Mikä on paras ikä tulla äidiksi?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tähän kysymykseen on varmasti yhtä monta vastausta kuin on äitiä ja kaikki on yhtä oikeita. :) Elämäntilanteet myös sanelee paljon eikä nuorena äidiksi tahtonut ehkä voi haavetta olosuhteiden vuoksi toteuttaa. Mutta mikä teistä on paras ikä tulla äidiksi? Mikä toimisi sinulle itsellesi parhaiten?

Oman poikani sain 22-vuotiaana. Halusin lapset nuorena ja yritys alkoi kun olin 20 ja tuo suht nuorena esikoisen saaminen oli meille hyvä. Nyt täytän pian 28 ja toinen on ollut haaveissa siitä lähtien kun poika oli vuoden. Jos elämä olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisi toiselle ollut hyvä aika jossain niillä main, kun esikoinen olisi ollut kaksi vuotta. Vaan kun elämä on arvaamatonta siitä toisesta yhä haaveillaan.
 
Hankala kysymys, kun on varmasti niin paljon henkilöstä kiinni, mikä on hänelle paras. Esikoiseni syntyi, kun oli juuri täyttänyt 23. Ehkä vuoden, kaksi aiemmin olisin voinut olla valmis äidiksi, mutta en yhtään sitä aiemmin. Lapsen syntymä kyllä silti kasvatti henkisesti todella paljon. Toiveenani on, että 35 vuoden ikään mennessä kaikki lapseni olisivat jo maailmassa, sillä minulla on pieni peikko iäkkäästä äidistä. Oma äitini oli jonkin verran päälle 40, kun synnyin ja kieltämättä häpesin äitiäni koulukavereiden joukossa, joilla oli yleensä sisareni ikäinen äiti. Äiti ei myöskään oikein arjessa jaksanut ja sairastuikin. Meillä myös todella iso kuilu välissä, ei usein ymmärretä toisiamme ja ollaan erittäin erilaiset. Näihin asioihin toki vaikuttaa moni muukin asia kuin ikä, mutta olen omaan kokemukseen pohjaten muodostanut mielipiteeni.
 
Mä en ole koskaan ajatellut tulevani kovin nuorena äidiksi, ja vauvakuume mulla alkoi kun olin 28. Alle 26-vuotiaana ajattelin lapsia vain sitten joskus -tasolla, mutta sen jälkeen kun nykyisen mieheni kanssa suhde oli vakiintunut, aloin ajatella asiaa enemmän käytännössä. Nyt olen siis 29. Varmaan jos pitäisi päättää, mikä olis optimaalinen ikä, niin olisin halunnut tulla äidiksi noin vuosi sitten. Jonkinlaisena takarajana pidin itselleni sitä, että olisin saanut ensimmäisen lapseni ennen kuin täytän 30, mutta niinhän nyt ei tule käymään. Eli myöhemmälle menee kuin olisin toivonut, mutta toisaalta tuskinpa yhdellä tai muutamalla vuodella on sitten käytännössä juuri mitään merkitystä. Kunhan nyt saisin äidiksi tulla, vielä ei ole yritys tuottanut mitään tulosta.
 
Mulla vähän sama kuin Vausalla, nuorempana ei ollut vauvakuumeesta tietoakaan, mutta siinä 27-vuotiaana aloin hiljalleen kääntää kelkkaani. Eka tuli heti kun annettiin tulla 30v (syntyi kun täytin 31) ja toka 3v myöhemmin, jälleen heti tilauksesta.

Tämä on ollut mielestäni hyvä ikä tulla äidiksi. Itselläni oli omat intressit kaksikymppisenä, halusin harrastaa, reissata maailmalla ja tehdä asioita joista nyt joutunut pikkulapsivaiheen ajaksi luopumaan. Nyt on rauhoittunut niin että osaa nauttia kotona olosta ja lasten kanssa puuhailusta. On ehkä myös enemmän kärsivällisyyttä, tietoa ja armollisuutta jotta selviytyy perhe-elämästä. Suurperheestä en koskaan haaveillut joten ikäkään ei tule vastaan, yhdestä ehkä vielä haaveilen lähivuosina.
 
