Mies ei hyväksykkään raskautta, olen hukassa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja selma*
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

selma*

Vasta-alkaja
Hei!
Eli olemme olleet monta vuotta yhdessä, miesystäväni on "hiukan" sitoutumiskammoinen. Kuitenkin ihan tietoisesti olemme olleet ilman ehkäisyä ja ajatelleet että vauva voi tulla kun on tullakseen. Nyt olen 10vk ja mieheni ei ole yhtään tukenani, hän ei edes halua lasta ja olen aivan hajalla, en tiedä enää mitä minun pitäisi tehdä. Olemme jo kolmikymppisiä. Emme tällä hetkellä oikein voi puhuakkaan keskenänmme, emme asu edes yhdessä ja tietenkin minulle oli ihan selvää että jos näin käy, muutamme yhteen..mutta nyt mieheni ei tiedä enää mistään mitään. Itselläni on 10vuotias tyttö edellisestä suhteesta ja en halua jäädä kahden lapsen kanssa yksin, jotka ovat vielä eri miehille. Olen harkinnut nyt keskeytystä ja varannut sinne ajankin, mutta se ajatus ahdistaa minua kamalasti. Mitäköhän ihmisetkin sanovat tästä. Tekisi mieli olla vaan sängynpohjalla ja itkeä. Mieheni ei ole mitenkään tylu minulle, hän ei vaan koe olevansa valmis :( Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä
 
Ehkä mies tajuaa tilanteen ja kiinnostuu vauvasta kun raskaus etenee ja alkaa näkymää. Anna miehelle aikaa sulatella asiaa ja pyydä vaikka ultraan mukaa. Tai niin minä ainakin tekisin. Mä olen kans jäämässä kahen lapsen kanssa yksin kun miehen kanssa meni sukset ristiin. Poika on 1v2kk ja nyt on menossa 9+5. Eli kahden alle 2-vuotiaan kanssa yksin jään. Keskeytystä en itse ole harkinnut vaikka rankkaa tulee olemaa. En kestä sitä henkisesti.
 
Tirri00 kirjoitti:
Ehkä mies tajuaa tilanteen ja kiinnostuu vauvasta kun raskaus etenee ja alkaa näkymää. Anna miehelle aikaa sulatella asiaa ja pyydä vaikka ultraan mukaa. Tai niin minä ainakin tekisin. Mä olen kans jäämässä kahen lapsen kanssa yksin kun miehen kanssa meni sukset ristiin. Poika on 1v2kk ja nyt on menossa 9+5. Eli kahden alle 2-vuotiaan kanssa yksin jään. Keskeytystä en itse ole harkinnut vaikka rankkaa tulee olemaa. En kestä sitä henkisesti.


Voi kuulostaa sinunkin tilanne raskaalta, vaikka ihanaltakin. Lapsethan ovat ihania. Olen aina välillä itsekkin ajatellut että ehkä mieheni hyväksyy ajan kanssa, mutta kun häntä pyysin ultraan mukaan, hän sanoi että katotaan sitten :( Enkä tässä hetkessä osaa ajatella muuta kuin että hän ei ole sujut asian kanssa.Vaikka yleensä on lapsirakas mies olemassaan. Paljon olen miettinyt asiaa ja edelleenkin jatkan miettimistä, välillä minulle on ihan selvää että selviän yksinkin..välillä kaikki tuntuu ihan kamalalta
 
Voimia selma! Ikävä tilanne, on se kumma miten miehellä vasta nyt sitten muka valkenee ne tosiasiat, että vauva saattaa tulla, vaikka varmaan täysin tyytyväisenä on harrastanut kanssasi seksiä ilman ehkäisyä... :( Pisteleepä vihaksi puolestasi!

Keskeytystä kehotan harkitsemaan todella tarkkaan, jos yhtään epäilyttää, niin älä tee sitä. Äläkä tee sitä siksi että "mitä muut ajattelevat"! Olet aikuinen ihminen, et todellakaan ensimmäinen nainen jonka liero mies (anteeksi suorat sanat) pelkää kantaa vastuunsa. Abortista voi jäädä pahat henkiset arvet sinulle, eikä se teidän parisuhdetta tule parantamaan. Ja minäkin uskoisin että mies voi sopeutua ajatukseen kun näkee pikkuhiljaa vatsasi kasvavan.

Kyllä sinä pärjäät varmasti loistavasti, vaikka jäisit "yksin" - siis ilman miestäsi. Onko sinulla muuta tukiverkostoa? Tsemppiä päätöksentekoon! Kyllä sinä selviät!
 
Mulle kanssa kävi niin, että mies halusi ilman ehkäisyä ja sanoi että on ok jos tulee vauva. Noh, ekalla kerralla sitten tärppäsikin, ja mies meni ihan sekaisin, ei sanonut mitään mielipidettä tai fiiliksiä mihinkään asiaan. Ei sitten nähtykään hetkeen. Taas kun nähtiin tauon jälkeen, tuntui että hän oli saanut sulateltua asiaa ja kyseli jo mun vointia ja sellasta, oli ihan hyvä fiilis jo. Sitten tulikin poliisit yhtäkkiä paikalle ja tää pidätettiin epäiltynä raiskauksesta... Että yksin tässä jäätiin, tuli ihan puun takaa. Lapsen pidän, tiedän että tulee olemaan rankkaa mutta pärjään kyllä.
 
