En tiedä onko tämä nyt vähän hölmö kommentti, mutta se että ei ole itsestäänselvyys, että onnistuneen raskauden ja synnytyksen jälkeen lapsi ei välttämättä kehitykkään normaalisti ja puhu silloin kun kuvittelee tai tee niitä juttuja mitä muut ikäiset tekee. 
Tämmöinen asia pitäisi ottaa huomioon minusta jo raskaana ja myönnän etten olettanut että osuisi omalle kohdalle.
Yllätti myös se alakuloisuus esikoisen jälkeen ja epämukavuuden tunne, mikä pikkuvauva-aikana tuli ja kanssakäymisen luonnottomuus omaa lasta kohtaa. Tämä muuttuikin nopeasti onneksi kun esikoinen alkoi kasvaa ja…
sitten yllätti se kuinka paljon tunteita äitiyteen liittyy ja kuinka valtavan rakas voi joku ihminen olla. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui kuin tukehtuisin siihen valtavaan rakkauden määrään. Itken monesti onnea ja kiitollisuutta lapsista ja miehestäni. Elämä tuntuu välillä liian hyvältä unelta ollakseen totta.
Yllätyin kuinka vahva ja tyyni ihminen olenkaan lasteni vuoksi. Minulla oli nuorempana isoja ongelmia tunteiden hallinnassa ja agressiossa, mutta se loppui lasten syntymään ja minusta tuli käytännössä eri ihminen tunteiden osalta ja kasvoin äidiksi, mikä oli voimaannuttava kokemus ja lisäsi itseluottamusta. Lapset muuttivat minua 10 kertaa paremmaksi ihmiseksi. Minä oikeasti kestän mitä hurjimmat kiukut lapsilta hermostumatta liikaa itse ja olen riittävän hyvä esimerkki tunteiden hallinnasta!
Ja se kyky taistella lasten asioiden eteen terveydenhuollossa ja hakea heille apua. Sekin tuli yllätyksenä, sillä olen aina ollut miellyttäjä ja tyytynyt muiden sanoihin vaikka oma vaisto sanoisi muuta.
Tämmöinen asia pitäisi ottaa huomioon minusta jo raskaana ja myönnän etten olettanut että osuisi omalle kohdalle.
Yllätti myös se alakuloisuus esikoisen jälkeen ja epämukavuuden tunne, mikä pikkuvauva-aikana tuli ja kanssakäymisen luonnottomuus omaa lasta kohtaa. Tämä muuttuikin nopeasti onneksi kun esikoinen alkoi kasvaa ja…
sitten yllätti se kuinka paljon tunteita äitiyteen liittyy ja kuinka valtavan rakas voi joku ihminen olla. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui kuin tukehtuisin siihen valtavaan rakkauden määrään. Itken monesti onnea ja kiitollisuutta lapsista ja miehestäni. Elämä tuntuu välillä liian hyvältä unelta ollakseen totta.
Yllätyin kuinka vahva ja tyyni ihminen olenkaan lasteni vuoksi. Minulla oli nuorempana isoja ongelmia tunteiden hallinnassa ja agressiossa, mutta se loppui lasten syntymään ja minusta tuli käytännössä eri ihminen tunteiden osalta ja kasvoin äidiksi, mikä oli voimaannuttava kokemus ja lisäsi itseluottamusta. Lapset muuttivat minua 10 kertaa paremmaksi ihmiseksi. Minä oikeasti kestän mitä hurjimmat kiukut lapsilta hermostumatta liikaa itse ja olen riittävän hyvä esimerkki tunteiden hallinnasta!
Ja se kyky taistella lasten asioiden eteen terveydenhuollossa ja hakea heille apua. Sekin tuli yllätyksenä, sillä olen aina ollut miellyttäjä ja tyytynyt muiden sanoihin vaikka oma vaisto sanoisi muuta.
Nyt ihailen vauvojen uniikkeja neniä, silmiä, korvia jne. 
