Mikä oli hyvää päättyneessä vuodessa?

[Vargynja]

Päätoimittajamme Joonas kirjoittaa uuden vuoden tervehdyksessään näin: "Mitä jos tänä vuonna kokeilisimmekin toisin? Sen sijaan että katsomme mennyttä vuotta ensisijaisesti puutteiden ja epäonnistumisten läpi, voisimme pysähtyä sen äärelle, missä onnistuimme, ja mistä olemme kiitollisia. Mitkä olivat vuoden pienet ja suuret kohokohdat? Mikä on jo nyt paremmin kuin vuosi sitten?" (Koko tervehdyksen voi lukea täältä.)

Mitä jos katsoisimme hänen ehdotuksen mukaisesti mennyttä vuotta positiivisen kautta. Mistä sinä siis olet kiitollinen menneessä vuodessa? Missä onnistuit? Mitä hyvää vuodessa oli?

Itse kävin viime vuonna kuntoutuksessa, joka tarkoituksensa mukaisesti auttoi kuntoutumaan. Vaikka työpaikkaa ei ole löytynyt etsin sitä nyt luottavaisemmin mielin. Uskon pärjääväni taas työelämässä eikä se vie kaikkia voimiani. Eli tämä vastaa myös kysymykseen "mikä on nyt paremmin kuin vuosi sitten?". Minä voin psyykkisesti paremmin kuin vuosi sitten ja uskon itseeni enemmän.

 

[AnnMarii]

Varmaan aika monestakin asiasta, mutta en osaa oikein nimetä yksittäisiä. Oon mennyt päin tiettyjä omia epämukavuusalueita ja se on kannattanut. Olen saanut elämääni sen myötä asioita joita olen kaivannut. Sama jatkuu tänäkin vuonna. Kaikkia tunteita on mahtunut mukaan niinkuin elämään nyt kuuluu, mutta päällisin puolin muistan vuoden onnellisena.

 

[Kali]

Se että se loppu. No pari hyvää peliä ilmesty, siinä se....

 

[Metsätähti5]

Perheen kuopus syntyi. Hänen alkutaipaleensa oli hankala silent refluksin takia, niin huomasin selviäväni jostain sellaisesta, mikä todella pisti jaksamisen äärimmilleen.

Sain nauttia mielenkiintoisista työkohteista.

Opin huomaamaan ja olemaan kiitollinen eri tavalla arjen pienistä mukavista hetkistä sekä pääsemään uudelle tasolle syvällisessä mietiskelyssä.

Esikoinen pääsi monen vuoden yrityksen, erehdysten ja pään seinään lyömisen jälkeen terapiaan, joka tuntuu auttavan.

 

[Metsäkaiku]

Reissattiin aika paljon, oltiin yhteensä yli kuukausi ulkomailla tänä vuonna. Käytiin kolmessa eri maassa, jossa kumpikaan ei oo aiemmin ollut. Vietettiin myös kesälomaa Lapissa, joka on mun ehdoton lempipaikka

Vuosi vuodelta vaan korostuu se, kuinka ihania ihmisiä mulla on ympärillä. Niitä ei oo paljoo, mutta sitäkin rakkaampia. Tosi monta iltaa vietetty yhdessä syöden, pelaten ja mökkeillen.

 

[Pilkki24]

Täälläkin uskallettu lähteä kohti muutosta! Lapsi on myös kasvanut ja elämä helpottunut sen myötä, kun on luovuttu vaipoista, eikä tarvitse raahata rattaita joka paikkaan tms.
Olen myös oppinut hellittämään ja nauttimaan useammin hetkestä.

 

[Emp]

Oon kotiutunut uuteen kaupunkiin ja saanut uusia ystäviä.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Saatiin ainakin joitakin mahdollisesti keskenmenoihin myötävaikuttaneita syitä hoidettua kuntoon (minkä uskon auttaneen siinä että edellisessä raskauksessa päästiin sykkeelliseen alkioon asti). Lisäksi voimia kuluttanut seilaaminen koti- ja työpaikkakunnan välillä päättyi, minkä seurauksena ehdin paremmin nauttimaan vuodenaikojen vaihtelusta.

 

[litranmitta]

Viime vuonna aloitin hampaiden terveydestä huolehtimisen. Ei siis mitään isoa vikaa niissä ollut, pari pientä reikää (toinen paljastui kun yksi viisuri loppuviimein puhkesi pintaan asti, ja toinen oli kahden hampaan välissä. Viisurireiästä tämä projekti alkoi). Minulle oli päässyt käymään se klassinen, että kun 17-vuotiaana sanottu vikalla kutsukerralla "muista soittaa kahden vuoden päästä tarkistus" niin yks kaks onkin 10 vuotta vierähtänyt Nyt on projekti lähestymässä loppuaan, kun saan toisenkin puolen viisurit poistettua tammikuussa. Ja tästä lähtien muistan sen kahden vuoden välein tarkastuksessa ja suuhygienistillä käynnin

Sitten ylpeä oon myös lapsistani ja pieni olkaantaputus itselleni. Kaikista paskamutsi-fiiliksistä huolimatta, ei meidän älykkään esikoisen tai vilkkaan kuopuksen tukeminen vahvuuksissaan ja kannustaminen heikommissa taitoalueissa ihan itsestään tapahdu, vaan kyllä siihen on tämä kotiäitikin vaivaa nähnyt toki muutkin läheiset, mm. mummo keksi alkaa opettaa taitavasti laskevalle esikoiselle jo sanallisia yhteen- ja vähennyslaskuja (klassiset kuinka monta omenaa tehtävät ).

 

[Vargynja]

Viime vuonna aloitin hampaiden terveydestä huolehtimisen. Ei siis mitään isoa vikaa niissä ollut, pari pientä reikää (toinen paljastui kun yksi viisuri loppuviimein puhkesi pintaan asti, ja toinen oli kahden hampaan välissä. Viisurireiästä tämä projekti alkoi). Minulle oli päässyt käymään se klassinen, että kun 17-vuotiaana sanottu vikalla kutsukerralla "muista soittaa kahden vuoden päästä tarkistus" niin yks kaks onkin 10 vuotta vierähtänyt Nyt on projekti lähestymässä loppuaan, kun saan toisenkin puolen viisurit poistettua tammikuussa. Ja tästä lähtien muistan sen kahden vuoden välein tarkastuksessa ja suuhygienistillä käynnin

Sitten ylpeä oon myös lapsistani ja pieni olkaantaputus itselleni. Kaikista paskamutsi-fiiliksistä huolimatta, ei meidän älykkään esikoisen tai vilkkaan kuopuksen tukeminen vahvuuksissaan ja kannustaminen heikommissa taitoalueissa ihan itsestään tapahdu, vaan kyllä siihen on tämä kotiäitikin vaivaa nähnyt toki muutkin läheiset, mm. mummo keksi alkaa opettaa taitavasti laskevalle esikoiselle jo sanallisia yhteen- ja vähennyslaskuja (klassiset kuinka monta omenaa tehtävät ).

Hyvä sinä! Täälläkin hammaslääkäristä on liikaa aikaa. Ei sentään ihan kymmentä vuotta, mutta viimeksi käynyt joskus ennen kuopuksen raskautta ja kuopus täyttää pian viisi. Pitäisi varmaan ottaa mallia ja varata aika tarkastukseen.