä tahansa vinkkejä miten omaa oloa voisi helpottaa.
 
Yllätti se, että eka raskaus oli todella helppo ja tässä raskaudessa ollut enemmän ruoansulatusongelmia ja ruoan nousemista takaisin ylös, sekä liikkeet tuntuu jotenkin voimakkaammilta. :eek:
 
Itseäni yllätti eniten painonnousu, toki mulla taustalla hormonien aiheuttamaa angioödeemaa perussairauden aktiivisuuden vuoksi, että ihan sellaista tavisraskaus painonnousua tuskin mun kohdalla tulee tapahtumaan, kun nesteturvotuksia on niin paljon.

Mieliala on täälläkin yllättänyt, kaikki elämänhalu lähti plussan jälkeen, joskin nyt on jo täällä lähellä viimeistä kolmannesta huomattavasti helpottanut, kun vauvan tuntee konkreettisesti ja ajatukset alkaa lähentyä synnytystäkin. :)

Oikeestaan eniten yllätti henkinen ja fyysinen raskaus, että vointi on oikeesti suurimman osan ajasta tosi huono, ei pysty tekemään niitä asioita, joita normaalisti tekisi. Lisänä kaikki pienet "kivat" kuten kolotukset, supistelut, anemia ja väsymys. Ensiraskaudeksi on kyllä ollut mielenkiintoinen ja, jos olisin tiennyt, miten vaikea olo on ja miten työkyvytön olen, en tiedä olisinko ikinä uskaltanut tulla raskaaksi :hilarious: no joo, kyllä olisin varmaankin, kun niin pitkään yritettiin, et toivokin meinasi loppua. Onneksi palkkiona kaikesta on lopulta se vauva :love017
 
Yllätti ikävät ja hyvin kivuliaat vaivat, kuten rannekanavaoireyhtymä ja järkyttävät liitoskivut nivusissa ja alapäässä. Sairauslomakierteen jälkeen jäin lopullisesti pois töistä sitten rv25.
 
Mielialan painuminen alas, itkukohtaukset, raivon puuskat. Tuntuu kuin en enää tuntisi kuka olen. Pelko tulevasta... Jatkuva nälkä ja ruuanhimot, valtava väsymys.
 
Se että kun tulin raskaaksi, olin vain hautomakone. Minut unohdettiin ja olemassa oli vain ja ainoastaan kehittyvä lapsi.
Kukaan ei kysynyt kuinka voin tai olen jaksanut. Aina keskityttiin vain vauvaan. Kaikki puheenaiheetkin käsittelivät pelkkää vauvaa. Vauva, vauva, vauva!
Olin myös vapaata riistaa tuijottajille, kommentoijille ja taputtelijoille.
 
Nurinkehrääjä sanoi:
Se että kun tulin raskaaksi, olin vain hautomakone. Minut unohdettiin ja olemassa oli vain ja ainoastaan kehittyvä lapsi.
Kukaan ei kysynyt kuinka voin tai olen jaksanut. Aina keskityttiin vain vauvaan. Kaikki puheenaiheetkin käsittelivät pelkkää vauvaa. Vauva, vauva, vauva!
Olin myös vapaata riistaa tuijottajille, kommentoijille ja taputtelijoille.
Click to expand...

Tämä. Edes ystävät eivät paljon viestittele ja kysy miten voin (vaikka itse olen kysellyt heiltä, kun he ovat olleet raskaana). Tää yllätti ekassa raskaudessa eniten ja nyt toisessa yllättää taas kerran. Ketään ei tunnu kiinnostavan miten mä voin.
 
Mies yllättyi kuinka toimintakyvyttömäksi menin - ekana voidaan pahoin, sitten nukutaan ja sitten supistellaan ja lopulta vatsa on tiellä... Ei siis sitä himokasta keskiraskautta ikänä tullutkaan...
Ite en ollut kovin yllättynyt raskaanaolemisesta.
Synnytys oli shokki, sen sijaan, kukaan ei ollu sanonu oikeesti miten se todella sattuu...
 
Yllätyin niitä kaikenmaailman kolotuksia ja sitä unettomuutta ja vessassa juoksua loppua kohti.
 
Olen enemmän yllättynyt miten luontevalta raskaus on tuntunut piiiitkän yrityksen jälkeen.

Töissä kun kerroin raskaudesta (että olen jäämässä pois) useat ihmiset alkoivat jakaa vinkkejä ja tsemppiä vauva-aikaan. Oli jotenkin hellyyttävää tuntea kuuluvansa nyt johonkin uuteen ryhmään, esikoisen odottajat, kohta perheelliset.

Ekalla kolmanneksella makasin kolme kuukautta huonovointisena ja väsyneenä sohvalla ja sanoin miehelle et hän saa seuraavan kantaa :playful: sitten toiselle kolmannekselle siirryttäessä vaivat loppuivatkin seinään ja ihmettelin että voiko todella ihmisellä näin hyvä olla. Eli aika tiukkoja muutoksia hormonit voivat aiheuttaa, vaikka itse olen päässyt ehdottomasti todella helpolla toistaiseksi oireineni.

