Mikä synnytyksessä pelottaa/pelotti eniten?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Mikä sinua eniten pelottaa, huolettaa tai mietityttää lähestyvässä synnytyksessä? Tai mikä pelotti, huolitti tai mietitytti ennen synnytystä?

Esikoisen synnytyksestä niin paljon aikaa että en muista. Nyt pelottaa eniten mahdollisuus että joutuisin taas sektioon.
 
Molemmissa synnytyksissä on eniten pelottanut se, että jos tapahtuukin jotain yllättävää ja joudun sektioon. Onneksi kummallakaan kertaa siihen ei jouduttu.
 
Alatiesynnytys pelotti kaikista eniten. Ettei ole hallinnassa mikään, ei kipu tai oma käytös. Että vauva ei mahdu ulos, kun äidiltänikään ei ole mahtunut (hänellä todettiin magneettikuvissa). Että kuolen ja vauvakin kuolee. Siksi meidän vauvat syntyvät suunnittelulla sektiolla. Sektiokin aina pelottaa, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin alatie.
 
En oikein ehtinyt pelkäämään varsinaisesti mitään, kun poika päätti tulla maailmaan muutamaa viikkoa aiemmin kuin laskettu aika oli, enkä ollut vielä ehtinyt ajatella asiaa liian tarkasti. Olin 43-vuotias pojan syntyessä, joten siksikin ehkä suhtauduin synnytykseen vähän sillä tavalla, että se tulee kun tulee, ja siellä sitten tapahtuu mitä tapahtuu, enkä suostunut hirveästi maalailemaan piruja seinille tai muutenkaan suunnittelemaan sitä etukäteen. Olin jotenkin asennoitunut niin, että otan vaan vastaan ne tapahtumat, mitä minulle synnytyksen osalta tulee. Toki jo koko raskauden ajan hieman jännitin synnytystä, mutta en pelännyt.
 
Esikoisen kohdalla en osannut pelätä varsinaisesti mitään. Nyt kun tieto on lisännyt tuskaa pelkään repeytymistä ja palautumista.
 
Mä pelkään vaan sitä, että mies ei pääsisikään mukaan jonkun koronarajoituksen takia. Koska sit en selviä. Ja epiduraalia. Ja tietty vähän aina pelkää sitä, että mitäs jos lapselle käykin jotain. Itseni puolesta en osaa pelätä. Esikoisesta ei hirveästi mikään yksittäinen/tietty asia pelottanut. Paitsi tietysti se epiduraali. :D
 
En muista hirveesti pelänneeni muutakun synnyttäneiden osastolle jumittamista. Tiedostan miten tyhmää on pelätä tylsistymistä kun ollaan elämän ja kuoleman äärellä, mutta rehellisyyden nimissä näin olen kokenut silti :facepalm:. Toki se että takana ollut useita onnistuneita synnytyksiä vaikuttaa asiaan.
 
Se, että multa menee sellainen kontrolli että joudun johonkin paniikkitilaan, josta en pääse pois ja johon kukaan ei saa ns yhteyttä ja siksi synnytys pitkittyy ja vaikeutuu.
 
Aina on pelottanut vain se että kun ei tiedä miten homma menee. Jokin asia ei ole täysin omassa kontrollissa.
 
Mua pelotti tokan lapsen synnytyksessä ainoastaan se että joudun sektioon niinkuin esikoisesta.. Ja voi kertoa että pelko toteutui vieläkin pahemman kautta mitä pelkäsin.. 100h yritettiin alakautta ja kiireelliseen sektioon jouduttiin ja vaikka oltiin sovittu että leikataan samasta kuin eka jos se tilanne tulee eteen oltiin tämä kuitenkin leikattu paljon ylemmäs ja ei jäänyt bikinirajan alapuolelle lisäksi leikattiin hymyilevään asentoon ja laitettiin tikit vaikka niitä en nimenomaan halunnut koska ne ei anna ihon palautua niin hyvin kuin hakasilla olisi.. Lisäksi kun siirrettiin heräämöön sain niin kovan kipukohtauksen rinnan ja vatsan alueella vaikka puudutteiden olisi kuulunut toimia ja huusin kivusta ja olin pyörtyä ja lääkäri vain seisoi onnettomana ja mietti mitä pitäisi tehdä ennenkuin tajusivat nukuttaa mut.. Mitään syytä ei löydetty eikä sitä edes kirjattu mihinkään.. Nyt vatsaa koristaa kivikova banaanin paksuinen kesto hymy..
 
