Mikä kaikki muuttuu vauvan myötä?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Millaisia käytännön muutoksia tuleva vauva tuo tullessaan vai tuoko mitään? Muutatteko isompaan asuntoon? Hankitteko auton tai vaihdatteko nykyisen auton tilavampaan? Tai onko edessä joitakin muita muutoksia? Artikkelissamme puhutaan siitä, miten raskaus voi muuttaa ystävyyssuhteita. Onko teillä tällaisesta kokemusta?
 
Mä asun esikoisen kanssa tällä hetkellä 46 neljöisessä kaksiossa. Jos ei tuu vastaan huippuhyvän hintaista kolmiota, niin vauvakin syntyy tohon kaksioon. Mun sänky mahtuu hyvin olohuoneeseen ja lapset saa makkarin. Ylimääräistä tilaa ei tule olemaan yhtään, mut mitäpä sen väliä! :D Jossain vaiheessa vauvan syntymän jälkeen alan kunnolla ettiin isompas asuntoa.
Autoa mulla ei ole eikä siihen asiaan ole tulossa muutosta.
Ystävyyssuhteissakaan tuskin tulee muutoksia, kun mun kolme hyvää ystävää on myös tällä hetkellä raskaana (me kaikki odotetaan toista lasta) ja usealla muulla on myös jo lapsia. Eli samassa elämäntilanteessa ollaan.

Eli elämä jatkuu paljolti niinkun tähänkin asti! :)
 
Mies ei usko että mahdumme nykyiseen asuntoomme joka on 83m2 neliö. Minä taas uskon että kyllä me sinne jotenkin mahdutaan, haastetta toki tuo lasten isot ikäerot, kun esikoinen on ensi vuonna 12, toinen poika 7 mutta hän onkin erityislapsi jonka vuoksi välillä haasteita ja sit onkin vuoden vanha ja vielä tämä tuleva vauva. Kahta vanhempaa ei ainakaan tällä hetkellä voi laittaa samaan huoneeseen keskenään, se menee vain tappeluksi ja sitten taas 12v ei ehkä vauvojen kanssa myöskään halua huonettaan jakaa... mutta uskon siihen että asioilla on tapana järjestyä :)

Joku tila-auto täytyy hankkia että kuusi henkinen perhe ja koira mahdutaan kyytiin :D


Ja aivan varmasti alku tulee olemaan rankkaa, kun pienimpien ikäero on niin pieni ja sitten on vielä yksi erityislapsi, mutta kaikesta kyllä selvitään ja aika menee niin älytöntä vauhtia eteenpäin niin kohta jo haikeudella muistellaan aikaa,kun lapset oli pieniä
 
Esikoisen jäljiltä on kaikki mahdollinen valmiina, joten tällä kertaa ei tarvitse haalia esimerkiksi vaatteita. Muutto uuteen asuntoon on todennäköisesti edessä, sillä nyt asumme noin 53 neliöisessä kaksiossa. Auto ehkä täytyy myös hankkia, kun kahden pienen kanssa sitä varmasti jo tarvitaan. Ensimmäisen vauvan kanssa keskusta-asukkeina on ollut helppoa mennä kävellen ja julkisilla.
 
Yksi kaveri tuntui olevan äkäinen siitä, että esikoisen kummitäti pääsi näkemään vauvan jo laitoksella, ja että ylipäänsä on kummitäti. Hän ei ole tänä päivänäkään tullut meille kylään esikoisen syntymän jälkeen. :D Mielestäni se oli ja on tosi outoa, kun hän ei ole koskaan ollut niin läheinen, että pyytäisin kummiksi, eikä tuntunut itsekään sellaista odottavan, kunnes kuuli että eräs toinen on jo kummi.

Osa muista ystävistä tuli vauva-aikana läheisimmiksi, osa ei koskaan tullut edes meitä katsomaan. Eipä niitä muutenkaan vauvaan liittyvät kuulumiset kiinnostaneet. Vaikka tiedänkin, että voi olla rasittavaa, kun kaverin elämään ei yhtäkkiä kuulu muuta kuin vauvakuulumisia, niin oikeat ystävät jaksavat sen ajan läpi. Ja siinäkin on olemassa kultainen keskitie, eikä se, että vauvan kehitys tms. eivät olisi kuulumisia ollenkaan. :/ Tiedän nyt ainakin, keitä en toivota tervetulleeksi katsomaan tätä tulokasta.

Kaiken kaikkiaan kannattaa varautua siihen, että vauvan kanssa voi olla yksinäistä, jos ei ole sellaista kaveripiiriä, joilla on tapana poiketa kylässä toisillaan muuten vain jo ennen vauvaa.
 