Edit: lisäys vielä, raskaus vei multa työstressin pääasiassa pois. Suurimman osan ajasta odotuskupla vie huolet pois, ja tuntuu että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työ.
 
Tämä väsymyksen määrä. Se on tuntunut välillä ihan tajuttomalta. Sekin yllätti, että väsymys alkoi about lähes heti siitä kun alkio oli kiinnittynyt (meillä hoitoalkuinen raskaus, niin pysyin hyvin selvillä milloin mitäkin tapahtui). Vapaapäivinä onkin parasta ottaa rennosti, niin jaksaa jotenkin töissä. Toivon tämän helpottavan kun 2/3 alkaa! 6 päivää enää ja sitten on se etappi ohitettu :love017

Sen sijaan positiivinen yllätys on ollut se, ettei huonoa oloa oikeastaan ole ollut. Toki siis välillä on etonut, mutta kertaakaan ei ole täytynyt oksentaa. Toki hilkulla on ollut, mutta pahoinvoinnin suhteen näyttäisin päässeen helpolla.

Se yllätti myös, kuinka oireet voivat vaihdella! Jonain päivänä rinnat olivat kipeät ja heti seuraavana päivänä ei niin mitään.
 
Väsymyksen määrä ja voima, se lamaannutti totaalisesti.

Myös vähän ehkä naivisti; raskauspahoinvointi... Jotenkin mulla oli todella "kiiltokuvamainen" ajatus raskauspahoinvoinnista, mediasta varmaan välittynyt että se olisi yhtäkkistä oksentelua, eikä lamaannutavaa vellovaa huonoa oloa, mutta sen romantiikka katosi aika nopeasti...:hungover:
 
Se että "liikuntakyky" meni melkein heti. Alkuun pahaolo ja väsymys aiheutti sen ettei halunnut liikkua ja sen jälkeen alkoi kaikki kivut ja kolotukset jotka vaan pahenee liikkuessa. Käytännössä 9kk on mennyt vain satunnaisia lyhyitä kävelylenkkejä tehdessä ja kunto on ihan nolla.
Myös närästyksen voimakkuus yllätti, ihan järkyttävää :wtf:
 
Jatkuva huoli yllätti eniten! Ja ehkä se, että oikeastaan koko ensimmäinen kolmannes menee siihen, ettet edes tiedä välttämättä oletko oikeasti edes raskaana. Jotenkin itse olin aina kuvitellut, että heti plussan jälkeen mentäisiin automaattisesti lääkärille varmistamaan, että ollaanko sitä nyt oikeasti raskaana :) Itse toki kävin varhaisultrassa, mutta silti tuntui siltä, että eka kolmannes oli täynnä pelkkää epätietoisuutta ja huolta.
 
Kivut. Minulla oli aivan järkyttävät liitoskivut jostain rv 20 asti. Jotenkin liitoskivut kuulostivat etukäteen siltä, että vähän jomottaa, mutta ne olivat kyllä ihan jotain muuta. Yöllä meinasin itkeä ääneen, kun piti kääntää kylkeä, kun sattui niin kauheasti. Lopulta olin lähes liikuntakyvytön enkä pystynyt kävelemään kuin ehkä 50-100 metriä. Meillä ei ollut silloin autoa, joten olin käytännössä vankina kotonani. Synnytyksen jälkeen tuntui suorastaan ihmeeltä, kun pääsin omin jaloin kävelemään ehkä 300-400 metriä läheiseen puistoon.
 
Ekassa raskaudessa yllätti eniten se, kuinka vihainen olin jatkuvasti. Olin vihainen kaikille ja se oli aivan kauheaa.

Tässä tokassa yllätti se, kuinka nopeasti kroppa löystyi ja kivut alkoi (alkoi siis viikoilla 14 about, nyt menossa rv 22). Iskias on niin paha, että lähtee välillä jalka alta. Selälteen en saa nukuttua, kun en saa happea kunnolla ja kyljellään sattuu selkään ja kun varon iskiasta kääntyessäni, en huomaa varoa mahaa ja saan järkyttäviä repäisykipuja. Myös harjoitussupistukset on voimakkaampia tässä raskaudessa ja paine on kova, kun tulee. Todella epämiellyttäviä. Töitä olis vielä 13 viikkoa jäljellä enkä millään haluis jäädä pois ennen sitä mutta tänään selkä oli töiden jälkeen niin kipeä, että en voinut seistä enkä istua :sad001

Vauva on toki tärkein ja omien tuntojen mukaan meen ja koitan olla häpeämättä, jos nyt joudun oleen saikulla. Ensviikolla neuvola, joten pääsee kertomaan nämä ja kattoon, mitä neuvovat :angelic:

muokkaan vielä, kun tuli tommonen tilitys, että suurimmaksi osaksi nautin raskaudestani ja oon todella onnekas, että vauva saadaan :Heartpink on hän niin samperin rakas jo nytten!! :love7:love7
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top