Suva sanoi:
Mua pelotti tokan lapsen synnytyksessä ainoastaan se että joudun sektioon niinkuin esikoisesta.. Ja voi kertoa että pelko toteutui vieläkin pahemman kautta mitä pelkäsin.. 100h yritettiin alakautta ja kiireelliseen sektioon jouduttiin ja vaikka oltiin sovittu että leikataan samasta kuin eka jos se tilanne tulee eteen oltiin tämä kuitenkin leikattu paljon ylemmäs ja ei jäänyt bikinirajan alapuolelle lisäksi leikattiin hymyilevään asentoon ja laitettiin tikit vaikka niitä en nimenomaan halunnut koska ne ei anna ihon palautua niin hyvin kuin hakasilla olisi.. Lisäksi kun siirrettiin heräämöön sain niin kovan kipukohtauksen rinnan ja vatsan alueella vaikka puudutteiden olisi kuulunut toimia ja huusin kivusta ja olin pyörtyä ja lääkäri vain seisoi onnettomana ja mietti mitä pitäisi tehdä ennenkuin tajusivat nukuttaa mut.. Mitään syytä ei löydetty eikä sitä edes kirjattu mihinkään.. Nyt vatsaa koristaa kivikova banaanin paksuinen kesto hymy..
Click to expand...

Kurja että jouduit uuteen sektioon ja se vielä meni noin ikävästi. :sad001 Toivottavasti arpi edes haalenee näkymättömiin ajan myötä. Samoin mahdolliset henkiset arvet. :Heartred
 
Vargynja sanoi:
Kurja että jouduit uuteen sektioon ja se vielä meni noin ikävästi. :sad001 Toivottavasti arpi edes haalenee näkymättömiin ajan myötä. Samoin mahdolliset henkiset arvet. :Heartred
Click to expand...
Joo kyllä ne arvet häviää sitten leikkaamalla kun jos saadaan kolmas ja viimeinen lapsi alulle ja sektiolla sitten vissiin ulos niin käyn Virossa korjauttaa vatsan että tulee vain yksi siisti arpi.. Mutta vaikka tiedän että seuraavakin lapsi pakosti syntyy sektiolla mitä pelkään niin kyllä silti se on sen arvoista
 
Eniten pelotti, että joutuisi sektioon. Tai en osaisi synnytyksessä tehdä, niin kuin täytyisi tehdä, josta aiheutuisi jommalle kummalle jokin vaaratilanne. Se, että en osaisi tehdä ohjeiden mukaan vaikka minua neuvotaan, tai vaikka tekisin oikein, mutta silti jäisi toiselle meistä joku loppuelämän vamma.
 
Mun pahin pelko synnytykseen liittyen on, että kaikki lähi sairaalat ovat täynnä ja synnytys tapahtuisi syöksynä autoon. Pahimmassa kauhuskenaariossani napanuora on kaulan ympärillä tai vauva väärällä tarjonnalla vammutuisi vakavasti ja minä kuolisin siihen paikkaan. Mulla ensimmäinen synnytys kesti alle neljä tuntia. Voitisiinkohan minut ottaa synnärille sisälle jo ennen laskettua aikaa? Vai voisiko saada käynnistyksen tai sektion näiden pelkojen takia?
 
