Yllättikö jokin oire tai muu asia raskaudessa?
Mikä raskaudessa yllätti?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
MsKooko
Jostain jotain jo tietävä
Mut on oikeestaan yllättänyt mun oma rauhallisuus raskauden suhteen. Mulla on ollut järjettömiä/irrationaalisia pelkoja ja ahdistusta lasten hankintaan liittyen (lähinnä omaan äitiyteen liittyen), joita on terapiassakin puitu. Nyt kun yllättäen tulin raskaaksi, nuo pakkomielteiset pelot eivät ole olleet vallalla vaan olen jopa iloinnut raskaudesta. 
en tiedä sitten, onko terapiasta ollut apua, vai ovatko hormonit asialla, vai molemmat. Kuitenkin tuntuu ihmeelliseltä kuinka iso muutos ajattelussani on tapahtunut!
en tiedä sitten, onko terapiasta ollut apua, vai ovatko hormonit asialla, vai molemmat. Kuitenkin tuntuu ihmeelliseltä kuinka iso muutos ajattelussani on tapahtunut!
Ihan ensimmäiseksi se, miten nopeasti tulin raskaaksi. Jotenkin tuntuu, että nykyään puhutaan niin paljon vaikeuksista saada lapsia ja tulla raskaaksi, että elin ihan sillä ajatuksella. Paljon puhutaan siitä, miten Suomessa syntyvyys laskee jne. Kokoajan kaikki tuttavat käskivät lopettaa pillerit ajoissa, koska kehon palautuminen hormoneista voi viedä kauan.
Varsinkin, kun on ollut henkilökohtaisia kokemuksia siitä, miten pelkkä stressi voi saada elimistön niin jumiin, ettei kuukautisia tule kuukausiin. Tietysti tämä tosiaan on vain henkilökohtainen asia mikä yllätti, eikä sitä tiedä vaikka seuraavan raskauden kanssa olisikin ongelmia. Positiivinen yllätys omalla kohdalla :angelic:
Ja toiseksi se "aamu"pahoinvointi.. että sitä sanaa on alkanut vihaamaan. Pahoinvointi kun ei alkuvaiheessa ollut kellon aikaan sidonnainen, ja tässä ensimmäisen kolmanneksen loppuvaiheella lähinnä illalla ja yötä vasten.
Jotenkin sitä ajatteli että, kun tulen joskus raskaaksi, niin pidän sitten huolen, että syön terveellisesti jne. Niimpä niin.. Tuli alkuraskaudesta kaikenlaiset keksit tutuiksi, koska jotain piti syödä, pientä ja helppoa. Monia asia etoi ja lopulta nekin ruuat mitkä tuli salamana oksennuksena ulos. Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoa. Vielä sitä elättelee toivoa, että kunhan tämä alku kolmannes on ohi, ja pahoinvointi vähenee, voisi alkaa syödä terveellisemmin.. toivottavasti ei ole liian myöhäistä
On kyllä tullut huomattua miten erilaisia kokemuksia ja oireita voi ollakaan raskaudesta. Jotkut kokee sen elämänsä parhaimpana aikana ja näillä on sitä hehkua, josta puhutaan. Missäs se mun hehku on? Eikö se vauva vois tulla ulos jo? Jotenkin tuntuu, että omalla kohdalleni on osunut ne kaikki negatiiviset oireet (pahaolo, iho ongelmia, ummetus, haluttomuus, kipu seksin aikana, turvottava olo jne.)
Sitä onneksi ajattelee, että kaiken kestää, kun lopulta saa sen ihanan rakkauden loppujen lopuksi.
Varsinkin, kun on ollut henkilökohtaisia kokemuksia siitä, miten pelkkä stressi voi saada elimistön niin jumiin, ettei kuukautisia tule kuukausiin. Tietysti tämä tosiaan on vain henkilökohtainen asia mikä yllätti, eikä sitä tiedä vaikka seuraavan raskauden kanssa olisikin ongelmia. Positiivinen yllätys omalla kohdalla :angelic:
Ja toiseksi se "aamu"pahoinvointi.. että sitä sanaa on alkanut vihaamaan. Pahoinvointi kun ei alkuvaiheessa ollut kellon aikaan sidonnainen, ja tässä ensimmäisen kolmanneksen loppuvaiheella lähinnä illalla ja yötä vasten.
