Mies petti

E

Elämään_eksynyt

Vasta-alkaja
Pakko johonkin päästä purkamaan, kun eilen mies myönsi lopulta että on pettänyt kesällä kerran minua. Meidän suhde on ollut aika huonossa jamassa jo pitkään, eikä mun tunteet miestä kohtaan ole ollut niin suuria ja syviä kuin ennen. Mies on sanonut että häntä harmittaa kun en enää kutsu häntä kullaksi, vaan nimellä. Seksiä meillä on maksimissaan 4 kertaa kuussa ja aina miehen aloitteesta (mies yeittämättä useammin, mutta jäänyt ilman). Miehellä on ollut tämä nainen kaverinaan jo parin vuoden ajan ja yhteydenotot heillä on ollut työpäivien aikana salassa minulta. Olen aina ajatellut että haluan erota jos mua petetään, mutta nyt kuitenki mietin onko tässä mahdollista jatkaa? Onko mun mahdollista luottaa mieheen enää koskaan ja saanko palautettua tyrehtyneitä tunteitani? Meille on kolmas lapsi tulossa, joka sinällään varmasti vaikuttaa haluuni ehkä yrittää, mutta sitten taas tekee asiasta pahemman, kun olin jo raskaana kun mies petti. Ajatukset sinällään sekasin, mutta jokseenkI myönnän myös että olen ollut huono ja välinpitämätön puoliso, mutta ei se oikeuta pettämään, eikä mieskään mua kovin kauniisti ole kohdellut. Onko teillä millaisia kokemuksia pettämisestä?
 
Hei Elämään_eksynyt! Ensinnäkin olen hyvin pahoillani siitä, että tulit petetyksi ja toisekseen minun mielipide on se, että mikään teko/ tekemättä jättäminen ei oikeuta pettämiseen. Tuo petetyksi tuleminen jättää syvät arvet petettyyn ja jos aikomusta on yhdessä jatkaa eteenpäin, niin asiat kannattaisi selvittää ja puhua kunnolla. Jos toiselle on vaikea puhua, niin kannattaa harkita pariterapiassa käymistä. Jos aiotte jatkaa yhdessä, niin miehen tulee olla ehdottomasti luotettava ja hänen tulee osoittaa se myös sinulle. Minua itseäni on petetty aiemmissa suhteissa, mutta ne olivatkin nuoruusajan seurustelusuhteita, jossa ei oltu naimisissa tai ei ollut lapsia, joten sinänsä minulla ei ole samanlaista kokemusta kuin sinulla. Mutta syvät arvet ne jätti ja vaikka erosin pettäjä poikaystävästä, niin oli minun todella vaikea aluksi luottaa minun nykyiseen mieheeni, mutta vuodet ovat auttaneet ja se, että puoliso on todistanut olevansa luotettava. Tsemppiä kuitenkin sinulle hurjan paljon! ❤
 
On varmasti mahdollisuus jatkaa, jos te molemmat olette valmiita tekemään asioiden eteen töitä. Kannattaa tehdä pelisäännöt selväksi ja katsoa eteenpäin miten kaikki lähtee menemään. Jos mies oikeasti katuu ja on aidosti pahoillaan, luulen että suhdetta on mahdollisuus jatkaa. Sinun tilanteessasi hakisinnvarmastikkin itselleni puhe apua, raskaus ja uuden vauvan tulo vielä suhteeseen joka on ollut jo hankala ei ole mikään helppo juttu. Toivottavasti saatte asiat rullaamaan siellä kotona ja välit selvitettyä :Heartred
 
En suosittele eroa, vaan asioiden läpikäymistä. Mielestäni tuo, että teko on tapahtunut kerran, on oikeasti lieventävä asianhaara. Verrattuna siihen, jos se olisi jatkunut tosi pitkään. Jokainen tekee virheitä, miehelläsi se on ollut astetta isompi virhe. Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia, ja teidän kannattaisi yrittää. Puhun omasta kokemuksesta. Yksinhuoltajuus kolmen lapsen kanssa ei myöskään ole kovin helppoa, joten sinun kannattaa miettiä tarkkaan sitä, haluatko erota.
 
Ihan piikittelemättä ja muutenkaan vinoilematta. Lightchi oletko pystynyt olemaan olematta katkera tms vastaavaa, että miehesi on ollut toisen naisen kanssa?

Itse en pystyis.
 
