Olen monesti jälkikäteen pohtinut, olisiko meillä voinut olla koliikkia. Masuvaivoja tai allergioita en havainnut, mutta ensimmäiset kuukaudet olivat hyvin, hyvin itkuisia. Koliikkia vai ei? Mistä ylipäätään tietää onko koliikki vai ei?
Mikä määrä itkua on normaalia ja missä menee koliikin raja
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Mä olen tokan lapsen kohdalla jälkikäteen miettinyt samaa.
Ekat 4kk vauva itki lähes kaiken muun ajan mitä ei sylissä hytkytetty. Oli silloin kuitenkin tyytyväinen, mutta liike ei saanut lakata. Kantoreppu oli todella kovassa käytössä. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että koska (jatkuva) rauhoittelu kuitenkin auttaa, ei ole ole koliikkia. Ilmeisesti siihen kun ei tehoa mikään??
Ei selkeitä vatsavaivoja, allergiat ja muut tutkittiin, imetysdietilläkin olin omalla kokeilulla, mutta ei mitään apua ollut.
Muut lapset (3) ei ole turhia itkeskellyt ja nukkunutkin paljon paremmin.
Ekat 4kk vauva itki lähes kaiken muun ajan mitä ei sylissä hytkytetty. Oli silloin kuitenkin tyytyväinen, mutta liike ei saanut lakata. Kantoreppu oli todella kovassa käytössä. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että koska (jatkuva) rauhoittelu kuitenkin auttaa, ei ole ole koliikkia. Ilmeisesti siihen kun ei tehoa mikään??
Ei selkeitä vatsavaivoja, allergiat ja muut tutkittiin, imetysdietilläkin olin omalla kokeilulla, mutta ei mitään apua ollut.
Muut lapset (3) ei ole turhia itkeskellyt ja nukkunutkin paljon paremmin.
Esikoinen oli hyvin itkuinen pikkuvauva, pulautteli ja söi paljon. Ei koliikkia, mutta mahavaivoja kyllä oli paljon. Maha ei toiminut säännöllisesti.
Kuopuksen maha toimi synnäriltä asti. Itki todella vähän ja syö huomattavasti vähemmän.
Uskon että minun kohdallani huono radin hoito ja synnytyksen ennenaikainen käynnistäminen ja esikoisen iso koko vaikuttivat suoliston hitaaseen kehitykseen ja koliikkimaiseen itkuun.
Kuopuksen kohdalla huolehdin sokerit ja ruokavaliot kuntoon ja ei mitään vaivoja.
En siis sano että yleensä olisi näin, mutta omalla kohdalla huonot elintavat vaikuttivat esikoiseen.
Kuopuksen maha toimi synnäriltä asti. Itki todella vähän ja syö huomattavasti vähemmän.
Uskon että minun kohdallani huono radin hoito ja synnytyksen ennenaikainen käynnistäminen ja esikoisen iso koko vaikuttivat suoliston hitaaseen kehitykseen ja koliikkimaiseen itkuun.
Kuopuksen kohdalla huolehdin sokerit ja ruokavaliot kuntoon ja ei mitään vaivoja.
En siis sano että yleensä olisi näin, mutta omalla kohdalla huonot elintavat vaikuttivat esikoiseen.
Minä sanoisin kuten meidän lastenlääkäri: Terve vauva nukkuu kun sillä on maha täynnä ja puhtaat vaipat.