Kyllähän sitä aina pelottaa, että mitä jos jokin menee pieleen ja itselle/vauvalle sattuu jotain. Esikoisen kohdalla en vielä osannut pelätä omasta puolestani, mutta nyt pelkään jo omankin henkeni edestä. Jos itselleni sattuisi jotain jäisi esikoinen ilman äitiä ja se hirvittää. :confused:
Ja nyt korona-aikoihin ahdistaa kaikki rajoitukset ja miten ne sitten mahdollisesti vaikuttavat syntymään.
 
Mua itteäni pelottaa koko synnytys ihan järjettömästi.. en pysty miettimään koko asiaa ilman että alkaa kyyneleet valumaan. Edellinen synnytys oli niin järkyttävä kokemus. Yli 3vrk käynnisteltiin kaikin mahdollisin keinoin ja mitään ei taphtunut kunnolla. Lapsi vesikin oli vihertävää, eikä lääkäri noteerannut siihen. Koko käynnistyksen ajan valitin että ei oo normaali olo, kuumeinen olo. Ei välitetty siitäkään. Lopulta rupes lämpö nousemaan ja vauvan syke nousi ja hapetus huononi. Jouduttiin tekemään kiireellinen sektio.. ihan järkyttävä kokemus. Lääkäri yhtä äkkiä vaan sanoo 30mim ja sektioon. Vauva joutu lastenosastolle, enkä nähnyt yli vrk häntä. Itsellä yli 230 tulehdusarvo ja vauvalla myös tulehdus ja tarvitsi alipaine hoitoa hengitykseen..
Pelottaa just tuo jos joutuu käynnistämään taas tai joudun sektioon. Toivon vaan että lähtisi luonnollisesti tulemaan ja nopeasti. Ei kuitenkaan niin että synnyttäisin matkalla sairaalaan..
Pelko vielä lisäänty kun kävin diabeteshoitajalla ja jouduttiin aloittamaan insuliini aamusokereiden nousujen takia. Hoitaja sanoi ettei anneta raskauden mennä yhtään yli..
 
Enmau sanoi:
Mua itteäni pelottaa koko synnytys ihan järjettömästi.. en pysty miettimään koko asiaa ilman että alkaa kyyneleet valumaan. Edellinen synnytys oli niin järkyttävä kokemus. Yli 3vrk käynnisteltiin kaikin mahdollisin keinoin ja mitään ei taphtunut kunnolla. Lapsi vesikin oli vihertävää, eikä lääkäri noteerannut siihen. Koko käynnistyksen ajan valitin että ei oo normaali olo, kuumeinen olo. Ei välitetty siitäkään. Lopulta rupes lämpö nousemaan ja vauvan syke nousi ja hapetus huononi. Jouduttiin tekemään kiireellinen sektio.. ihan järkyttävä kokemus. Lääkäri yhtä äkkiä vaan sanoo 30mim ja sektioon. Vauva joutu lastenosastolle, enkä nähnyt yli vrk häntä. Itsellä yli 230 tulehdusarvo ja vauvalla myös tulehdus ja tarvitsi alipaine hoitoa hengitykseen..
Pelottaa just tuo jos joutuu käynnistämään taas tai joudun sektioon. Toivon vaan että lähtisi luonnollisesti tulemaan ja nopeasti. Ei kuitenkaan niin että synnyttäisin matkalla sairaalaan..
Pelko vielä lisäänty kun kävin diabeteshoitajalla ja jouduttiin aloittamaan insuliini aamusokereiden nousujen takia. Hoitaja sanoi ettei anneta raskauden mennä yhtään yli..
Click to expand...

Kurjaa että jouduit kokemaan noin ikävän synnytyskokemuksen. :sad001 Ymmärrän täysin että pelottaa. Oletko päässyt juttelemaan asiasta? Kannattaa kysyä pääsisitkö vaikka pelkopolille.
 
Takaisin
Top