Mikä koira meille?

[emu86]

Siinähän se kysymys jo kuuluikin pääpiirteissään. Faktaa meistä:
-Meillä ei ole ollut koiraa aiemmin/hetkeen. Miehellä ollut koira noin 15v sitten, itselläni ei aikuisiällä, mutta lapsena perheessä aina ollut vähintään yksi koira.
-Asumme taajamassa ok-talossa, johon hankala aidata pihaa, joten ei karkailevaa koiraa, koska lapset juoksee jatkuvasti ovista edes takaisin.
-Aktiivisuus ei haittaa, mutta mitään monen tunnin päivälenkkejä lapsiperheenä ei taivuta tekemään.
-Koiran tulee sietää ääniä, vauhtia ja lapsia.
-Koira keskikokoinen tai pienehkö, turkki ei saisi olla kovin työllistävä.
-Mielellään ei haukkuherkkä tai hyppivä rotu.

Mitä siis etsimme? Ja miten puhua mies ympäri? ja tämä kaikki koirakuumeilu siis vasta hyvin varhaisella ajatuksen asteella, koska olen pitkään vannonut ettei meille tule koiraa, mutta nyt menetys ja suru sekoittaneet ajatukset totaalisesti.

 

[problemsolved]

Osa noista listalla olevista asioista on koulutettavissa kaikille koirille. Kuten ovesta ei mennä luvatta, päälle hyppiminen, haukkuminen myös tiettyyn pisteeseen saakka. Minkä tahansa koiran nimittäin saa myös haukkumaan jos siihen ei kiinnitä huomiota heti, kun ensioireita on ilmassa. Kannattaa myös ottaa selvää miten kennelliiton jalostustietokantaa luetaan, jotta saa parhaiten tietoa tulevasta pentuehdokkaasta ( vanhempien ja lähisukulaisten terveys, emän pennutushistoria).
Rotuja mitä tulee mieleen:
Medimurje
Villakoira (turkki pitää vetää koneella matalaksi tarpeeksi usein, jos ei käytä trimmajalla. Mutta ei iso homma. Toki kasvattajille kuulemma usein outo vaatimus näyttelyistä, mutta se ei kyllä mitenkää laillisesti pätevä)
Joku spanieli, en tiedä näistä paljoa mutta kaikenlaiset spanielit olleet aina kivoja.

 

[Taateli88]

Itse lähtisin etsimään jostain seurakoira sarjasta sopivaa rotua. Paimenkoirat, pystykorvat ja terrierit melkeinpä jättäisin tuossa yhtälössä pois laskuista ja samoin riistaviettiset, lenkitystarpeen, haukkumisen ja pihan aidattomuuden vuoksi.

Toki koulutuksella pystyy vaikuttamaan esim ovista säntäilyyn, hyppimiseen ja osittain haukkumiseen, mutta koiraa hankkiessa täytyy tietysti kiinnittää huomiota mihin se on jalostettu ja siihen liittyvät ominaisuudet kuten haukkuherkkyys tai riistavietti. Lisäksi koiran luonteenpiirteet sanelee osansa vaikkapa lasten metelin ja menon sietoon, mutta kasvattaja osaa yleensä pentueesta valikoida toivottuja ominaisuuksia edustavan pennun, toki eihän sekään aina täysin varmaa ole millainen koirasta lopulta kasvaa.

Lähtisin ehkä tekemään alku haarukointina netistä näitä mikä rotu sopisi -testejä ja niiden tulosten perusteella tutustumaan löytyykö sieltä sopivan oloista rotua. Sitten tietysti näyttelyissä voi käydä katsomassa ja jututtamassa omistajia ja kasvattajia.

 

[Harakankello]

Noutajat taitaa olla usein lapsiperheisiin sopivia koiria. Melko suuriahan ne on, pienin noutaja on novascotiannoutaja.

 

[Meliora]

Mietin myös noutajaa, eivät toki mitään ihan pikkukoiria ole. Meillä itsellä kultainennoutaja, ja on kyllä tosi leppoinen ja kärsivällinen lapsen kanssa. Eikä karkaa, näin maalla voi aitaamattomalla pihalla olla vapaana eikä lähde siitä mihinkään. Luontainen taipumus on pysytellä omistajan lähellä. Eivät juuri hauku, meidän koira ainakin on ihan luonnostaankin vähän haukkuva eikä ole siihen mitenkään koulutettu. Vaikka sitä voisikin jossain määrin kouluttaa, ennemmin varmasti parempi tosiaan vaan ottaa sellaista rotua, joka ei ole niin haukkuherkkä. Aika aktiivisia noutajat kyllä ovat, kohtuullisesti tarvivat liikuntaa. Meidän koira kyllä hyppimistä myös innostuessaan harrastaa, mutta se on varmaan paljolti koulutuskysymys... Toki sattuu olemaan myös aika herkästi innostuva luonteeltaan.

