Asumme hyvän kokoisessa talossa, joten onneksi ei tarvitse muuttaa. En todellakaan pystyisi ottaa sitä muuttostressiä vastaan näin raskauden aikana. Eli talo pysyy tosiaan samana, mutta sisältö sekoitetaankin kokonaan uuteen uskoon jossain vaiheessa. Meillä on tosiaan yksi makuuhuone alakerrassa (samassa kerroksessa myös keittiö, olohuone yms.) ja yläkerrassa on kaksi. Tällä hetkellä nukumme alakerrassa ja vauvankin pinnasänky tulee meidän makkariin. Tämä alakerran makuuhuone on kuitenkin pienin, joten jossain vaiheessa saadaan kyllä koko konkkaronkka muuttaa yläkertaan, vaikkakin silloin luultavimmin eri huoneisiin. Pakkohan se on samassa kerroksessa pienen kanssa kumminkin olla. Tämä muutos tapahtuu sitten kun siihen on tarve, joten ei vielä onneksi tarvitse miettiä niin tarkkaan.
Ajankäyttö tulee muuttumaan ja syntyy varmasti tarkempi rutiini elämiselle. Mies saisi alkaa suunnittelemaan töitänsä tarkemmin ja hyväksymään vaan oikeasti tulokkaita työkeikkoja työajan ulkopuolelle... Hän tekee muutenkin n. 12h päivää töissä, joka on ok, mutta se, kun parin kympin takia lähtee moneksi tunniksi huitelemaan viikon ainoona vapaapäivänä, turhauttaa välillä. Pitäähän hänenkin välillä huilia ja hengähtää kotona. :angelic: En tietenkään kiellä mieheltä töitä, mutta välillä saisi pitää myös kotiaikaa, varsinkin sitten kun pikkuinen syntyy
Kaikki vauvahankinnat saa tosiaan varmasti rahan tiukille hetkeksi, joten silläkin osin vaikuttaa elämiseen. Pitäisi alkaa jo ostelemaan.. Aika vaan kun vierii niin nopeaan!
Kaverit olisi kiva pitää, mutta eihän ne välttämättä yhtä tiiviisti enää pysy elämässä. Meillä on todella vähän lapsellisia kavereita. Miehellä on yksi ja minulla ei oikeastaan ollenkaan. Olisihan se kivaa, kun olisi sitten joku saman henkinen ihminen ystävänä, jonka kanssa voisi puhua raskaudesta, lapsista ja muutenkin arjesta. Onhan se kivaa nähdä lapsettomiakin ystäviä, mutta olen jo raskauden aikana huomannut, että alkaa vähenemään puheenaiheet. Kun toisilla on vain juhlia ja baareja ja minulla suurin asia elämässä tällä hetkellä on tuo mahassa myllertävä pötkylä. :angelic: Onneksi on nyt ollut edes tämä foorumi, kun ei täältä ”oikeasta elämästä” tunnu löytyvän vertaistukea tai samassa tilanteessa olevaa samanhenkistä porukkaa. :)
Autona pieni farmari ja siihen varmasti mahdutaan edelleen kunhan sumplitaan turvaistuimet uusiksi :) suurin mietintä tulee lasten päivähoidosta et miten isommat jatkaa ja missä. Varsinki tuo pian 5v kuitenkin kaipaa samanikästä seuraa ja virikkeitä ihan eritavalla! Nuoremmalle riittäs varmasti hyvin joku kerhoki 
