Mies ja miehen vauvapuheet!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jene
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
J

Jene

Silmät suurina ihmettelijä
Pakko avautua nyt ku ottaa niin päähän...
Ollaan siis 26 v (minä) ja mies 25 v ja yhdessä asustellaan. Yhdessä oltu lähemmäs 2 vuotta nyt.
No, itse asiaan...mies on jo useamman kerran yhdessäolomme aikana nakannut ilmoille kommentin: "haluan lapsen". Minä sitte tästä innostun kovastikkin ja alkaa kaiken maailman vauvajutut pyörimään mielessä...olen siis sanonut miehelleni, että minulle käy ihan vaikka heti alkaa yrittämään. Olin jo ihan tohkeissani, että vihdoinki musta tulee äiti (jo jonku vuoden olen tästä haaveillut :))
Sitten se mutta...mies sitten sanoikin, että ei ihan vielä kuitenkaan...ku minä ymmärsin tuosta puheesta/puheista, että tyyliin tässä tai ens kierrossa jätetään ehkäisy pois. Olin niinku, että mitä h*******ä?! Tuli tosi paha mieli ja oon miettiny tätä asiaa koko päivän (eilen siis sanoi tuon jutun, juteltiin jopa nimistä yms.). Mitä ihmettä tämä oikein on? Onko muilla ollu tämmöistä?
Ajattelin nyt miehelle heittää, että saa ite huolehtia ehkäisystä enkä osta enää itse (käytetään siis kondomia). Vituttaa suoraan sanottuna ja melko paljon!

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Siis hetkinen, on useamman kerran sanonut, että haluaa lapsen? Ja olet siihen sitten sanonut aina, että haluaisit itse yrittää vaikka heti? Ootko kysynyt, että miksi sanoo noin, jos ei kumminkaan ole valmis yrittämään heti? Lähinnä tulee mieleen, että mitäs jos vaan pelkää, vaikka kumminkin sen lapsen haluisi... Jutelkaa, jutelkaa ja jutelkaa! Tosta asiasta ei voi puhua liikaa ja molemmille pitää olla selvää, että koska voisi alkaa yrittää. Toisen ajatuksia ei voi lukee, joten niistä pitää puhua. :)

Toki voit sitten heittää myös ilmoille, että saa itse huolehtia ehkäisystä, mutta sitä ennen kaivat esille sen, että haluaako lapsen nyt vai vasta muutaman vuoden päästä. Jos se on se vuosi/muutama vuosi, niin silloin tiedät jo itsekin ettei ole juuri nyt ajankohtaista. Jos kumminkin vaan empii asiaa ja voisi vaikka jo nytkin, niin heitä ihmeessä tuo kommentti ilmoille. :wink
 
En tiiä mistä nuo puheet on tullu...sanoi siis suoraan, ilman mitään ennakkovaroitusta, että haluaa lapsen, mutta sitten peruu puheensa ja sanoo, että myöhemmin...mua itseä vaan turhauttaa ku elätellään toiveita ja sitten ne lytätään :( Pelkää kuulemma, että jaksetaanko me hoitaa lasta tai enemmänkin, että jaksaako hän. Oman kantani olen tehnyt selväksi jo aikoja sitten. Olen "kärsinyt" kroonisesta vauvakuumeesta jo useamman vuoden, joka välillä hellittää...tyyliin olen ollut kateellinen ystävälleni, joka sai lapsen jokin aika sitten. Miksi hän saa lapsen ja hänenkin mies on saman ikäinen, kun minun mieheni! Tää on välillä ihan kauheeta :D
Pitää jutella vaan tuosta asiasta kunnolla joku päivä enkä halua vastausta "sitten joskus myöhemmin". Itse olisin tosiaan valmis ja pelkään itse, että en saa lapsia kohta kun olen sairastanut useamman kohdun alueen tulehduksen niin se pelottaa, että on heikentänyt hedelmällisyyttä. Lisäksi en oo aloittanut mitään hormonaalista ehkäisyäkään juuri tämän lapsihaaveen takia ja osaksi sen, että ne mitkään pillerit ei oikein sovi, kun on migreeniin taipuvainen.
Miehistä ei kyllä ota välillä mitään tolkkua...puhutaan toista ja tehdään toista :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Voihan olla niinkin, että jos miehesi on viime aikoina pikku hiljaa alkanut puhua lapsesta, hän alkaa pikku hiljaa lämmetä ajatukselle. Hänelle pitää vain antaa aikaa. Jos olet heti rynnistämässä asioita käynnistämään seuraavasta kierrosta, miehelle voi tulla "liikaa liian pian" -olo. Silloin koko homma voi kaatua, jos mies tuntee olonsa painostetuksi.

Toinen tietenkin, minkä toivon ettei teidän tapauksessanne ole, on sellainen, että jotkut miehet ylläpitävät tätä "vielä jossain vaiheessa" -mantraa ikuisesti pitääkseen naisensa vierellään. Se joskus ei kuitenkaan välttämättä koskaan tapahdu. Sitten kun nainen hieman näyttää turhautumisen merkkiä, annetaan siimaa sanomalla "että jos kohta" tai vastaavaa, mutta peräydytään kuitenkin kun on taas saatu nainen tiukemmin kiinni suhteeseen.

