Mies tukena

Jonnukka

Jonnukka

Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei!

Monilla miehillä on varmasti vaikea sisäistää koko lapsen olemassaoloa, ainakaan samalla tavalla kuin tulevalla äidillä. Miten teillä on miehet tukena, vai tarviiko edes olla? Jatkuuko arki normaalisti, kuten ennenkin?

Itse toivoisin omalta mieheltä hieman osallistuvampaa otetta raskauteen, olin yllättynyt miten tyyni vastaanotto on ollut. Mies on hyvin kauan haaveillut lapsesta, enemmän kuin minä itse. Ehkä tuleva lapsi konkretisoituu vasta ultrassa? Monet tuttujen miehet ovat esim. alkaneet tukilakkoon vaikka tupakoinnin tai juhlimisen suhteen.

Siskosta on tullut itselle hyvin läheinen raskautumisen myötä, yhdessä ollaan itketty onnesta ja hypistelty vauvan vaatteita. Hän on ollut myös mukana neuvolakäynneillä ja tarkoitus olisi tulla mukaan ultraankin :) Ihana silti että on joku läheinen ihminen jonka kanssa kokemuksen voi jakaa.

Ehkä tämänkin voi selittää sillä yksinkertaisella erolla miesten ja naisten välillä? :)
 
Meillä mies ei selvästikään tajunnut heti plussauutisen jälkeen mitä se tarkoitti. Nyt kun aikaa on kulunut jo kolmisen viikkoa niin hän alkaa pääsemään sisään asiaan ja kyselee vointiani ja silittelee vatsaa. Näytin hänelle täältä vau.fi:n sivuilta Isän raskusviikot -sivut. Hän luki monta viikkoa eteenpäin ja oli hyvin kiinnostunut tulevasta. Huomasin, että lisätieto teki hyvää. Nyt hän selvästikin ymmärtää tulevaa äitiä paremmin ja tekee hyvin oma-aloitteisesti kaikkia kotitöitä, joita kyllä normaalistikin tekee paljon. Neuvolakäynteihin tuleva isä ei ainakaan ensimmäisellä kerralla aikonut osallistua... katsotaan muuttuuko mieli vielä. Molemmat vaihtoehdot sopivat mulle. Ultran hän sitten sanoi osallistuvansa.
 
Miehissä on varmasti paljon eroa miten ne osaa tähän suhtautua. Mulla on hyvin perinteinen mies, odottaa kyllä ja on innoissaan, mutta ei se pääse tähän asiaan samallalailla sinuks kun minä. :) Kyllä se mahaa silittää jne mutta josko ultra toisi hänelle sitten vähän lisää taas potkua tähän odottamiseen. Tietty nyt vielä vaikuttaa että tämä on toivottavasti toinen syntyvä lapsemme. Esikoisesta muistelen, että sit asia konkretisoitui kun tunsi potkut mahasta. :)
 
Meillä mies on ollut kyllä tosi innoissaan tästä. Ei meinannut eka ymmärtää ja uskoa, että puolenvuoden yrittämisen jälkeen on tärpännyt luuli että huijaan :D Kyllä se päivittäin pussailee, silittelee ja puhuu masulle :) Ja kun kerroin, että 30.1 on ensimmäinen neuvolakäynti, mies heti kysyi saako hän tulla mukaan.
Ehkä eniten minua naurattaa miehen naivius kun luulee, että lapsen tulon jälkeen koti pysyy tip top -kunnossa ja että lapsi ei sotke yhtään kun vain opettaa tavoille :D mutta uskon että miehenkin mielipide hieman muuttuu kun vain näkee taaperoelämää... ;)
 
Ukkokulta on ollut ainakin tähän asti innoissaan ja tukena. Ei meinannut uskoa ensin, että testi näytti positiivista ja kyseenalaisti, että olenko tehnyt testin huolimattomasti ja väärin. Kolmannen testin jälkeen uskoi, että jos kaikki menee hyvin, niin muksuhan meille on tulossa.

Joka päivä töiden jälkeen tiedustellut, mikä on vointi minulla ja masuasukilla. Ennen ensimmäistä neuvolaa ukkokulta luki netistä kaikenlaista raskauteen liittyvää, nyt hän on tutustunut neuvolan esitteet läpi. Apteekissa varmisti jokaisen flunssalääkkeen kohdalla, että uskaltaako niitä raskaana oleville tarjota (se oli kyllä jo aika noloa minun kannalta). Mutta muuten ukkeli juttelee pikku-kaverille ja miettii syksyllä saapuvaa kääröä. 
 
Täällä myös isäntä melkeinpä hellyttävän hyvin mukana. =) Ei kamalasti asiasta puhuta, mutta välillä vitsaillaan siitä miten isäntä on jo vanhettunut kun ei ole yhtä nopea tai nopeampi kuin siittiönsä (yllätysraskaus siis... ).
Se ollaan puhuttu, että neuvolakäynneille isäntä ei varmaan muilta osin tule, kuin ultrakäynneille. Ja ihan oma-aloitteisesti alkoi miettimään että pääsisiköhän mukaan yksityisen varhaisultraan, ja niin vaan hankki puolikkaan pekkasen ja tänään sitten iltapäivällä mennään! 
 
Meillä yllättävänkin innoissaan raskaudesta ;) 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen tosin luulen, että on ehtinyt ajatella asiaa.. Kaikkea söpöä tehnyt, kuten miettinyt ääneen kumpikohan sieltä tulee ja katso jo netistä nimilistoja, että mikä nimeksi (!) ja kaikista merkitsevimpänä: sanoi minulle, että pitää jo kohtapuolin kertoa hänen isälle (on isänsä yrityksessä töissä) että syksyllä ei sitten pysty tekemään pitkiä työpäiviä, kun pitää olla kotona iltaisin lapsen kanssa! Vähän oon ällikällä lyöty, normaalisti varsinkin työt on olleet hänelle tosi tärkeitä ja tehnyt aina pitkiä päiviä <3>
 
Minun mies on kultturista, jossa lapset ovat haluttuja ja perheet isoja, eli hän on todella tottunut olemaan lapsien kanssa. Itse asiassa minun sukulaistädit kovasti ihmettelivat, kun näkivät miten mies niin luontevasti käsitteli vauvoja sukujuhlassa :)

Tosin siinä kulttuurissa mihet eivät välttämättä hoida kaikkia lasten juttuja, kuten vaipan vaihto jne. Kovasto se yritti minullekin selittää, ettei vaihda sitten vaippaa, mutta minulta ei tuollainen mene kyllä läpi.

Nyt mies on tehnyt varmaan yli 90% kodin töistä - suurimman osan ihan oma-aloitteisesti, sillä olen itse ollut niin huonovointinen, etten vain ole pystynyt mihinkään viimeisen kuukauden ajan.

Kovasti hän myös puhelisi ja paijaisi mahaa, mutta minä en kestä yhtään, kun tekee pahaa kaikki koskeminen.
 
Ompa ihana kuulla kaikkien teidän kuulumisia <3 Uskon että tää oma herra saadaan innostumaan pikkuhiljaa. Varmaan vielä näin alussa on kaikenlaista epävarmuutta ettei uskallakkaan innostua.
 
Kyllä varmastikkin innostuu, viimeistään siinä vaiheessa kun oma lapsi on sylissä! :) Kaverin miehelle kävi ainakin näin ja hänestä tuli kaikin puolin loistava ja rakastava isä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top