 

[Taateli88]

Lisäisin vielä, että reviiritietoiset rodut kannattaa myös varmaan jättää huomiotta, kun piha ei ole aidattu. Tosin mihinkään rotuun en täysin luottaisi, ettei pihalta karkaa sopivan ärsykkeen osuessa kohdalle. Eikä aitaamattomalla pihalla taajamassa muutenkaan vapaana kannata ehkä koiraa pitää, ettei käy vahinkoja.

 

[Selah]

Itse lähtisin etsimään jostain seurakoira sarjasta sopivaa rotua. Paimenkoirat, pystykorvat ja terrierit melkeinpä jättäisin tuossa yhtälössä pois laskuista ja samoin riistaviettiset, lenkitystarpeen, haukkumisen ja pihan aidattomuuden vuoksi.

Toki koulutuksella pystyy vaikuttamaan esim ovista säntäilyyn, hyppimiseen ja osittain haukkumiseen, mutta koiraa hankkiessa täytyy tietysti kiinnittää huomiota mihin se on jalostettu ja siihen liittyvät ominaisuudet kuten haukkuherkkyys tai riistavietti. Lisäksi koiran luonteenpiirteet sanelee osansa vaikkapa lasten metelin ja menon sietoon, mutta kasvattaja osaa yleensä pentueesta valikoida toivottuja ominaisuuksia edustavan pennun, toki eihän sekään aina täysin varmaa ole millainen koirasta lopulta kasvaa.

Lähtisin ehkä tekemään alku haarukointina netistä näitä mikä rotu sopisi -testejä ja niiden tulosten perusteella tutustumaan löytyykö sieltä sopivan oloista rotua. Sitten tietysti näyttelyissä voi käydä katsomassa ja jututtamassa omistajia ja kasvattajia.

Tässä oli kyllä hyvä lista huomioita! Kannattaa sitten olla itselle kovana näissä koiran piirteissä, vaikka kuinka joku rotu vaikuttaa söpöltä, mutta jos ei luontaiset piirteet toimi perheessä niin ei kannata tehdä virhettä ja "kokeilla", varsinkaan jos ei ole vankkaa koirataustaa ja ylimääräistä energiaa.
Omasta kokemuksesta voin sano että villakoira toimii lasten kanssa ja on tosi helppohoitoinen, jos vain kotikoiraksi haluaa, taidettiin leikata turkki pääosin saksilla Meillä näykki kun varhaisteinit eivät antaneet olla rauhassa edes turvapaikassaan sohvan alla, se on varmaan odotettavaa.
Ja sitten paimenkoirasta kokemus, että vaatii aktiivisuutta ettei kyllästy, ja meillä ainakin tiukkaa koulutusta, mutta olikin vähän käytöshäiriöinen. Yllättävästi pysyi pihassa jossa vain näennäinen aita, rusakon kun näki niin lähti perään, mutta vaikka koiria meni taajamassa kokoajan ohi niin pysyi pihassa. Toki haukkui, mutta ei mikään mahdottoman vaikea. Ei "paimentanut" pikkulasta, autoja kyllä . Oli tosi isokokoinen ja sisällä leppoisa, ulkona aika villi.

 

[Meliora]

Joo lisään vielä edelliseen kommenttiini, että ei sentään valvomatta jätetä koiraa pihalle vaan jos itsekin ollaan. Eikä mene autoteitä lähellä, muuten ei varmasti uskaltaisi noin pitää. Ja totta tosiaan jäniksen jos on sattunut näkemään, niin silloin on kyllä joskus lähtenyt perässä juoksemaan viereiselle pellolle Mutta ei lähde mihinkään sen kauemmas silloinkaan...

 

[Pilkki24]

Spanielit on usein helppoja kouluttaa. Saattavat olla tosin vähän herkkiä, jos lapset ovat kauhean villejä.