Minusta on aika hirveää, että vanhempien huoli vauvan runsaasta huudosta torpataan neuvolassa lauseilla "vauvat nyt vain huutavat", "kokeile jumpata/hieroa vauvaa", "se on koliikkia, yritä kestää", kun monesti ongelmaan olisi olemassa ratkaisu, mutta sitä jostain syystä ei haluta neuvolan puolesta lähteä selvittämään. Omat lapseni huusivat paljon, ja jos en olisi jo aikaisemmin tajunnut tätä neuvolan saamattomuutta ja osaamattomuutta tässä asiassa, en olisi itse osannut lähteä vaatimaan asian selvitystä. Veljeni lapsi huusi kirkuen selkä kaarella puoli vuotta, ja neuvola vain kuittasi sen olevan vauvoille ihan tavallista, kokeilkaa jumppaa. Omilla lapsilla vastaava huuto loppui kuin seinään heti kun huudon aiheuttaja selvisi ja ongelma korjattiin; kummallekaan ei sopinut normikorvike, ja kuopus todettiin ihan virallisilla testeilläkin maitoallergiseksi. Kun lapsi sai itselleen sopivaa ravintoa, hän ei huutanut juuri lainkaan, juuri koskaan. Tästä en kiitä neuvolaa muuten kuin niin, että selvitettyäni ensin omatoimisesti itse lapsellani olevan maitoallergia ja vaatiessani lähetettä virallisiin allergiatutkimuksiin neuvola neuvoi menemään yksityiselle julkisen sijaan -- sieltä saikin apua.
Olen tässä asiassa neuvoloille pettynyt ja vihainen, miten he saattavatkin ohjeistaa vanhempia olemaan välittämättä vastasyntyneen vauvan kipuhuudosta, ikään kuin se olisi normaalia ja asiaankuuluvaa!?! Jos 4-vuotias huutaa 3 tuntia päivässä selkä kaarella, ei siinä sanota että kokeilkaa jumppaa tai hierontaa, vaan asia tutkitaan ja jos jätetään tutkimatta, se on lasun paikka. Mutta koska vauva ei osaa kommunikoida, on hänen kipunsa merkityksetöntä, ja ainoa, mistä kannetaan huolta, on vanhempien jaksaminen. Grrrr!
Suosittelen edelleen kaikille, joiden lapsi huutaa, allergioiden selvitystä. Joillain ihmisillä allergeenit välittyvät rintamaidonkin kautta, jolloin täysimettävällä alkaa kokeilu imetysdiettien kanssa. Allergioiden selvityskin ohjeistetaan monesti niin huonosti, että ensimmäistä kertaa asiaa kokeileva mokaa sen, ja luulee, ettei kyse ole allergiasta vaikka olisikin.
Lapsi pitää saada ensin oireettomaksi jotta allergioita voidaan selvittää, ja joskus tämä tarkoittaa sitä, että täysimettävä äiti elää tilapäisesti vain muutamalla eri ruoka-aineella, toivoen osuneensa sellaiseen komboon josta mikään aiheuttaisi lapselle oireita. Sitten kun lapsi on oireeton, voi kokeilla laajentaa ruokavaliota ja seurata tuleeko oireita. Oireiden viive voi olla useita päiviä, joten tuo on hidasta hommaa, ja liian nopeilla muutoksilla saa homman sekaisin ja joutuu palaamaan lähtöruutuun. Jos lapsi syö korviketta, voi joutua kokeilemaan kaikki korvikkeet läpi ja lopulta toteamaan, ettei yksikään sovi. Harvinaista, mutta mahdollista. Suomessa myytävissä korvikkeissa on joko lehmänmaitoa (enemmän tai vähemmän pilkottuna) tai maissia. Jos lapsi on pahasti allerginen sekä lehmänmaidolle että maissille, ei mikään täällä myynnissä oleva tavallinen tai erityiskorvike sovi hänelle.
Allergiat ovat yleisempiä kuin moni tajuaakaan, mutta vauvan kipuitku on normalisoitu ja kuitattu koliikiksi niin monen vuosikymmenen ajan, että sen uhriksi joutuu tässä maassa vielä monen monta puolustuskyvytöntä vastasyntynyttä.
