Mies reissuhommissa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JMH
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
JMH

JMH

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ajattelinpa kokeilla, että löytyykö täältä muita "reissuleskiä"? Vertaistukea olis kiva saada tässäkin asiassa :D.

Itse olen merileski, eli mun mies on merimies. Tänä aamuna lensi Brysseliin ja sieltä matkaa sitten laivaan, joka seilaa Englanti-Belgia väliä. Törnit kestää 28 päivää ja kotona on sitten seuraavat 28 päivää...

Tähän asti on tehnyt 8 päivästä 2 viikkoon törnejä, jotka on mun mielestä ok. Ero ei ole liian pitkä. Kerran on meidän yhdessäoloaikana ollut reilun 4 viikkoa pois ja se otti kyllä todella koville, molemmilla.
Varsinkin raskautumista tää nyt vaikeuttaa huomattavasti... 

Antakaahan kuulua itsestänne, jos kohtalotovereita löytyy! emoticon
 
Mun mies on myös merimies ja itseasiassa ex-mieskin oli merimies ja siis itsekin oon merinainen. Ex-miehen kanssa oli usein sellaisia kuukausia, ettei nähty ollenkaan ja sitten ihan muutama päivä tai viikko oltiin samaan aikaan kotona, mutta meillä oli suhde hieman retuperällä, joten mun mielestä se oli vain hyä juttu, että sai olla rauhassa kotona :) uuden miehen kanssa ollaan oltu samalla laivalla tähän asti, mutta nyt jään itse raskauden takia pois töistä, joten meille tulee ensimmäinen pitkä ero (5 viikkoa) ja kyllä kauhistuttaa ja ikävä tulee olemaan ihan hirveä :( ja etenkin sitten vauvan synnyttyä jännittää, että miten pärjään yksin. Ja että pääseekö mies edes synnytykseen! Onnea teille raskautumiseen, ei varmaan oo helppoo, kun noin joka toinen ovis jää käyttämättä ja sulla on näköjään noita keskenmenojakin taustalla, niin varmaan haluaisit pian saada jotain tulosta aikaiseksi?
 
Moikka Ank :). Kiva kun vastasit.
No juu, mies on mulle ehdottanut, että lähtisin kanssa merille. Paljon se ei kai vaatisi, jonkun kurssin? Oon koulutukseltani suurtalousesimies ja syödäänhän siellä laivoillakin... Siinä tapauksessa vaan pitäis luopua koirista ja pahimmassa tapauksessa kävis just niin, että kun toinen on kotona, niin toinen on töissä :(. Sama laiva olis ainoo vaihtoehto ja sitä kun ei oikein pysty ite päättään mihin menee. Ehkä jos olisin 10 vuotta nuorempi, niin voisin harkita.

Rankkaa tää on. Varsinkin nyt, kun mies on taas uudella laivalla ja törni pidempi kun ennen. Lisäks kun se ei nyt siellä tunnu niin hyvin viihtyvän, niin on tosi kurja olo senkin takia. Tiedän kyllä, että ei lopulta maissa viihtyisi töissä, vaikka pääsisikin johonkin. Hakenut on kovasti, mutta ei ne taida oikein merimiehiä ottaa... Kerran ollut maissa töissä (vuosia sitten) ja heti lähti merelle, kun kutsu kävi. Me ei sillon oltu yhdessä.

Kyllä me ollaan yhteisesti sovittu, että jos raskaus vielä onnistuu ja jatkuu, niin asioihin tulee muutos. Sitten se 2 viikkoa on ainakin maksimi. Ekan raskauden aikana, joka ehti pidemmälle kun noi seuraavat, sitä mietittiin, että miten synnytykseen pääseminen onnistuu, jos sattuu olemaan töissä. Voi mennä vaikeeksi, se lapsi kun ei paljon kysele, kun alkaa tapahtua... 

Nyt on se tilanne, että toivotaan, että olen raskaana. Vielä reiluun viikkoon en kyllä aio testata... Pettymykset on tehneet varovaiseksi. 

