Mikä lapselle nimeksi?

Meillä pojille jo muutamat vaihtoehdot nimille, lopullinen päätös tehdään sit syntymän jälkeen. Ainut mistä tulee riita on sukunimi, en ees ole viel ottanu asiaa puheeksi, mutta mieheni suku olettaa että käytämme hänen sukunimeä, mutta olen itse tässä kypsynyt ajatukseen että pojat saa minun sukunimen (päässä myös kiehunu se ett mitä se muille sukulaisille ees kuuluu minkä nimen me annetaan[;)]). Päätökseen vaikuttaa se ett itse aion pitää oman sukunimen jos joskus naimisiin meen/pääsen ja toinen syy on se ett kyllä mun sukunimi on se harvinaisempi....
 
meille kun on tyttö tulossa niin mietittiin pitkään mikä olisi erikoinen nimi:) käytii nimi listoja läpi ja päädyttiin nimeen: Lumi Helinä:)
 
Meilläkin on mietitty nimet valmiiksi, tosin mun mieli voi vielä muuttua mutta alustavasti on Tyttö: Sara Maria Camilla ja Poika: Mikael Petteri Kristian
 
ALKUPERÄINEN: msj

Meillä pojille jo muutamat vaihtoehdot nimille, lopullinen päätös tehdään sit syntymän jälkeen. Ainut mistä tulee riita on sukunimi, en ees ole viel ottanu asiaa puheeksi, mutta mieheni suku olettaa että käytämme hänen sukunimeä, mutta olen itse tässä kypsynyt ajatukseen että pojat saa minun sukunimen (päässä myös kiehunu se ett mitä se muille sukulaisille ees kuuluu minkä nimen me annetaan[;)]). Päätökseen vaikuttaa se ett itse aion pitää oman sukunimen jos joskus naimisiin meen/pääsen ja toinen syy on se ett kyllä mun sukunimi on se harvinaisempi....


meillä sovittiin että jos tyttö niin minun ja jos poika niin miehen. tosin sanoin että hänen nimi käy että luotto on kova että äiti tulee samaan sukuun jonain päivänä :D
 
meillä mies sano heti ekassa neuvolassa et voidaan kirjottaa muksu-vihon päälle jo sami. :D no samihan tuosta tulee, vaikkakaan kutsumanimeksi se ei jää kumminkaan. koko nimeksi tulee Sami Juho Sebastian, ja kutsumanimeksi Sebastian. Sami tulee siitä, että miehestäni piti tulla Sami, mutta hänen isoäitinsä oli aikanaan saanu tahtonsa läpi ja ei sitten tullutkaan. Juho on mieheni toinen nimi ja Sebastian on edesmenneen pikkuveljeni toinen nimi. Pikkuveljeni kutsumanimeä kun en tahtonut pojalle antaa, kun tekee muuten ehkä liian kipeää vanhemmilleni sekä itselleni. Vaikka olinkin vain 3v kun hän kuoli kätkytkuolemaan enkä koskaan saanut oppia tuntemaan häntä. Ja kaunis ajatus mieheltäni että hän haluaa kutsumanimeksi Sebastianin, vaikka alkuun itse toitotti että pojasta tulee Sami.
 
Meillä vielä nimet kovassa mietinnässä. Tytölle löytynyt kauniita nimi vaihtoehtoja, mutta meille kun poikaa kovasti ultrassa veikkailtiin niin pitäisi keskittyä enemmän poikien nimiin. Millään ei meinaa löytyä pojalle hyvää nimeä. Mieheni on ulkomaalainen ja haluaisimme että toinen nimi olisi suomalainen ja toinen sitten hänen maalainen. Mutta jotenkin tuntuu olevan hankalaa löytää kivoja nimivaihtoehtoja pojalle kummastakaan maasta.
 
Meillä on tuo sukunimitaistokin vielä edessä[:)] Itse haluaisin, että lapsi saisi minun sukunimeni, koska esikoisellakin on minun sukunimeni. Olisi mukavampaa, että lapsilla olisi samat sukunimet, vaikka tässä tapauksessahan se ei ole välttämätöntä koska lapsilla on eri isät. (avo)Mies kyllä on jo alustavasti suostunut tähän, mutta saas nähdä muuttuuko mieli kun lapsukainen tulee maailmaan. Toisaalta koska naimisiin ollaan kuitenkin menossa jossakin vaiheessa, en tiedä mikä tässä olisi viisainta. Mies tuskin minun nimeäni ottaa, itse olen esikoisen takia haluton muuttamaan omaani ja en ole varma pidänkö ajatuksesta yhdistelmäsukunimestäkään..
 
käsittääkseni lapselle ei voi antaa yhdistelmä nimeä.. voin toki olla väärässäkin mutta muistaakseni näin ei voi tehdä ellei äidillä tai isällä ole ko. yhdistelmä käytössä. tarkistan asian ja palaan uudemman kerran :D
 
Nipsu84, kyllä se niin menee ettei lapselle voi antaa yhdistelmänimeä, vaan täytyy valita jompikumpi.
Jos lapsi haluaa itse joskus naimisiin mennessä ottaa kaksoisnimen niin sukunimestä tulisi älyttömän pitkä jos olisi jo alunperin kaksoisnimi. Näin tämä sukunimi letka karkaisi käsistä. Ainakin se on yksi syy.
 
meillä on tää nimikeskustelu ihan jäissä. meillä on nimet muhimassa ja katotaan sit syntymän jälkeen miltä poika näyttää. tod näk mies joutuu kuitenkin tässä asiassa taipumaan niin en viitti häntä niin paljon nyt jo kiusata [:D] [;)] mä oon jo myöntynyt et poika saa miehen sukunimen niin mä "päätän" sit etunimen.