Jotenkin sitä ajatteli että, kun tulen joskus raskaaksi, niin pidän sitten huolen, että syön terveellisesti jne. Niimpä niin.. Tuli alkuraskaudesta kaikenlaiset keksit tutuiksi, koska jotain piti syödä, pientä ja helppoa. Monia asia etoi ja lopulta nekin ruuat mitkä tuli salamana oksennuksena ulos. Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoa. Vielä sitä elättelee toivoa, että kunhan tämä alku kolmannes on ohi, ja pahoinvointi vähenee, voisi alkaa syödä terveellisemmin.. toivottavasti ei ole liian myöhäistä
On kyllä tullut huomattua miten erilaisia kokemuksia ja oireita voi ollakaan raskaudesta. Jotkut kokee sen elämänsä parhaimpana aikana ja näillä on sitä hehkua, josta puhutaan. Missäs se mun hehku on? Eikö se vauva vois tulla ulos jo? Jotenkin tuntuu, että omalla kohdalleni on osunut ne kaikki negatiiviset oireet (pahaolo, iho ongelmia, ummetus, haluttomuus, kipu seksin aikana, turvottava olo jne.)
Sitä onneksi ajattelee, että kaiken kestää, kun lopulta saa sen ihanan rakkauden loppujen lopuksi.
Minulle oli yllätys ne alun alavatsan nipistely ja kivistykset. Niistä en ollut koskaan kuullut, että semmoinen on normaalia, vaikka muuten olin paljon raskauksista ja synnytyksistä kuullut.
Yllätyksenä tulivat ne, että molemmissa raskauksissa laihduin, vaikka en sitä yrittänyt. Ja sekin, että samalla ihmisellä raskaudet voivat olla täysin erilaisia, ensimmäinen raskaus oli lähes oireeton, toisessa oksensin useita kertoja vuorokaudessa joka päivä viikolle 20 asti, jos vessanpöntön luona avasi suun, tuli aina oksennus, huolimatta siitä, oksettiko vai ei.
Kaikkien raskauksien raskaus yllätti,ei missään tapauksessa ollu elämän parasta aikaa. Esikoisen vauvavuosi kyllä sit oli. Voimakas pahoinvointi ajo saikulle ja tyttöodotuksessa loppu rv 30. Pojista jo puolivälin kieppeillä mut senkin jälkeen saatto aamulla yrjö lentää vaikkei ollu ees huono olo.
Mä yllätyin, kuinka vähän mun paino nousi raskauden aikana. Tosin se varmasti johtui pitkälti koko raskauden kestäneestä etovasta olosta (maitotuotteet mm. jäätelö ja suklaa olivat pahimmat, jotka aiheutti), jonka vuoksi piti miettiä mitä suuhunsa laittaa. Lisäksi yllätyin liitoskipujen aikaisesta (?) alkamisajankohdasta, n. 20+ viikoilla jäin jo saikulle.
Se oli yllätys, miten rauhallinen ja tasainen voi mieliala olla vaikka normaalisti en ole tasaista nähnytkään. Miten helppoa ja ihanaa aikaa raskaus on. Sekä miten se kaikki voi päättyä traumaattiseen synnytykseen, vaikka sinne mentiin avoimin mielin ja 100 % motivoituneena.
Se yllätti myös, miten vähän kaverit / sukulaiset ottaa yhteyttä ja kysyy vointia. Loppujen lopuksi aika vähän ihmisiä kuuluu lähipiiriin jotka oikeesti välittää musta. Nykyään tietää ketkä on oikeesti mun kavereita, vaikkei aina ehtiskään pitää yhteyttä.
Se yllätti myös, miten vähän kaverit / sukulaiset ottaa yhteyttä ja kysyy vointia. Loppujen lopuksi aika vähän ihmisiä kuuluu lähipiiriin jotka oikeesti välittää musta. Nykyään tietää ketkä on oikeesti mun kavereita, vaikkei aina ehtiskään pitää yhteyttä.
touhukas
Oman äänensä löytänyt
...raajojen jokaöinen puutuminen... /QUOTE]
Tämä! Kyllä yllätti, kun alko alkuun sormet puutumaan öisin. Sitten koko käsi ja jalatkin vielä päälle. Koskaan en oo keltää kuullu tämmösestä oireesta aiemmin.. Myös nenän tukkoisuus oli yllättävää. Kuin olis ollu flunssa 8kk. Mieskin valittaa, et kuorsaan aika paljo sen takia
Varmaan se jäätävä kipu mikä oli tässä raskaudessa. En ikimaailamssa osannu kuvitella että tämä kolmas olisi ollut kaikista vaikein. Olin jo niin suunnitellu miten tämän elämäni viimeisen raskauden aikana nauttisin jokaisesta hetkestä, todellisuus oli aivan toinen
Ja ainiin, se että nenä oli koko ajan tukossa. 