Minusta on aika hirveää, että vanhempien huoli vauvan runsaasta huudosta torpataan neuvolassa lauseilla "vauvat nyt vain huutavat", "kokeile jumpata/hieroa vauvaa", "se on koliikkia, yritä kestää", kun monesti ongelmaan olisi olemassa ratkaisu, mutta sitä jostain syystä ei haluta neuvolan puolesta lähteä selvittämään. Omat lapseni huusivat paljon, ja jos en olisi jo aikaisemmin tajunnut tätä neuvolan saamattomuutta ja osaamattomuutta tässä asiassa, en olisi itse osannut lähteä vaatimaan asian selvitystä. Veljeni lapsi huusi kirkuen selkä kaarella puoli vuotta, ja neuvola vain kuittasi sen olevan vauvoille ihan tavallista, kokeilkaa jumppaa. Omilla lapsilla vastaava huuto loppui kuin seinään heti kun huudon aiheuttaja selvisi ja ongelma korjattiin; kummallekaan ei sopinut normikorvike, ja kuopus todettiin ihan virallisilla testeilläkin maitoallergiseksi. Kun lapsi sai itselleen sopivaa ravintoa, hän ei huutanut juuri lainkaan, juuri koskaan. Tästä en kiitä neuvolaa muuten kuin niin, että selvitettyäni ensin omatoimisesti itse lapsellani olevan maitoallergia ja vaatiessani lähetettä virallisiin allergiatutkimuksiin neuvola neuvoi menemään yksityiselle julkisen sijaan -- sieltä saikin apua.
Olen tässä asiassa neuvoloille pettynyt ja vihainen, miten he saattavatkin ohjeistaa vanhempia olemaan välittämättä vastasyntyneen vauvan kipuhuudosta, ikään kuin se olisi normaalia ja asiaankuuluvaa!?! Jos 4-vuotias huutaa 3 tuntia päivässä selkä kaarella, ei siinä sanota että kokeilkaa jumppaa tai hierontaa, vaan asia tutkitaan ja jos jätetään tutkimatta, se on lasun paikka. Mutta koska vauva ei osaa kommunikoida, on hänen kipunsa merkityksetöntä, ja ainoa, mistä kannetaan huolta, on vanhempien jaksaminen. Grrrr!
Suosittelen edelleen kaikille, joiden lapsi huutaa, allergioiden selvitystä. Joillain ihmisillä allergeenit välittyvät rintamaidonkin kautta, jolloin täysimettävällä alkaa kokeilu imetysdiettien kanssa. Allergioiden selvityskin ohjeistetaan monesti niin huonosti, että ensimmäistä kertaa asiaa kokeileva mokaa sen, ja luulee, ettei kyse ole allergiasta vaikka olisikin.
Lapsi pitää saada ensin oireettomaksi jotta allergioita voidaan selvittää, ja joskus tämä tarkoittaa sitä, että täysimettävä äiti elää tilapäisesti vain muutamalla eri ruoka-aineella, toivoen osuneensa sellaiseen komboon josta mikään aiheuttaisi lapselle oireita. Sitten kun lapsi on oireeton, voi kokeilla laajentaa ruokavaliota ja seurata tuleeko oireita. Oireiden viive voi olla useita päiviä, joten tuo on hidasta hommaa, ja liian nopeilla muutoksilla saa homman sekaisin ja joutuu palaamaan lähtöruutuun. Jos lapsi syö korviketta, voi joutua kokeilemaan kaikki korvikkeet läpi ja lopulta toteamaan, ettei yksikään sovi. Harvinaista, mutta mahdollista. Suomessa myytävissä korvikkeissa on joko lehmänmaitoa (enemmän tai vähemmän pilkottuna) tai maissia. Jos lapsi on pahasti allerginen sekä lehmänmaidolle että maissille, ei mikään täällä myynnissä oleva tavallinen tai erityiskorvike sovi hänelle.
Allergiat ovat yleisempiä kuin moni tajuaakaan, mutta vauvan kipuitku on normalisoitu ja kuitattu koliikiksi niin monen vuosikymmenen ajan, että sen uhriksi joutuu tässä maassa vielä monen monta puolustuskyvytöntä vastasyntynyttä.
Joo mä olen sitä mieltä, että koliikille on aina joku syy, että se on oire jostain. En myöskään usko, että vauvat huvikseen huutaisivat paljon.