Oikein onnellista loppuodotusta teille. Toivottavasti mies pääsee synnytykseen. Ja kirjottele ihmeessä kuulumisia, jos siltä tuntuu :).
 
Täällä mies tekee maarakennushommia. Tällä hetkellä on töissä kaivoksella ja työpesti kestää yleensä kaksi viikkoa putkeen. 27.1 lähti hommiin ja ehkä nyt viikonloppuna palaa kotiin tai sitten alkuviikosta. Sitten onkin taas kaksi viikkoa kotona. :)
 
Ei oo varsinaisesti reissuhommissa, vaan pelastuslaitoksella. Mutta pienellä asemalla ja sit on välillä töissä muilla alueen asemilla ja ajoittain päivystyksiäkin lähikunnissa. Taas oon pari yötä reissuleskenä. Lisäks nyt tietty saattaa olla kotona ollessakin välillä öitä poissa kun keikkaa pukkaa nii että just ehtii sänkyyn kun taas piippaa.

Ite olin alkuaikoina reissuhommissa, parin viikon välein viikon poissa. Se päätettiin yhteistoimin jättää pois koska työ oli mulle sekä parisuhteelle raskasta. Nythän mulla ei omaa käyttörahaa juurikaan ole kun muutin miehen luokse enkä ole löytänyt uutta työtä tältä alueelta.
 
On toikin Inala varmaan aika rankkaa... Öiset heräämiset ja äkkilähdöt. Siihen lisäks vielä melkosen vaarallinen ammatti... vaikka voihan sitä sattua ja tapahtua ihan "tavisduunissakin".

Mies ollut pois nyt 8 päivää. 22 jäljellä. Tällä kertaa pois siis 30 päivää, kun oli eka kahden päivän perehdytys. Ikävä on älytön ja tuntuu, ettei oikein jaksais tätä nyt. Vaikka päivittäin soitellaan ja kirjotellaan, niin silti on kurja olo. No, varmaan hormoonit osasyynä. Lähipäivinä pitäis selvitä missä mennään raskautumisprosessin suhteen...
 
Täällä myös yksi. Mies reissuhommissa maanantaista perjantaihin,viikonloput kotona. Näin ollut jo koko lähes 10v suhteemme ajan. Rankkaa ja yksinäistä mutta se helpottaa kun ei ns.paremmasta tiiä :) meillä kolme lasta.
 
Ei toikaan herkkua ole, että on viikot pois. Ootte kuitenkin onnistuneet lapset pistään alulle :).
Sanot, että kun ei paremmasta tiedä... Joo, mä elin edellisessä suhteessani ns. symbioosissa lähes 15 vuotta. Melko epänormaalia näin jälkikäteen ajateltuna. Töissä käytiin eri paikoissa, mutta muuten joka paikkaan yhdessä. Jos lähdin likkaporukalla johonkin, niin siitä tuli hirvee ongelma. Arvata saattaa, että jätin lopulta mielummin väliin. Mies kävi 15 vuoden aikana itsekseen missään muutaman kerran. Tosta suhteesta kun pääsin eroon, niin oon kyllä oppinut nauttiinkin tästä yksin olosta. Tää neljä viikkoo nyt vaan on kyllä ihan liikaa!

Meillä ei viime kierrosta tärpännyt lääkityksestä ja kovasta yrittämisestä huolimatta :(. Nyt sitten on pakollinen tauko yrittämisessä, kun ei se mies sieltä kotiin tule vielä kolmeen viikkoon... Tekee varmaan kropalle hyvää, mutta ei välttämättä päälle. Kun on vähän epävarmaa, että ehtiikö sitä sitten maaliskuussakaan ovista hyödyntää. Noh, yritän nyt olla miettimättä koko asiaa vähän aikaa. 
 