Meillä ei varmaan asiat sen kummemmin muutu ainakaan ihan heti vauvan syntymään, mutta jossain vaiheessa (esim. vauvan ollessa noin 1v) olisi tarkoitus laittaa talo myyntiin ja muuttaa järkevämpään asuntoon. Meillä on tällä hetkellä ihan tarpeeksi tilaa, mutta pohjaratkaisu on niin typerä, että yksi iso huone jää melkein kokonaan käyttämättä. Meillä on siis kaksi makuuhuonetta yläkerrassa ja yksi alakerrassa, mutta esikoinen on vielä liian pieni, eikä me voida itsekään nukkua lasten kanssa eri kerroksessa eikä sinne varsinkaan voi vauvaa laittaa. Käytännössä me asutaan siis vaan yläkerrassa, kun ei tullut tämmöinenkään asia mieleen tätä taloa ostaessa. Ei kuitenkaan haluta ihan heti ryhtyä muuttopuuhiin, joten jonkun aikaa ollaan ajateltu tässä pärjätä.

Rilmariel onpa outoa käytöstä kaverilta! Sehän on tietty ihan loogista, että osa kavereista tulee läheisemmäksi (varmaan usein ne, joilla on myös lapsia), mutta että suuttua nyt tuollaisesta...! o_O No, meitä on moneksi....
 
Meillä ei taida mikään sen kummemmin muuttua toisen lapsen myötä.. kavereilla on samanikäisiä muksuja, autokin on iso farmari ja huoneitakin on riittävästi :grin ehkä sitten kun lapset ei mahu enää samaan huoneeseen niin joudutaan sen puolesta tehä järjestelyitä:grin

Aikaa ylimääräselle puuhastelulle toki taitaa sitten olla vähemmän..
 
Mä tein ihan päinvastoin kuin muut ja muutin pienempään asuntoon, ennen kuin vauva syntyi. :grin Sain laitettua rahaa säästöön ennen hoitovapaalle jäämistä. Nyt sitten muutettiin isompaan asuntoon pienelle paikkakunnalle, joten asumiskulut ovat pienet täälläkin. Onneksi ei ole omaa asuntoa ja valtavaa lainaa, niin voin olla aika huoleti hoitovapaalla ja mies opintovapaalla. Pari vuotta ollaan näin ja palataan kaupunkiin, tai sitten lähdetään ulkomaille.

Muuten vauvan tulo on muuttanut elämää niin, ettei omaa aikaa enää ole. Se on ehdottomasti isoin muutos. Jotkut pääsevät menemään vapaammin, mutta toisten vauvat ovat vaativampia. Se on ihan arpapeliä, että kuinka käy. :rolleyes:
 
Me ehdittiin juuri muuttaa isompaan kotiin, joten suurin muutos on työhuoneen muuttuminen lapsen huoneeksi mikäli kaikki menee hyvin.

Esikoisen saaminen tässä vaiheessa elämää on kyllä muuten aika iso mullistus, etenkin kun oma identiteetti ura- ja yksityisasioiden suhteen on ollut "valmis" jo kauan. Univelka, spontaaniuden häviäinen elämästä joksikin aikaa ja parisuhteen ylläpitäminen vähän huolettaa, mutta eiköhän näistä selvitä.

Mä olen jotenkin tosi inhorealistinen sen suhteen, kuinka kuluttavaa vauva-aika voi olla henkisesti ja fyysisesti. Miehellä on paljon ruusuisempi kuva asiasta, saa nähdä miten käy! :p
 
Me asutaan toistaiseksi rivarikolmiossa kahden lapsen+koiran kanssa, mutta omakotitalo on ostettu äskettäin, tehty remppaa siihen ja ihan pian päästään muuttamaan :) etsittiin sopivaa ja mieleistä taloa vuosi, ja sanoin miehelle silloin että kolmatta lasta en tuonne rivariin ala tekemään kun ahdasta alkaa jo olla. Ja kolmannelle annettiinkin lupa tulla nyt kun taloasiat saatiin kuntoon :grin Autoon sovitaan vielä kolmannen syntymän jälkeen (kakkosen syntyessä mies kävi ostamassa isomman auton ollessani osastolla vauvan kanssa, että ei yhtään viime tippaan jäänyt auton hankinta :grin )

Esikoisen syntymä oli ehkä suurin muutos aikanaan, kun opeteltiin elämään vauvan kanssa, kyllähän se elämänmuutos oli valtava. Esikoinen oli kuitenkin loppujen lopuksi melko helppo vauva. Esikoisen jälkeen minulla oli periaatteita, miten vauvan kanssa toimitaan, mutta kakkonen olikin sitten supervaativa vauva joka ei suostunut vaunuihin eikä omaan sänkyyn, oli tosi itkuinen ja vierastava ja jouduin heittämään omat periaatteet romukoppaan mm. siitä että perhepedissä ei nukuta :grin Kolmannesta ei nyt enää ole mitään ennakko-odotuksia, vauva on semmoinen kuin on ja sen mukaan sitten mennään.
 
En tiiä muuttuuko mikään?
 
Huli sanoi:
En tiiä muuttuuko mikään?
Click to expand...
Mulla kävi sama
Mielessä mut ennen pitkää pitää ostaa uus auto ehkä sit kun ei kaukaloon enää mahu. Ja pojille tietysti on iso elämänmuutos ja tuskin 3 menee siinä missä 2...
 