Minulle iski vauvakuume 23 -vuotiaana. Siitä lähtien puhuin miehelle asiasta, mutta hänen vastaus aina oli, että sitten joskus. 27 -vuotiaana sitten aloitettiin vihdoin yritys. 6kk päästä testi näytti plussaa ja esikoinen syntyi, kun olin 28. Toisen yritys aloitettiin, kun olin 29. Tulin pian raskaaksi, mutta se olikin tuulimuna. Tulin uudelleen raskaaksi pian ja toinen syntyi, kun olin 30. Kolmannen yritys aloitettiin, kun olin 32. Tulin heti raskaaksi ja kolmas syntyi, kun olin 33. Olen aina halunnut neljä lasta, vähän niinkuin keskiarvona sille, että omassa perheessä on viisi lasta ja miehen perheessä kolme. Kolmen pienen kanssa kuitenkin oli rankkaa, kun jokainen on tarvinnut tukea puhumiseen, tekemiseen ja yhdellä on ADHD. Niinpä päätin jossain kohtaa, että kolme riittää. Aloin kuitenkin väsyä työhöni ja vauvakuume iski yhtäkkiä vahvana uudelleen. Sain miehen puhuttua ympäri ja yritys aloitettiin meidän ollessa 38. Kohta vuosi mennyt ja 40 kolkuttelee oven takana, mutta plussaa ei näy. Ehkä tämä oli tässä :sorry:

Olen mielestäni tullut äidiksi hyvässä iässä, vaikka halusinkin lapsia aiemmin. Ehkä 25 olisi ollut minulle ideaali tulla äidiksi ensimmäistä kertaa.
 
Tulin äidiksi ensimmäisen kerran 24-vuotiaana ja se oli hyvä ikä. Nuorimmaisen sain 45-vuotiaana ja olen kyllä nyt parempi äiti kuin nuorempana. Erityisesti tunteiden (sekä omien että lasten) kanssa olen taitavampi, vaikka sama äärimmäinen ihminen olen yhä.
 
Mä olisin halunnut lapsia jo teininä, mutta koen, että lapsen saaminen nyt 22-vuotiaana oli paras ratkaisu. Olen ammatissa ja valmiimpi kuin silloin. Epämukavuuden sieto ei olisi silloin riittänyt, eikä kärsivällisyys ja sairauteni on parantunut mitä vanhemmaksi olen tullut. :) Toki lapsi kasvattaa, mutta minusta asiat menivät hyvin juuri näin.
 
Tulin äidiksi n. 22 ja 24 vuotiaana. Molemmat puolen vuoden yrityksellä. Mielestäni oli hyvä ikä tehdä lapset, sopi siihen elämäntilanteeseen

Nyt 37 vuotiaana uuden miehen kanssa yritämme ja vuoden sisään 2 keskenmenoa. Kun olemme tässä keskustelleet asioista, niin olemme harmitelleet ettemme aloittanut yritystä aikaisemmin. Saa nähdä jääkö nykyinen mieheni "lapsettomaksi."
 
Olen ajatellut että eiköhän jokainen itse tiedä minkäikäisenä on valmis äidiksi :happy: tilanteet ovat jokaisella niin erilaisia.

Itselleni olo siitä että olisin valmis äidiksi, tuli 26-vuotiaana. Sanoin miehelle ja hän halusi vielä työstää ajatusta, nyt 1,5v myöhemmin olisi tarkoitus alkaa yrittämään :angelic:.
 
Sain ensimmäisen lapsen 24-vuotiaana. Olisin halunnut lapsia nuorempana. Ammatin opiskelu, pienen työkokemuksen hankkiminen ennen äitiyttä ja miehen puuttuminen olivat syyt miksi en tullut äidiksi aiemmin. Sitten löytyi mies ja menimme naimisiin, mutta lasta ei kuulunutkaan. Olen halunnut lapset nuorena, toiveena, että 30 v mennessä olisi kaikki saatu. Toinen lapsi on ollut toiveena siitä asti, kun esikoinen täytti vuoden.

Olen aina haaveillut monesta lapsesta, koska meitä oli vain kaksi ja olemme hyvin erilaisia. Emme tule toimeen edelleenkään. Ja olen nähnyt itseni aina katraan leijonaemona. Äitiys on ollut aina suurin haaveeni ja toivoin, että olisin saanut olla vuosia kotona lasten kanssa.

Ei valitettavasti, meistä johtumattomista seikoista, meidän toiveet toteudu.
 
Olisin halunnut lapsia jo 23 vuotiaana mutta elämä ei ollut tosiaan niin tasapainoista, että se olisi ollut järkevää. Elämä toi meille esikoisen yllätyksenä, kun olimme miehen kanssa 28v ja nyt toinen haaveissa ja ikää 32v.
Tämä ikä sopii hienosti meille. Ja olen kasvanut henkisesti todella paljon tuosta 23v, en olisi millään ollut valmis äidiksi silloin.
 
Aloitettiin yritys kun olin 19v, mielestäni olisin silloin ollut heti valmis äidiksi, mutta raskaaksi tulossa kesti. Ehkä hyvä niin, ainakin tiesi varmasti että todella tätä halutaan.
Esikoisen sain 22v, toisen 24v, kolmannen 25v ja nyt 28v yritetään neljättä. Mieluiten saisin lapset alle 30v kun vielä mukamas jaksaa valvoa.
Minulla äidin puolelta 23v nuorempi sisarus, joten en näin vierestä katsoen itse haluaisi enää vanhemmalla iällä lapsia.
 
Takaisin
Top