suurempaa ongelmaa tuottaa noi ristiäiset. tai siis se et mä en haluaisi ristiäisiä... me molemmat kuuluutaan kirkkoon mutta varsinkaan minä en ole hirveän uskonnollinen. mua ei haittais se että poika liittyisi kirkkoon, en vaan haluaisi niitä papin puheita ja kirkollisia menoja. voiko siis kirkkoon liittyä ilman sen suurempaa hössötystä? jos ei voi niin luulen et meille tulee ihan nimiäiset. tai sit tehdään asia oikein hankalaksi ja poika kastetaan kirkollisin menoin vain minun ja miehen läsnäollessa ja sit pidetään nimiäiset ystävien ja sukulaisten kesken. ihan kunnon ristiäisiä en kuitenkaan halua! huoh.
saas sitten nähdä mihin päädytään. en ole ateisti enkä mitenkään uskontovastainen. tykkään kirkoista ja koen uskovani jumalaan mut mä en vaan piru vie siedä niitä pappeja ja niitä puheita. ei ne aamenet ja pyhät isät ja muut merkitse mulle mitään. meni vähän otsikon ohi mutta olis kiva tietää mitä te muut ajattelette asiasta?! tuleeko teille ristiäiset vai nimiäiset
?
 
Meille tulee ristiäiset, mutta luultavasti pidetään ne seurakunta-talolla. Meillä siis minä kuulun kirkkoon mutta mies ei (ei ole edes kastettu), eli en tiedä vaikuttaako se kuinka paljon sitten.. Ei muakaan kyllä hirveesti inspaa noi papin puheet, mutta todennäkösesti ristiäiset menee ihan perinteisellä kaavalla - perinteen takia [;)] Ja jääpähän sukulaisille enemmän aikaa räpsiä kuvia [:D]
 
Me ollaan pitkään kans mietitty noita ristiäis asioita. Mä kuulun kirkkoon ja mun mies on islamin uskonen. Tai no ei se mihkään usko, mutta kuuluu sinne kuitenkin. Se tietää omasta uskonnostaan vähemmän kun minä [:D]
No mutta me nyt ollaan päädytty siihen, että kun täällä suomessa ollaan ja tullaan oleen niin kastetaan lapsi mun uskonnon mukaan ja pidetään siis ristiäiset. Vaikka en mäkään mikään uskovainen ole, mutta kuulun silti kirkkoon. Ainahan lapsi voi sitten kirkosta erota jos tuntuu että isän uskonto tai joku muu on hänelle parempi.
 
Niin en siis lapselle sitä yhdistelmää ajatellutkaan, vaan itselle, jos tämä tulokas saisi miehen sukunimen ja menisin naimisiin[:)] Mutta saas nähdä..

Me kun ei kuuluta kumpikaan kirkkoon niin meillä pidetään nimeäjäiset (ja erittäin pienimuotoiset sellaiset koska mies inhoaa kaikenlaisia "virallisia" juhlia).
 
Meillä on kanssa hurjasti tuottanut päänvaivaa tuo ristiäishomma. Me kuulutaan vielä kirkkoon, mutta.. Meidät on vihitty maistraatissa ja vauva taidetaan vain nimetä. Jos vauvalle pitää ristiäiset, tulee myös kummien olla kirkon jäseniä, ja se rajaa huomattavan määrän ystäviä pois.
"Kummin tehtävä on lapsen kristillinen kasvatus..." ,mutta mun mielestä kummilla on muitakin paljon tärkeämpiä tehtäviä. Näillä perusteilla taidamme tyytyä nimiäisiin ja annamme lapsen sitten myöhemmin päättää itse omasta uskonnostaan.

Vähän tässä vielä jännittää tulevien isovanhempien suhtautuminen asiaan, kun ainakin meidän perheissä kristillinen kaste on tähän asti ollut totuttu tapa...
 
Meille tulee kans ristiäiset, mut tosi pienimuotoset, kummit ja omat vanhemmat vaan vieraana. En itekään mitenkään innoissaan ole pappien puheista, mut kuulutaan kumpikin kirkkoon ni ristiäiset jotenkin itsestäänselvyys...
 
Meillä tulee (todennäkösesti) miehen puolelta isä ja sisko, kun taas mun puolelta vanhemmat, isovanhemmat, täti perheineen ja kattoo nyt jos ois muita sukulaisia maisemissa, sekä tietty kummit... Siinä kohtaa onkin sitten se ongelma, kun kummien pitäisi kuulua kirkkoon, mutta onneks on vielä aikaa.

Ehdottomasti kyllä haluan että meiän lapsi kastetaan, jos ei nyt mistään muusta syystä niin vaikka sitten siitä että kirkosta eroominen on helpompaa kuin siihen liittyminen. Haluun että mun lapsella on automaattisesti mahdollisuus rippileiriin, kirkollisiin häihin (jos joskus naimisiin menee), kummiuteen yms..
 
meki pidetään ristiäiset.. kutsutaan vaan kummit ja meijän vanhemmat. vissii miehen veljet perheineen...
 
Näin hieman asiasta kukkaruukkuun hypäten, niin kuinka monella on jo kummit suunniteltu/kysytty? ..ja minkälainen liuta kelläkin niitä tulee olemaan? Me on kysytty kummit jo melkein heti, kun raskaus "julkistettiin".. ja koska mun puolelta oli 3 ihan ehdotonta ihmistä, jotka halusin kummeiksi, niin mieskin halusi sitten valita omat 3 kummiaan. Niinpä meidän pikku pakkauksella tulee olemaan 6 kummia! [8D] Kauhea liutahan niitä on, mutta toisaalta voiko niitä lapsella liikaakaan olla?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top