Mun mies lähtee keskiviikkona viideksi viikoksi merille :/ jännittää ja ikävöin nyt jo. Onneksi mulla on ihan hirveesti kaikkee hommaa mitä pitää tehdä, vaikka itse oonkin poissa töistä nyt loppuraskauden. On ollut aika rauhallinen raskaus hormonien suhteen, miten nyt itkettää herkemmin, mut muuten oon ollut aika rauhallinen. Mut katsotaan tuleeko vielä enemmän itkuherkkyyttä nyt, kun ei oo mies vierellä. Olin pari viikkoa lomalla yksinäni aikaisemmin ja silloin kyllä jos väsytti tai oli joku pieni vastoinkäyminen, tai jos mietin ikävääni, niin itkuhan siitä tuli. JMH: tohon sun miehen ehdotukseen, et lähtisit myös merille. Ei mikään huono idea! Jos vain onnistuu se, että saatte olla samassa laivassa. Muuten se on ihan sama periaatteessa tai voi mennä vielä pahemmaksi, jos olisitte eri aikaan kotona. Tietenkin jos on itellä laivakokemusta, niin ymmärtää sen toisen laivailijan ajatuksia paremmin, mikä auttaa suhteessa myös. Varmaan keittiöpuolelle riittää juurikin se basic training, eli pelastautumista ja palontorjuntaa ja ensiaua. Mut en tiiä, pitääkö siinä olla hiukan meripäiviä vai riittääkö maatyökokemus. Mutta jos tuntuu erot liian pahalta, niin kannattaahan tuotakin harkita :) Ja harmi ettei tärpännyt tällä kertaa! On kyllä niin väärin, että toisilla on niin vaikeeta ja toiset, jotka ei edes lapsia haluaisi, tulevat vahingossa raskaaksi :( mä pidän peukkuja teille, et hoidot ja yritykset tuottaa pian tulosta!
 
Täältäkin löytyy yksi "reissuleski". Mieheni on lähes joka viikko jossain reissussa, tekee hommia ympäri suomen, useimmiten on pois ma-pe, joskus lyhyempi pätkä ja joskus menee toista viikkoa. Onnekas olen ollut, kun hän säästi kaikki pitämättömät lomat + isyysloman vauvan syntymään ja oli kotona 8 viikkoa. Nyt viimeisen kuukauden on myös reissut ollut niin lähellä, että yöksi on kotiin päässyt. Tänään hän kuitenkin lähti ensimmäistä kertaa vauva-aikana koko viikoksi pois. :/ Jännittää miten me 3 kk tytön ja koiran kanssa pärjäämme. :) Hyvin varmastikkin, vaikka ikävä tulee.
 
On se sullakin Ank sitten yksinolon opettelu edessä... Se kyllä aina auttaa, kun on puuhaa, menee aika nopeemmin. Mulla nyt niin tylsä tilanne, kun en pääse ees koiran kanssa treenaan. Yleensä on ollut agitreenit vähintään kerran viikossa. Koira toipilaana steriloinnin jälkeen ja vasta aikasintaan kuukauden päästä voi treenata =P. Noi kaks muuta on jo niin vanhoja, että ne ei treenaa eikä kisaa.
Mun merille lähtö kaatuu kyllä noihin koiriin. Niistä en oo valmis luopumaan. Enkä oo valmis laittamaan niitä niin pitkiks ajoiks hoitoon. Ainoa vaihtoehto, joka ei ole vaihtoehto, olis että oltais eri aikaan töissä. Ja pitäis kyllä olla ihan sata varma, että päästäis samaan laivaan!
Eli mä nyt yritän vaan kestää ja ymmärtää... Taas on mies kyllä laittanut hakemuksia eri paikkoihin, jopa jatkokoulutukseen. Mulla vaan on sellanen olo... Me tutustuttiin 1994 ja mies oli jo silloin "poikasena" menossa merikouluun. On siis meri vetänyt miestä niin kauan. En todellakaan halua, että on onneton. Niin voi käydä, jos työ maissa ei ole mieleistä. Tiedän kyllä, että minä ja poikansa ollaan tärkeämpiä kun työ, mutta silti... 
Joo, elämä ei ole reilua. Mutta pakko se on uskoa, että meilläkin vielä onni kääntyy.