Pilvilinna sanoi:
Ihan piikittelemättä ja muutenkaan vinoilematta. Lightchi oletko pystynyt olemaan olematta katkera tms vastaavaa, että miehesi on ollut toisen naisen kanssa?

Itse en pystyis.
Click to expand...

En ole Lightchi mutta osallistun tähän keskusteluun, koska musta tämä on kiinnostava aihe pohtia.

Musta se riippuu tilanteesta. Pettäminen on kuitenkin oire jostain muusta huonosta olosta. Selvittää se pitää ja katsoa sitten tuntoja. Katkeruudesta voi myös tunnetta työstämällä pyrkiä eroon, eihän sen tarvitse olla pysyvä olotila.

Tsemppiä aloittajalle kurjaan tilanteeseen.
 
Exä petti minua kerran. Asiaa vaikeutti se, että toinen osapuoli oli yhteinen ystävämme.
Kuitenkaan liittomme ei lopulta kaatunut tuohon uskottomuuteen, vaan noin neljä vuotta sen jälkeen.
(Toki taustalla oli sama pohjasyy mikä aikanaan ajoi miehen pettämäänkin.)

Mikään käytös ei oikeuta pettämistä. Jos suhde ei miellytä, pitää asioista ja tunnoistaan pystyä keskustelemaan.

Uskon että on mahdollista jatkaa tuosta uskottomuudesta huolimatta, mikäli molemmat sitoutuvat "uusiin sääntöihin".
Vanhaa juttua ei saa repiä tulevissa riidoissa enään esille, mutta ennen kuin asian voi jättää taakse, on siitä keskusteltava kunnolla. Miehen pitää joutua henkisesti "tilille" tekosistaan ja kantaa siitä vastuu.
Vastavuoroisesti sinun pitää pystyä antamaan anteeksi. Siis oikeasti anteeksi. Olematta katkera. Se ei ole helppoa.

Ehkä kannattaisi puhua asiasta perheneuvolassa. Tai seurakuntakin järjestää keskusteluapua.
Kun on ulkopuolinen paikalla, keskustelu ei mene syyttelyksi. Ja asioihin saa eri perspektiivejä.

Voimia!
 
Itsellä ei ole kokemusta asiasta, mutta suosittelisin silti käymään parisuhdeneuvonnassa tms., päätitte sitten jatkaa yhdessä tai erota. Asiat on joka tapauksessa hyvä käydä läpi. Voimia tilanteeseen ja onnea ratkaisuun, mikä tahansa se on! :Heartpink
 
Suski75 sanoi:
Ei se yhteishuoltajuus huonon miehen kanssa ole välttämättä yhtään sen helpompaa. Voi olla jopa vaikeampaakin, kun jokaisesta asiasta pitää taistella.
Click to expand...
Yksinhuoltajuus on paljon parempaa kuin kasvattaa huonossa suhteessa lasta. Jos luottamus mennyt ees osittain,suhde ei ole hyvä!
Mielestäni kerran pettäneellä ei ole mitään lieventävä asianhaaraa koska periaate uskollisuudesta mennyt.
 
Niinpä tuo samankaltainen prosessi taitaa täälläkin olla edessä... tosin lapsia on useempi... meillä elämäntilanne on repimässä meitä erilleen ja nyt vielä tämä... meillä käy perhetyö ja se stressaa kumpaakin. Tänään piti tulla kokonainen vuosi yhdessä. Mutta mies on jo pidemmän aikaa osoittanu merkkejä erosta... olen kyllä kysellyt että missä mennään ja kertonut mitä tunnen... seksiä on ollut noin kuukausi sitten viimeksi... se mikä tästä kaikesta tulisi tekemään oikeasti vaikeeta on se ett mä todella rakastan tätä miestä mutten tiedä pystynkö häneen luottamaan tuon jälkeen. En ole kuitenkaan antanut aihetta pettämiseen. Ainoa mikä meillä sillai on kiikastanut on se että mies haluis musta sängyssä dominoivamman. Olenkin yrittänyt sitä ja houkutellut häntä sänkyyn... mutta vaikka mun haluttiinki houkuttelevan enemmän niin sitten halusinkin liikaa... kesällä piti naimisiinkin mennä mutta näyttää siltä ettei niin käy... tällä hetkellä oon todella hajalla kun en tiiä missä mennään...
 
Takaisin
Top