Miullakin vähän väliä koirakuume. Haaveilen itse labradoodlesta lievän koira-allergian vuoksi, mutta niiden hinnat ovat pilvissä!

 

[Wellllu]

Tuohon, mitä muutkin jo sanoneet, paljon on koiralle opetettavissa.

Toki puoliso itsekin totesi, että edesmennyt koira oli vähän outo ja arka. Oli siis suomenajokoira, jota jänismetsälläkin käytettiin, ei kummemmin haukkunut, enemmän yllättävää, jos haukahti jonkun tullessa pihaan. Koskaan en nähnyt hyppivän eikä karannut, vaikka aitaamaton piha ja itsekin töistä tullessa laskin tarhasta jaloittelemaan.
Välillä vähän rajoja kokeili ja kävi naapurin puolella, mutta puolison ei tarvinnut kuin näkyviin tulla, niin juoksi vauhdilla kotiin.

Itse en niin koirista muuten tiedä, mutta eräällä ystävällä pari cockerspanielia, jotka vaikuttavat varsin leppoisilta tapauksista, ystävä tosin lapseton.
Toisella ystävällä lagotto, joka onkin sellainen vauhtihirmu, että perässä saa oikeasti mennä. Tosin tämäkin tapaus kuulema lääkityksen jälkeen muuttunut hyvinkin voimakkaasti, niin en ehkä ole sellaista enemmän lajipiirteistä käytöstä nähnyt.

 

[bandoo]

Spanieleista ja noutajista löytyy paljon kritreerejäsi täyttäviä koiria. Ovat luonnostaan melko hiljaisia sekä ihmisystävällisiä, ja helppoja kouluttaa ja jaksavat kyllä pitkiäkin lenkkejä. Ja varsinkin noutajat ovat usein tosi kuuliaisia ja tottelevaisia.
Spanieleilla on kyllä usein trimmattava turkki, jossa voi kantaa sisälle runsaasti hiekkaa ja roskaa. Noutajat ovat taas aika isoja, tosin esim novascotiannoutaja on pienempi.
Toki on paljon muitakin ihan hyviä vaihtoehtoja. Esim paimenkoirissa on paljon keskikokoisia kivoja rotuja, esim collie (pitkä tai sileäkarvainen), mutta kannattaa näissä perehtyä kasvattajaan ja vanhempiin huolella, sillä näissä on tosi haukkuvaisiakin yksilöitä ja myös epävarmuutta/varautuneisuutta/reaktiivisuutta löytyy paimenkoirissa usein.

 

[Phedina]

Lähtisin tutustumaan noutajiin tarkemmin. Voisivat sopia hyvin. Itsellä villakoira enkä ainakaan omien kokemusten perusteella suosittele pikkulapsiperheeseen. Haukkuvat kohtuu paljon, hyppivät ja muut kuin isot ovat sen verran pieniä, että lisää riskiä lasten kanssa ja voivat näykätä tai mennä helpommin rikki. Isommat koirat monesti lunkimpia eivätkä jää jalkoihin.

Ja ainakaan oman pihalla pysyminen ei ole kovin vahvaa, vaan tilaisuuden tullen häipyy naapurin koiran hajuja haistelemaan.

 

[Aaltokukka]

Lähtisin tutustumaan noutajiin tarkemmin. Voisivat sopia hyvin. Itsellä villakoira enkä ainakaan omien kokemusten perusteella suosittele pikkulapsiperheeseen. Haukkuvat kohtuu paljon, hyppivät ja muut kuin isot ovat sen verran pieniä, että lisää riskiä lasten kanssa ja voivat näykätä tai mennä helpommin rikki. Isommat koirat monesti lunkimpia eivätkä jää jalkoihin.

Ja ainakaan oman pihalla pysyminen ei ole kovin vahvaa, vaan tilaisuuden tullen häipyy naapurin koiran hajuja haistelemaan.

Olen kanssasi samaa mieltä pienten ja keskikokoisten villakoirien koon tuomista "rajoitteista" pien lapsiperheissä. Haukkuherkkyys on niille myös valitettavan usein kovin ominaista ja vaatii paljon suht paljon työtä saada pois oppimaan.
Tuttava perheeseen tuli vuosi sitten samojedi. Karvapallo kanssa perhe-elo on sujunut kuulemma hyvin... Vaan koirat ovat yksilöitä, kuten me ihmisetkin.