Ai kuinka ihanaa Sessi. Varmasti helpotti paljon, kun mies oli 8 viikkoa kotona :). 

Tsemppiä Ank yksinoloon ja Sessille kanssa pärjäämistä vauvan ja koiran kanssa! Hyvin se menee, eihän oo muuta vaihtoehtoa!

Täällä 12/30 menossa ja tosi tosi tosi iso ikävä. Viikonloppuna oli meidän vuosipäivä, 2 vuotta siitä kun löydettiin toisemme uudestaan <3. Olishan se ollut kiva viettää oman kullan kainalossa...
 
Pitikin vielä sen verran kommentoida, että meilläkin oli vaikeuksia raskautua ja clomifenit käytössä. Myötätunnot sinne <3
 
Kiitos Sessi.

Ank mites siellä pärjäillään?

Täällä miehen törni venyy :(. Viimeyönä piti alkuperäisen tiedon mukaan kotiutua. Lentoliput oli kuitenkin varattu vasta tiistaille... Alkaa oleen jo tuskaa tää odottaminen, vaikka vähiin käykin.
 
Heippa JMH! Täällä menee ihmeen hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Mulla on ollut kauhee kiire nähdä kaikkia kavereita ja sukulaisia ja oon käynyt paljon jumpissa ja kaikenlaista ohjelmaa on ollut joka päivälle. Eli aika on mennyt nopsaan, enää 2,5 viikkoa jäljellä. Ja helpottaa sekin, että mies viihtyy laivalla, ja hänellä aika kulunut myös suht nopsaan ja kivuttomasti. Ja ollaan soiteltu joka päivä ja lähetelty viestejä. Vaikka mieluumminhan sen kullan ottais ihan livenä tänne höpöttelemään ja pusuttelemaan. Yksi päivä on kyl ollut sellainen, että en saanut itkua loppumaan ja peruin kaikki tekemiset, kun oli niin väsynyt ja paha mieli ja nyhjötin vaan kotona. Mut ehkä sekin oli vaan kropan tapa kertoa, että nyt pitää lepuuttaa eikä ravata paikasta toiseen :) Kurjaa kyllä ettei miehesi päässyt ajallaan kotiin. Toi on kyl niin tuttua, etenkin suomalaisilla laivoilla, että vaihdot menee miten sattuu ja päivää ennen ei ees välttämättä tiedä, milloin pääsee kotiin. Toivottavast ei paljoa veny kuitenkaan!! Onko muuten tämä odottaminen mennyt kivuttomasti vai millaiset fiilarit on ollut?
 
No hyvä, ettei siellä oo paljoo kerennyt kaipaamaan. Helpottaa, jos on kaverit ja suku lähellä ja paljon harrastuksia. Mä oon täällä aika yksin. Ens kuussa, kun mies on taas pois, pääsen onneks jo treenaamaan koiran kanssa!
Niin, kyllähän se kroppa ja pää muistuttaa, jos menee liian kovaa! Hyvä välillä levätäkin ja itkukin helpottaa, kunhan ei ihan joka päivä tiristele... Mulla oli pari viikkoo sitten ihan kauheita iltoja, itku vaan tuli, eikä meinannu loppua millään. 
Ikävä on kyllä ollut kova, mutta kaikkeen tottuu... Fiilikset menny laidasta laitaan.
Joo, ainakin Nesteellä ja Borella näyttää venyvän! Finnlines ja Silja on olleet aika varmoja "kotiuttajia", mutta ne seilaakin tossa lähellä. Tai siis se Finnlinesin laiva seilas, jolla oli.
Viime maanantaina vasta sai tietää, että törni venyy. Todellinen pettymys molemmille. Eivät tykkää vaihtaa viikonloppusin. No, saapahan olla nyt koko pääsiäisen kotona :). 
Toiseen yhtiöön sitä yritettiin takasin, mutta sinne olis pitänyt lähtee nyt keskiviikkona. Ei siis oikein onnistu tällä kertaa :P.
Toivottavasti sulla menee 2,5 vikkoa nopeesti ja meillä taas 28 päivää tooosi hitaasti :D.
 