Ajattelisin kuitenkin teillä olevan tuo ensimmäinen tilanne, jolloin pikku hiljaa on parempi kuin heti kaikki tässä ja nyt. :) Keskustelkaa faktoilla siitä, miten tulisitte toimeen. Sillä sitä oikeasti tulee toimeen vaikka minkälaisissa tilanteissa. Jos miehesi on turvallisuudenhakuinen tyyppi, niin suunnitelkaa etukäteen millä tavoin aiotte tulla toimeen, ettei se vaan ole esteenä. Ja tuo kohtutulehdusasiakin kannattaa neutraalisti ottaa pöytään, sillä hedelmällisyys ei ole mitenkään itsestäänselvä asia, vaikka monet niin luulevatkin kuvitellessaan voidessaan lykätä asioita ikuisesti.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Kyllä se siitä. :)
 
Meillä oltiin puhuttu, että kumpikin haluaa lapsia.
Kun sitten sain (jälleen kerran) hormonipillereistä oireita, niin jätin ne pois. Miehelle jäi siinä vaiheessa vaihtoehdoksi joko kondomi tai sitten "riski" tulla isäksi :grin

Jälkeenpäin ajatellen, melko tylysti iskin faktat pöytään, mutta oma keho ei sietänyt enää edes minipillereitä, joten ei siinä ollut muita vaihtoehtoja. Onneksi miehelle jäi pari vuotta totuttautua ajatukseen lapsesta, kun ei se raskaus kovin äkkiä alkanut.
 
Voihan olla että miehesi haluaa lapsen, mutta se lopullinen päätös asian alulle panosta on erittäin suuri ja siinä itsekullakin varmasti tulee myös se ajatus että entä jos sittekin vielä odotetaan hetki. Ei uskalleta ottaa sitä viimeistä askelta ja ryhtyä puuhiin. Puhukaa aiheesta raskaaksi tulemisen pelko vaikka lapsi olisikin haluttu. Tässäpä miehen mielipide...
 
Puhukaan ihan suoraan ja rehellisesti tuosta asiasta, niin ahdistavaa kuin se onkin. Itse olen tässä n. puoli vuotta potenut vauvakuumetta ja varovasti silloin tällöin asiasta miehen kanssa keskustellut. Hän on koko ajan ollut asenteella, "sitten joskus ja ehtiihän sitä".

Molemmat ollaan nyt lähempänä kolmeakymmentä, opinnot ohi, töitä on molemmilla ja asutaan omakotitalossa. Hetken sain asiasta miehelle jutella ennen kuin hän tajusi, että ei enää nuorruta ja ei se todennäköisesti ensimmäisestä kierrosta edes onnistu. Suuri syy miehen odotteluhalulle on ollut myös pelot kuten osataanko olla vanhempia, riittääkö rahat ja onko meillä enää aikaa toisillemme ja harrastuksille. Kerroin hänelle, että pelkään aivan samoja asioita ja olen niihin ratkaisuja jo pohtinut. Sanoin myös, että koskaan aika ei ole täydellinen, mutta nyt alkaa olla ikä ja perusasiat kohdillaan. Mitään ei elämässä saa, jos ei uskalla ottaa askelta eteen päin. Tänään hän sitten päätti, ettei kumeja käytetä ja mennään siis eteen päin rauhalliseen tahtiin. :)

Uskon, että omalle miehelleni oli myös tärkeää, että hän sai tehdä lopullisen päätöksen ilman mun jatkuvaa painostusta. Kerroin vain faktat mm. naisen hedelmällisyydestä ja omat ajatukseni asiasta ja jätin ajatuksen hautumaan. Neuvoni siis on, puhukaa! Hyvää jatkoa ja toivottavasti teilläkin se yritys ajallaan alkaa!
 
Pakko kans avautua.
Saatan olla tällä hetkellä raskaana ja odotetaan että vois tehä testiä.
No tietenkin oon ihan sillä fiiliksellä että siellä se on (koska oireet jne) ja kun puhun ja haaveilen ääneen niin tulee ihana suomalaisen miehen töksäytys "no lopeta nyt ei sitä Välttämättä edes ole".
No ei siinä lopetin hänelle puhumisen koska hän itse sanoo ettei vain halua innostua ennenkuin on varmaa. Puhuin läheisille ystävilleni asiasta koska heidän reaktionsa ja ajatuksensa ovat yhtä positiiviset kuin omani. Ohimennen kerroin miehelle että olen puhunut siitä. Niin hel*etillinen draama siitä kuinka minä olen kertonut koko maailmalle mmeidän intiimin asiamme ja hän on syvästi loukkaantunut. Sitten kun sanon ettei hänelle voi puhua niin vastaus "mitenniin? Mehän jutellaan joka päivä siitä" - niin siis minä.
Suomalaiseen tapaan helvetin jäärä.

Argh voi s**tana
 
Takaisin
Top