mies ja raskaus/synnytys/vauva-arki

[herne]

Voi miestä, toisinaan hämmästyn siitä, miten hyvin hän on kartalla kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä ja toisinaan taas siitä, miten pihalla voi toinen välillä olla.

Sain eilen sairaalasta paperinipun joka oli otsikoitu "potilasohje - synnytyksen käynnistys". Mieskin luki sen läpi mutta totesi sitten, ettei nyt yhtään ymmärtänyt, siinähän oli vaan tietoa käynnistämisestä - hän ajatteli nimittäin, että kyseessä on ohje siitä, miten me voimme käynnistää synnytyksen I wish (ja mitähän siinäkin lukisi? Sauno, sekstaa, siivoa ja syö ananasta?).

Olen myös viime aikoina kuullut parikin kertaa (päivässä) toivomuksen, että syntyis jo, niin mies pääsisi syömään hänelle (?!) sairaalakassiin varattua suklaata Bless.

(ja disclaimer vielä loppuun, kaikella rakkaudella tässä nyt toiselle nauran )

 

[Murmeliini90]

Eilen täällä isimies sanoi, että kun sairaalassa ekaa kertaa puki lasta, se tuntui kauheen vaikeelta ja vaippaa vaihdettaessa meinas laatta lentää hajusta.. Mutta nykyään ne asiat hoitaa jo ihan rutiinilla, eikä vaipan hajukaan tunnu missään. Ja nyt isi on se, joka jumppaa pikkuiselta 'pierut pihalle' tehokkaimmin ja hoiti navanpuhdistuksen yms inhat hommat. Tänään sai kunnon pulautuksen olkapäälleen ja naureskeli vaan.
Lapsi saa ihmisen kypsymään ihan eri tavalla, mullekin paljastuu paljon uusia piirteitä miehestäni. :)

Sekin hyvä puoli isissä on, että suhtautuu enemmän järjellä kuin tunteella. Mä en haluis tuottaa millään toimenpiteillä kipua tai epämukavuutta vauvalle ja mies totee, että pakko tehdä jossei halua infektioita tms ja menee ja tekee itse.
Mielestäni me täydennetään toisiamme hyvin! Ja ihana kuinka mies rakastaa lastamme niin paljon. :)

 

[-Dolly-]

heh, meillä mies pelkäsi paljon enempi ku minä. Aluksi otti rauhallisesti ja oli inoissaan vauvasta. Sitten alkoi pelätä. Myönsi minulle joskus että pelkäsi että minä ja vauva kuollaan synnytyksessä. Voi raukka oikeesti, mun oli pakko sitten puhua neuvolassa siitä vaikka mies ei oikeen tykänny ajatuksesta. Onneksi sitten kun sai enempi tietoa synnytyksestä niin osas sitte suhtautua siihen paremmin ja luottavaisemmin mielin. Oli sitten synnytyksessä mun tukena ja katseli oikein aitiopaikoilta kun vauvamme putkahti maailmaan. Siinä vaiheessa ei kuulemma enää pelottanut :)