Meillä oli koliikki, huusi mahaansa sylissäkin. Iltaisin oli pahimmat 6h huudot. Ei viihtynyt kuin pystyasennossa. Löytyi paljon allergioita, nyt hyvä tilanne, mutta refluksia edelleen aina silloin tällöin eli uskon, että meillä olisi huudettu, vaikkei allergiaa olisikaan. Lisäksi pojalla todella vaativa temperamentti
Meillä eri kokemus neuvolasta. Meidän neuvola otti kyllä tosi hyvin asian haltuun ja hoiti sen heti kun allergiaepäilyjä tuli. Ainoastaan sitten julkisen erikoissairaanhoidon puolella oli ihan uskomattomia "ammattilaisia".
Mut kyllä se koliikkia tai refluksia on jos vauvaa pitää kannella kaikki päivät eikä muuten ole tyytyväinen. Meillä aika hc kun huusi ihan tuntitolkulla tehtiin mitä vaan.
Mä korjaan vielä sen verran, että vaikka mun dietti oli kunnossa, allergiaoireet lähti, imetin/imetän edelleen, ei niiden allergioiden löytyminen kuitenkaan ollut meille se ihmeparantuminen, vaikka toki paljon helpotti unet yms, mutta siitä huolimatta on erittäin herkkäuninen, vaikeasti nukahtava yms eli ihan kaikkea ei meillä nuo allergiatkaan selittäneet. Ja diettini että pojan rv on nyt 100% kunnossa, lapsi oireeton.
Mut kyllä mä itkuisuuden voisin liittää myös persoonan kehitykseen, sen jälkeen kun allergiat on suljettu oikeasti pois. Alleviivaan vielä et me kuuluttiin sit tuohon harvinaiseen kastiin, ettei mikään korvike käynyt, maissi meillä edelleen paha, samoin maito. Eli näinkin voi käydä
Meillä oli koliikki, huusi mahaansa sylissäkin. Iltaisin oli pahimmat 6h huudot. Ei viihtynyt kuin pystyasennossa. Löytyi paljon allergioita, nyt hyvä tilanne, mutta refluksia edelleen aina silloin tällöin eli uskon, että meillä olisi huudettu, vaikkei allergiaa olisikaan. Lisäksi pojalla todella vaativa temperamentti
Meillä eri kokemus neuvolasta. Meidän neuvola otti kyllä tosi hyvin asian haltuun ja hoiti sen heti kun allergiaepäilyjä tuli. Ainoastaan sitten julkisen erikoissairaanhoidon puolella oli ihan uskomattomia "ammattilaisia".
Mut kyllä se koliikkia tai refluksia on jos vauvaa pitää kannella kaikki päivät eikä muuten ole tyytyväinen. Meillä aika hc kun huusi ihan tuntitolkulla tehtiin mitä vaan.
Mä korjaan vielä sen verran, että vaikka mun dietti oli kunnossa, allergiaoireet lähti, imetin/imetän edelleen, ei niiden allergioiden löytyminen kuitenkaan ollut meille se ihmeparantuminen, vaikka toki paljon helpotti unet yms, mutta siitä huolimatta on erittäin herkkäuninen, vaikeasti nukahtava yms eli ihan kaikkea ei meillä nuo allergiatkaan selittäneet. Ja diettini että pojan rv on nyt 100% kunnossa, lapsi oireeton.
Mut kyllä mä itkuisuuden voisin liittää myös persoonan kehitykseen, sen jälkeen kun allergiat on suljettu oikeasti pois. Alleviivaan vielä et me kuuluttiin sit tuohon harvinaiseen kastiin, ettei mikään korvike käynyt, maissi meillä edelleen paha, samoin maito. Eli näinkin voi käydä
blaueblumme
Näppärä viestien naputtelija
Tämä kysymys on nyt meille ajankohtainen. 1,5 kk, mitä onnellisin ja tyytyväisin vauva, paitsi joka ilta 18-21 välillä se tulee, raivoisa kipuhuutoitku selkä kaarella ja vatsa pinkeänä. Ei rauhoitu edes rinnalle, itkee raukka ihan kyyneleet poskilla. Allergiaan en usko, koska muun ajan vuorokaudesta on oireeton, yöt nukkuu yhdellä herätyksellä, täysimetyksellä. Ilmavaivoja tällä on ollut alusta asti enemmän kuin muistan esikoisella olleen.
