Meillä on uusperhe. Minulla kaksi tyttöä edellisestä liitosta. Esikoisella aistiyliherkkyyksiä, kuulo ja tunto. Välillä on tosi vaikeaa. Tyttö on kovin uhmakas eikä helposti näytä surun tunteita vaan peittää ne. Jotenkin hänestä tulee itseni mieleen lapsuudessa. Muistan, etten puhunut koskaan kenellekään vaikeista asioista. Mulla oli toinen siskoista vakavasti sairas ja varmaan ajattelin lapsuudessa säästää vanhempiani omilta murheilta. Ollaan käyty tytön kanssa toimintaterapiassa ja eskarikuraattorilta saatu apua nukkumaan menoon ym. Sen kanssa oli syksyllä suuria vaikeuksia. Uskon kuitenkin että tyttö tulee pärjäämään hyvin maailmassa, mitä nyt on todella herkkä ja pelkään hänen isänsä pahaa masennusta, ettei vaan periytyisi hänelle. Mun nykyisellä miehellä on kehitysvammainen ja autistinen poika, joka on 1-vuotiaan tasolla. Hänen kanssaan on aika rankkaa. On refluksia, oksentelua, ei osaa puhua, on vaipoissa, on yöheräilyä, jatkuvaa syömistä. Ja mä olen nyt raskaana. Vasta kuudennella viikolla, mutta nyt olen alkanut pelätä kuollakseni, että mitä jos meillekin syntyy vammainen ja autistinen lapsi? Tilannetta ei helpota yhtään, että mieheni siskon pojalla on myös autismi. Jotenkin herää epäily, että kulkee suvussa. Olen yrittänyt selvittää diagnooseja js voiko asiaa tutkia etukäteen mitenkään. Voisimmeko saada mitään riskilukua mikä on mahdollisuus meillä sairaaseen lapseen. Käsittääkseni kuitenkin pojista ei ole löytynyt mitään yhteistä tekijää, ja niin se usein taitaa varsinkin autismissa ollakin, ettei löydy mitään selittävää tekijää.