Mikä tekee perheestäsi erityisperheen?

Meillä on jaossa läjä autoimmuunisairauksia. Oman reumani olen siirtänyt jo yhdelle lapselle ja nyt minulla epäillään samaa suolistosairautta kuin äidilläni on. Olen miettinyt minäkin paljon, voinko lisääntyä. Jos jollain toisellakin lapsella puhkeaa reuma, haluan sterin.
 
Sopisin varmaan tänne, puolisolla todettu vasta vakava pitkäaikais sairaus ja vertaistuki olis tarpeen...
 
Muokattu viimeksi:
Löytyisikö täältä muita sairaita äitejä? Itselläni kesti jonkin aikaa ennen uskalsin edes harkita lapsen hankintaa.

Syy on aivoissani. Minulla on ollut kaksi hitaasti etenevää aivoinfarktia, eli aivojen verisuonet on tukkiutuneet ja niillä on uusia haaroja. Nämä on siis yhä ja ajan kanssa pikkuhiljaa toivottavasti aukeavat. Ehkä. Minulle on jäänyt toisen puolen käden ja jalan heikkoutta/motorista ongelmaa. Luultavasti iäksi. Ajattelen kuitenkin, että monilla äidillä on isompia fyysisiä haasteita ja silti onnistuvat, miksen minä kun on niin ihana aviomieskin tukena.

Onko muilla kokemuksia äitinä vastaavista fyysistä haasteita?
 
Löytyisikö täältä muita sairaita äitejä? Itselläni kesti jonkin aikaa ennen uskalsin edes harkita lapsen hankintaa.

Syy on aivoissani. Minulla on ollut kaksi hitaasti etenevää aivoinfarktia, eli aivojen verisuonet on tukkiutuneet ja niillä on uusia haaroja. Nämä on siis yhä ja ajan kanssa pikkuhiljaa toivottavasti aukeavat. Ehkä. Minulle on jäänyt toisen puolen käden ja jalan heikkoutta/motorista ongelmaa. Luultavasti iäksi. Ajattelen kuitenkin, että monilla äidillä on isompia fyysisiä haasteita ja silti onnistuvat, miksen minä kun on niin ihana aviomieskin tukena.

Onko muilla kokemuksia äitinä vastaavista fyysistä haasteita?

Minä olen, mutta kirjoittelen tuolla salaisella puolella, kun menee tunnistettavuuden puolelle jos näitä joku tuttu näkee lukea :)
 
Meillä on uusperhe. Minulla kaksi tyttöä edellisestä liitosta. Esikoisella aistiyliherkkyyksiä, kuulo ja tunto. Välillä on tosi vaikeaa. Tyttö on kovin uhmakas eikä helposti näytä surun tunteita vaan peittää ne. Jotenkin hänestä tulee itseni mieleen lapsuudessa. Muistan, etten puhunut koskaan kenellekään vaikeista asioista. Mulla oli toinen siskoista vakavasti sairas ja varmaan ajattelin lapsuudessa säästää vanhempiani omilta murheilta. Ollaan käyty tytön kanssa toimintaterapiassa ja eskarikuraattorilta saatu apua nukkumaan menoon ym. Sen kanssa oli syksyllä suuria vaikeuksia. Uskon kuitenkin että tyttö tulee pärjäämään hyvin maailmassa, mitä nyt on todella herkkä ja pelkään hänen isänsä pahaa masennusta, ettei vaan periytyisi hänelle. Mun nykyisellä miehellä on kehitysvammainen ja autistinen poika, joka on 1-vuotiaan tasolla. Hänen kanssaan on aika rankkaa. On refluksia, oksentelua, ei osaa puhua, on vaipoissa, on yöheräilyä, jatkuvaa syömistä. Ja mä olen nyt raskaana. Vasta kuudennella viikolla, mutta nyt olen alkanut pelätä kuollakseni, että mitä jos meillekin syntyy vammainen ja autistinen lapsi? Tilannetta ei helpota yhtään, että mieheni siskon pojalla on myös autismi. Jotenkin herää epäily, että kulkee suvussa. Olen yrittänyt selvittää diagnooseja js voiko asiaa tutkia etukäteen mitenkään. Voisimmeko saada mitään riskilukua mikä on mahdollisuus meillä sairaaseen lapseen. Käsittääkseni kuitenkin pojista ei ole löytynyt mitään yhteistä tekijää, ja niin se usein taitaa varsinkin autismissa ollakin, ettei löydy mitään selittävää tekijää.
 
Hiljentynyt tämä ketju mutta lämmittelen vähän. Itselläni on 15v erityistarpeinen adoptiolapsi. Olen saanut 2 ekaa lastani itsellisesti (adoptio ja toka klinikan kautta lahjoitetuilla siittiöillä). Kolmas on bonuslapsi mieheni kautta ja nyt raskaana lahjamunasolulla ja mieheni simpoilla.
 
Meillä on toisiksi vanhin lapsi s.2008 vaikeasti kehitysvammainen tyttö.Perheestä löytyy myös adhd poika joka on lapsista tällähetkellä toisiksi nuorin.
elämä tässä erityisessä sekamelskassa on välillä rankkaa niin fyysisesti että psyykkisesti.
 
Takaisin
Top