Meillä ei sillai muutu, kun on jo tarpeeks iso auto ja asunto mihin mahutaan :) ja isommat kuitenkin on jo tottunu siihen et on pienempiä sisaruksia:)
 
Ja neliöön pitää muuttaa sit ehkä kun esikoinen menee kouluun mut se on vasta -22
 
Meillä muuttuu kyllä kaikki, koska esikoinen.

Isompi kämppä pitänee hommata. Alku ja ehkä jopa eka vuosi menis täällä kaksiossa, mutta sitten..

Vaimo on jo laittanut hakemuksia päiväduuniin. Haluais siis olla päivätöissä vuorotyön sijaan kun on lapsi. Ja muutenkin jos ajattelee jo niin pitkälle, että mä palaan töihin niin kaks vuorotyöläistä ja päiväkotilainen kuulostaa rankalta, vaikkei toki mahdottomalta yhtälöltä.

Ystäväpiiri vähän ehkä muuttuis, suurimmalla osalla mun ystävistä ei ole lapsia. Ja monia oon nähnyt aikalailla illanistujaisten merkeissä..
 
Meillä on Mörkö ollut sama tilanne. Tämä eka vuosi meni vielä ihan hyvin kaksiossa, jossa kaikki tilaratkaisut eivät ole ihan optimaalisia, mutta nyt taaperon vauhdin kasvaessa täytyy kyllä jo tosissaan katsella uutta kotia. Näen ihania päiväunia mm. tiskikoneesta ja pesutornista... XD Tai siitä, että on erillinen työhuone, johon saa asioita piiloon lukittavan oven taakse!
 
Kuulostaa tutulta jotkut kommentit täällä.

Itsekin olen inhorealisti ja olin valmistautunut jäätävään univelkaan, jota ei sitten yllättäen tullutkaan. Nukuttiin ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa kymmenenkin tuntia putkeen ja olin erittäin levännyt. Se pelko siis oli turha.

Mikään muu ei sitten mennytkään niin kuin olin suunnitellut. Eli todellakin nukutaan vielä kymmenen kuukauden jälkeenkin perhepedissä, koska poika ei ole suostunut omaan sänkyyn edes synnärillä. Siis kätilötkin palauttivat vauvan mulle kansliasta, kun eivät kestäneet enää sitä huutoa. Mitattiin huviksemme, että vauva huusi 85 desibelin voimakkuudella, johan työsuojelulaki kieltää sellaisen metelin. :hilarious:

Poika myös nukahtaa ainoastaan tissille kaikkien sääntöjen vastaisesti. Sairaalassa varoiteltiin tuttipullosta, että ei saa totuttaa siihen. No, pojallepa ei ole kelvannut mikään muu kuin tissi, joten ei ole tarvinnut haaveilla lähtevänsä koskaan minnekään. Vaivalla pakkaseen pumpatut maidot on jääneet juomatta, kun pullo ei ole kelvannut ja mun on pitänyt palata kotiin imettämään. :rolleyes:

Tämä vauva onneksi nukkuu rattaissa, mutta vain, jos ne ovat liikkeessä. Turha kuvitella jättävänsä vauvan ulos nukkumaan ja itse pääsisi tekemään jotain kotihommia sillä välin. Tämä äiti kävelee kiltisti pitkin katuja ja työntää pikkuherran vankkureita. Tai istuu penkillä, mutta käsi tekee tasaista työntöliikettä, tai seuraa huuto.

Joskus katselen kateellisena, kun jonkun vauva vain pötköttää hissukseen kaukalossa/rattaissa/lattialla ja tuijottaa tyhjyyteen vanhempien tehdessä omia juttujaan. Jotkut vanhemmat pääsevät kuulemma jopa treffeille ja sillä aikaa vauva on hoidossa. Me päästiin kerran kahdestaan saunaan ja silloinkin tuli soitto perään, että vauva huutaa eikä mikään auta. Huokaus. Jäi tyyliin shampoot päähän, kun mentävä oli.

Silti en vaihtaisi vauvaa toisenlaiseen. Hän on temperamenttinen tapaus, mutta erittäin hauskaa seuraa. Koko ajan on menossa ja naurua riittää. Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä seuraa, kun maailman itsepäisin äiti on saanut maailman kovatahtoisimman lapsen. :smiley-angelic008

Sitä paitsi meille on LUVATTU, että vauvavuoden jälkeen helpottaa! :smiley-ashamed004
 
Me asuttiin kaksiossa on esikoinen syntyi, muutettiin pian kolmioon. Siellä syntyi kuopus, ja pian muutettiin neliöön. Aattelin, et nyt on molemmille omat huoneet kun alkavat koulua käydä. No mites sitten tehdään jos ja kun kolmas tulee?

Melkein kaikki vauvatavara puuttuu. Kahden lapsen kanssa on pärjätty hyvin jalan ja bussilla. Mut entä kolmen kans?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top