Mullakin yllätti todella paljon se kuinka vakaa mieli mulla on ollut. Ennen raskautta panikoin kaikesta ja nyt raskaana ollessa tuntuu vain, että asioiden piti mennä näin ja kaikki järjestyy.
Sekin yllätti kuinka paljon sukulaiset ovat olleet mukana odotuksessa ja iloinneet raskaudesta. Kärsin monta vuotta lapsettomuudesta ja sitä kautta en aina osannut iloita muiden raskauksista. Hävettää, mutta olin se henkilö ystäväpiirissäkin joka ei kysellyt raskaana olevan vointia tai mitään. En edes osannut kysellä tuollaisia kysymyksiä, niin nyt olen ihan ihmeissäni, kun jopa ne lapsettomat kaverit iloitsee kanssani ja kyselee vointia. Olen jopa kysynyt eräältä ystävältä, kun hän oli raskaana, että oliko lapsi vahinko. En muista koskaan edes onnitelleeni raskaana olevaa. Tämä on tietysti ollut vain oma "traumani", koska elin ennen todellisuudessa etten voisi saada edes lapsia ja sitä kautta varmaan tiedostomattomasti käyttäydyin näin. Sen takia on ihana ettei nämä ystävät kuitenkaan käyttäydy minua kohtaan tällä tavalla kuin minä käyttäydyin heitä kohtaan
Ja sitten se kuinka helppoa kaikki on ollut tähän asti. Olen nyt viikolla 34+3 ja tähän asti olen päässyt helpolla alkuraskauden pahoinvointia lukuunottamatta. Pahoinvointikin oli sellaista, että oksensin iltaisin, mutta sitten elämä jatkui normaalisti eli ei jatkuvaa pahaa oloa kuitenkaan.
Sekin yllätti kuinka paljon sukulaiset ovat olleet mukana odotuksessa ja iloinneet raskaudesta. Kärsin monta vuotta lapsettomuudesta ja sitä kautta en aina osannut iloita muiden raskauksista. Hävettää, mutta olin se henkilö ystäväpiirissäkin joka ei kysellyt raskaana olevan vointia tai mitään. En edes osannut kysellä tuollaisia kysymyksiä, niin nyt olen ihan ihmeissäni, kun jopa ne lapsettomat kaverit iloitsee kanssani ja kyselee vointia. Olen jopa kysynyt eräältä ystävältä, kun hän oli raskaana, että oliko lapsi vahinko. En muista koskaan edes onnitelleeni raskaana olevaa. Tämä on tietysti ollut vain oma "traumani", koska elin ennen todellisuudessa etten voisi saada edes lapsia ja sitä kautta varmaan tiedostomattomasti käyttäydyin näin. Sen takia on ihana ettei nämä ystävät kuitenkaan käyttäydy minua kohtaan tällä tavalla kuin minä käyttäydyin heitä kohtaan
Ja sitten se kuinka helppoa kaikki on ollut tähän asti. Olen nyt viikolla 34+3 ja tähän asti olen päässyt helpolla alkuraskauden pahoinvointia lukuunottamatta. Pahoinvointikin oli sellaista, että oksensin iltaisin, mutta sitten elämä jatkui normaalisti eli ei jatkuvaa pahaa oloa kuitenkaan.
Esikoista odottaessa yllätti monikin asia. Olin vakaampi ja rauhallisempi kuin ennen raskautta, ehkä jonkinlainen äitiolo laskeutui päälle jo odotusaikana. Mieskin ihmetteli silloin, että odotti kaikkien pelotteluiden mukaan, että olen kauhea hormonihirviö. Voimakas pahoinvointi ja se, miten olemattomaan kuntoon sekä sairaslomalle se vie. Verenpaineiden lasku ja huimaus yllätti myös, kun paljon olin kuullut puhetta verenepaineen noususta. Loppuraskauden selkäkivut ja kolotukset, närästys.
Toista odottaessa ensinnäkin raskauden nopea alku, tärppäsi heti ekasta kierrosta. Toivoin ehkä lievempää pahoinvointia, niin se pääsi taas voimallaan yllättämään. Lisäksi yllätti se, että en ollut loppuraskaudessa fyysisesti ihan niin huonovointinen kuin ensimmäistä odottaessa.
Toista odottaessa ensinnäkin raskauden nopea alku, tärppäsi heti ekasta kierrosta. Toivoin ehkä lievempää pahoinvointia, niin se pääsi taas voimallaan yllättämään. Lisäksi yllätti se, että en ollut loppuraskaudessa fyysisesti ihan niin huonovointinen kuin ensimmäistä odottaessa.