Toi on kyl kurjinta, jos joudut melkeen yksinäs siellä oleen. Aika kuluu niin eri tavalla, kun on paljon ohjelmaa joka päivälle, sitten kun mies tulee kotiin, niin voinkin sitten hyvällä omalla tunnolla kyhjöttää kotona. Tai ainakin melkein. Mäkin oon joskus ollut Nesteellä töissä ja vaihdot meni miten sattuu, ikinä ei mitään pystynyt etukäteen suunnittelemaan. Norjassa, missä viimeksi oon ollut töissä, saadaan vaihtosuunnitelma vuodeksi kerrallaan ja melkein aina on ollut vaihtopäivänä vaihto. Tai ehkä päivä tai kaks heittoa, jos on tullut jotain yllättäviä juttuja. Ja se on kyllä kivaa. Ja ettei seuraavien reissujen päivämäärät muutu, vaikka yksi vaihto menisi hiukan pieleen, koska siinä pystyy esim varaamaan matkoja ja tekeen suunnitelmia pitkälle etukäteen. Toivottavasti teidän 28 päivää menee toooosiiii hitaasti! Harmi vaan, et aika tuppaa juoksemaan AINA silloin kun ei pitäis ja on kivaa.
 
Olipas mukava ketju! En viedä kerinnyt lukea läpi mutta kirjoitan silti jo nyt jotain. :)
Jäin kanssa 6,5 viikoisen tyttövauvan kanssa kahdestaan kotiin kun mies lähti töihin toiselle puolelle maapalloa ja tulee 2 kk päästä.. On tehny reissu hommia vasta 1,5 vuotta ja suomessa saa olla 3 kk välein aina pari viikkoa.. :/ Ei mitään herkkua, nyt vain toivotaan, että seuraava projekti on sellanen minne päästäis koko perhe! Mies tykkää kamalasti työstään, eikä sellaista ole Suomessa, ikävä kyllä..
Nyt tyttö heräilee sen verran, että pitää lähteä vaunuttelemaan tuonne upeaan säähän!
 
Ank no joo, kyllähän viikonloppuna pääsee sukulaisille ja kavereille käymään. Viikolla ei jaksa ajella, kun matkoihin menee kuitenkin melkein tunti suuntaansa. Työmatkoihinkin menee päivittäin melkein tunti =P.
No, huomenna päästään taas koiran kanssa treenaan pitkästä aikaa. Agility on henkireikä ja kyllä on ottanu koville, kun ei oo päässy treenaamaan/kisaamaan. 
Joo, Nesteelle en tota enää päästä =P. Nytkin oli taas kyselty sijaistamaan, mutta onneks mies on sen yhtiön hommat jo nähnyt. Toi Norjan systeemi vaikuttaa kyllä hyvältä ja reilulta työntekijää kohtaan!
Niin, niinhän se aika menee. Mutta ei auta kun nauttia joka hetkestä :). Oli kyllä ihana aamulla herätä kullan vierestä <3.

Smari huhhuh! Jos kuukasi ottaa näin koville, kun mulla, niin en varmasti kestäis kolmee kuukautta! Nostan hattua sulle. Pidän peukkuja, että pääsette koko perhe seuraavalle reissulle mukaan :).
 
Se on kyllä totta, että aika menee paljon nopsempaa, kun on paljon menoja ja suunitelmia. Itsekkin tässä jokapäivälle yrittänyt jotain pientä keksiä, kun isäntä taas viikon pois. Tällä kertaa tulee onneksi ehkä jo torstaina kotiin, mutta ne viikonloput vaan menee niin pirun äkkiä .:(

Voimia kaikille reissuleskille ja hei osataanpahan nauttia täysillä yhteisestä ajasta ja arvostaa kumppania, ehkä enemmän, kuin 8-16 perheissä.  ;)
 
Takaisin
Top