Kun kohtaus on ohi, joko nukahtaa yöunille, alkaa rinnalle tai rauhallisena "juttelee" äidille vuoteessa, pienellä hennolla äänellään, niin kaukana siitä raivokarjunnasta kuin olla ja voi. Toisina iltoina kohtaus kestää kauemmin, koskaan ei ole kuitenkaan ollut vaikeana yli kolmea tuntia.
Olen asennoitunut tähän nyt niin että tärkeintä on pysyä itse rauhallisena ja olla läsnä lapselle, vaikken osaa kunnolla auttaa. Sammutan radion ja yritän saada huoneen mahdollisimman hämäräksi, ja kannan siinä asennossa missä itku ei ole suoraa huutoa. Joskus sellaista asentoa ei löydy, mutta välillä rauhoittuu vatsalleen käsivarsien päälle, toisinaan pystyasentoon pieneen keinutukseen. Sitä täytyy kuitenkin jatkaa tarpeeksi kauan, koska jos erehtyy laskemaan lapsen alas liian aikaisin, huuto alkaa samantien uudelleen.
Kirjoitan että kohtaus, koska se todellakin on kuin kohtaus, tulee ja menee joka ilta samalla kaavalla. Luin että jossain ajatellaan koliikin liittyvän migreeniin ja meillä taitaa olla sellainen koliikki täällä kylässä. Minäkin olen ollut koliikkilapsi, mutta oma huutoni kesti kertoman mukaan ilta yhdeksästä aamu kuuteen, alkoi jo laitoksella loppuen siihen klassiseen kolmeen kuukauteen. Ainoa joka auttoi oli autolla ajelu, joten pakkohan tässä on ajatella että helpolla pääsen kuitenkin, jos tämä nyt koliikkia olisikin.
Fiilus-maitohappobakteerit aloitin muutama päivä sitten, saa nähdä tuovatko helpotusta.
Kun kohtaus on ohi, joko nukahtaa yöunille, alkaa rinnalle tai rauhallisena "juttelee" äidille vuoteessa, pienellä hennolla äänellään, niin kaukana siitä raivokarjunnasta kuin olla ja voi. Toisina iltoina kohtaus kestää kauemmin, koskaan ei ole kuitenkaan ollut vaikeana yli kolmea tuntia.
Olen asennoitunut tähän nyt niin että tärkeintä on pysyä itse rauhallisena ja olla läsnä lapselle, vaikken osaa kunnolla auttaa. Sammutan radion ja yritän saada huoneen mahdollisimman hämäräksi, ja kannan siinä asennossa missä itku ei ole suoraa huutoa. Joskus sellaista asentoa ei löydy, mutta välillä rauhoittuu vatsalleen käsivarsien päälle, toisinaan pystyasentoon pieneen keinutukseen. Sitä täytyy kuitenkin jatkaa tarpeeksi kauan, koska jos erehtyy laskemaan lapsen alas liian aikaisin, huuto alkaa samantien uudelleen.
Kirjoitan että kohtaus, koska se todellakin on kuin kohtaus, tulee ja menee joka ilta samalla kaavalla. Luin että jossain ajatellaan koliikin liittyvän migreeniin ja meillä taitaa olla sellainen koliikki täällä kylässä. Minäkin olen ollut koliikkilapsi, mutta oma huutoni kesti kertoman mukaan ilta yhdeksästä aamu kuuteen, alkoi jo laitoksella loppuen siihen klassiseen kolmeen kuukauteen. Ainoa joka auttoi oli autolla ajelu, joten pakkohan tässä on ajatella että helpolla pääsen kuitenkin, jos tämä nyt koliikkia olisikin.
Fiilus-maitohappobakteerit aloitin muutama päivä sitten, saa nähdä tuovatko helpotusta.