Stella, paljon tsemppiä sinne! Toivon täydestä sydämestäni, että tuo viimeisen mahdollisuuden antaminen kantaa sen kaivatun hedelmän! Varmistathan vielä, että lähipiirisi tietää tämän tilanteen ja pitää kanssasi huolta siitä, että kerta myös jää viimeiseksi - tai sinä ja lapsi nostatte kytkintä HETI ilman mitään selityksiä.
Mä kamppailin vähän samansuuntaisen ongelman kanssa viime kesänä... mies on tollanen hevarinrenttu, jonka ei oo tarvinnut kunnolla aiemmin aikuistua. Työt hoiti, eikä sitä viinaa onneksi ollut tarpeen ottaa välttämättä joka viikonloppu, mutta nollailuja tuntui kaipaavan. Eihän se mua haitannut, yhdessä rellestettiin suhteen alkuaikana ja vielä vuos sitten. Raskauduttuani multa loppui tietysti juominen samantien ja rauhotuttiin, oltiin yhdessä ehditty vuoden verran asua ja muutenkin oltiin varmoja, että tässä tätä yhteistä tulevaisuutta eletään ja kasvatetaan mahaa. Miehelle ei kuitenkaan tuntunut olevan niin helppoa sisäistää, että ihan oikeasti se Aikuisuus alkoi jo ja käytös pitäisi kanssa palata. Meillä molemmilla on sellaiset kaveripiirit, että niiden kanssa useimmiten ehtii nähdä vain baarissa notkumalla, miehellä ehkä vielä vähän pahemmin oli noin. Ja kun mies joi, niin sitten hän otti ihan urakalla, eikä kännissä todellakaan ollut kovinkaan vastuullinen... Ikinä ei oo väkivaltainen ollut mua tai muita kohtaan, mua ei oo koskaan pettänyt, mutta veti ihan takuuvarmasti sellaset överit, että yleensä sammui jonnekin (himaan tai kavereilleen). Siinä saanut sitten olla sydän syrjällään...
Noh, pari tällaista ördäys kertaa mahtui alkuraskauteenkin, parit lupaukset korkin kiinni laittamisesta kuulin. Sitten viime kesänä mä olin jo saanut riittävästi, miehelle ehtinyt sanoa, että mä en ihan oikeasti jaksa katsoa sellaista ja ei todellakaan sovi vauvaperheeseen tuollainen käytös. Vaan sitten se taas tapahtui... mies lähti kavereidensa kanssa (olin jo oppinut pelkäämään noita iltoja, vaikka raskaus oli aikaansaanut sen, että ne illat väheni tosi harvinaisiksi) ja mä olin pyytänyt, että tulisi yöksi kotiin. Noh, tuli yö, tuli aamu... mies ei vastaa puhelimeensa, arvasin hänen sammuneen kaverinsa luokse. Olin päättänyt, että jos hän ei ole kotona puoleen päivään mennessä, niin mä pakkaan kamani ja lähden.... Yhdentoista aikaan kotiin kuitenkin ilmestyi katuva mies. Oli kuulemma arvausteni mukaisesti sammunut, herättyään tuijotellut kattoa ja oli peloissaan, että mitä tästä seuraa. Mä jo mietin, että pitäiskö mun silti pakata kamat ja lähteä, ainahan voi palata, jos tilanne muuttuu. Pitkien keskusteluiden, kyynelvirtojen ja pohdintojen jälkeen sanoin samaa, että seuraavasta kerrasta mä lähden enkä palaa, vaikka kuinka anelisi. Läheisimpien ystävieni pyysin pitämään huolta, että myös toteuttaisin tuon "uhkauksen".
Voin sanoa, että vieläkin pelottaa... loppuraskaudesta mies ei ottanut edes sitä saunakaljaa ollakseen ajokunnossa, jos lähtö tulis. Ei tehnyt asiasta suurta numeroa, ei itsestään marttyyria. On ollut pari kertaa sillain viihteelläkin, itse olin pikkujouluissa mukana ja sieltä mies omasta tahdostaan lähti mun kanssa kotiin, vaikka mä ehdotin että olisi lähtenyt ystävineen jatkoille. Varpajaisensa vietti, seuraavana päivänä oli kyllä krapulassa, mutta joutui pojan hoitamaan kun mulla oli isoveljen läksiäisillallinen (enkä todellakaan olisi poikaa hänelle jättänyt, jos miehen kunto ei olisi sitä sallinut). Kyllä edelleen tätä asiaa pyörittelen mielessäni ja vähän ahdistaa, etenkin jos mies sanoo, että lähtisi kavereiden kanssa iltaa viettämään... Mietin, että kaatuuko kaikki nyt tähän, mutta mies on osoittanut olevansa mun ja meidän vauvan arvoinen. En tiedä, pääsenkö koskaan irti tästä pelosta, mutta ehkä se tästä hiljalleen palautuu. Meidän perheen on kuitenkin todella hyvä olla näin, yhdessä rakastaen.
Miehellä ei siis ihan alkoholismiksi luokiteltavaa tuo käyttö ole ollut, mutta uskoisin jotakuinkin tietäväni millaista sä koet. Ammattiapu voi olla paikallaan, jos oikeasti ylittyy normaalin viihdekäytön rajat! Toivon niin kovin, että vuoden päästä kirjoitat palstalle aurinkoisia kuulumisia teidän perheeltä, kun kaikki on hyvin ja menneisyys takanapäin. Helppoa se ei tule olemaan kummallekaan teistä, mutta kovalla työllä mahdollista!