Mun miehelle tuli järkytyksenä mun raskaus ja oli abortin kannalla mut abortti oli mulle ehdoton ei. Nyt olen viikolla 21+2 ja mies on onnesta sokeana ku meille tulee pieni tyttö vauva syyskuussa. Eikä voi kuvitellakkaan että ehdotti aborttia. mä tein nini et en keskustellut miehen kanssa ollenkaan koko asiasta vaan annoin sen sulatella itsekseen ja lopulta se alkoi puhua mulle asiasta ja on todella onnessaan nyt :)
 
Voin kuvitella että on ahdistava tilanne. Keskeytystä harkitsisin erittäin kriittisesti koska varmasti kummatkin olette jollain tavoin shokissa tilanteesta ja miehelle on tullut tunteita joita ei ehkä osannut odottaa. Vähän ajan päästä tilanne voi olla aivan eri. Tosin aikaa miettiä ei ole loputtomiin. 

Meillä oli vähän saman tapainen tilanne. Seksiä oli ilman ehkäisyä lyhyen seurustelun jälkeen ja tulinkin melko heti raskaaksi. Miestä tilanne ahdisti mutta jotenkin kaikesta huolimatta muutettiin saman tien yhteen ja mies pysyi rinnalla. Nyt on 8vk laskettuun aikaa ja olemme todella onnellisia ja  mies odottaa lasta varmasti yhtä paljon kuin minä jos mahdollista. Jonkin aikaa asian sulattelu kesti  mutta loppu tuloksena on vakaa ja onnellinen parisuhde ja pian yhteinen rakas lapsi. Voimia sulle vaikean päätöksen edessä!
 
Minulla kans sama tilanne :( Mies haluaisi, että teen abortin :( Riidellään nyt vaan kokoajan ja olen ihan hajalla :( Ei olla tunnettu kovin montaa kuukautta ja miehen mielestä tämä on liian aikaista. Tuntuu, että olen ihan yksin nyt raskauteni kanssa :( Aborttia en halua tehdä.
 
Sadepilvi kirjoitti:

Abortista voi jäädä pahat henkiset arvet sinulle, eikä se teidän parisuhdetta tule parantamaan.

 


Niin samaa mieltä! Jos mies painostaa sinua aborttiin, jota et ehkä haluakaan, mieti miltä sinusta tuntuu jälkikäteen kun toimenpide on tehty? Aika saa usein ihmeitä aikaiseksi, joten jospa annat tosiaan miehelle aikaa sulatella. Jos ette edes asu yhdessä niin tauon pitäminen voi tehdä hyvää. Kait miehillä tulee käytyä koko tunnekirjo läpi raskauden aikana ihan niinkuin naisillakin vaikka miehesi toki hieman kärkkäästi on suhtautunut.. Ja komppaan myös tuota että varmasti pärjäät ilman miestäkin. Ensimmäinen lapsesikin on jo niin iso että on itsenäisempi ja varmasti ymmärtää vauvan tuoman muutoksen. Tsemppiä ja toivottavasti asia selviää!

 
Sama tilanne. Oltiin jo ehitty eroomaan ennen ku sain tietää olevani raskaana.
Kerroin sitte miehelle tilanteesta, kyseli koko aika että "millon varaat ajan keskeytykseen".
Haistattelin sille ja tein hyvin selväks että päätös on mun.

Olin todella epävarma enkä todellakaan ollut varma mitä teen, en vaa halunnu näyttää sitä mihelle koska olis tod näk saanut mut taivuteltua aborttiin.

Otin tietoisesti etäisyyttä mieheen ja tein päätöksen ihan yksin ja omassa rauhassa.

Päätin pitää vauvan ja oon siitä hyvin hyvin onnellinen. Tein täysin oikean ratkaisun.. Aborttia olisin katunu koko lopunelämäni...

Kehottaisin kuitenki kuuntelee vaa omaa itteensä, eikä antaa muiden vaikuttaa päätökseen. =)
 
Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Tietoisesti ilman ehkäisyä 5kk ja mies painosti aborttiin. Hän ei halua lapsia. Tein päätöksen että pidän lapsen. Kovia on riidat olleet sen jälkeen ja aika yksin tässä mennään. Mies on silti mukana kuvioissa vaikka ei osallistu mihinkään, en tiedä olisinko onnellisempi ilman näitä tunteenmyllerryksiä, mutta voimat ei vain riitä lähtemään suhteesta nyt. Olen onnellinen päätöksestäni pitää lapsi, mutta en niin varma päätöksestäni pitää mies kuvioissa. Kyllä sitä pärjää yksinkin, eipä olisi tuota ainaista välinpitämättömyyttä kestettävänä. Tässä nyt mennään päivä kerrallaan ja odotellaan. Varmasti yksi mullistava tilanne on kun lapsi syntyy 3 kk päästä, en tiedä kuinka sen jälkeen jatketaan, kun emme yhdessäkään asu. Voimia kaikille samanlaisessa tilanteessa oleville, meitä taitaa olla kuitenkin aika paljon!
 
Takaisin
Top