Mies ei halua.

N

Nemi

Vasta-alkaja
Tein eilen positiivisen testin. Ja olin asiasta iloinen, olen jo kauan haaveillut omasta lapsesta mutta olen aina tiennyt ettei mieheni ole siihen vielä valmis. No nyt sitten on sattunut tämmöinen pieni "vahinko". Mieheni tahtoo että tekisin abortin, mutta minä en semmoista hyväksy ja en voisi sellaisen jälkeen enää elää normaalisti. Mietin mitä tässä tilanteessa nyt oikeen pitäisi tehdä, rakastan miestäni ja haluaisin pitää tämän vauvan. Olen umpikujassa, olkaa ystävällisä ja auttakaa.
 
Kinkkinen tilanne, mut loppupeleissä päätöksen teet sinä. :) Shokkihan se aina on ja ohan sillä miehellä 9kk aikaa valmistautua asiaan. Ja saat oikeesti olla innoissasi ja nauttia plussasta! Ite en henkilökohtaisesti hyväksy aborttia, mutta jokainen tekee miltä itestään tuntuu. Ja eikä tässä mitään miettiä pidä, pidät sen tottakai! Ja jos se mies myös rakastaa sua niin se oppii elämään asian kanssa. :) Älä edes harkitse aborttia ellei sinusta tunnu siltä.
 
Samoilla linjoilla mennään täälläkin mielipiteen kanssa. Ei missään nimessä aborttia jos et itse sitä halua. Miehesi tottuu raskauteen ajan kanssa kun maha alkaa kasvaa ja neuvolassa käynnit aloitetaan. emoticon Jos ei totu niin se kertoo teidän suhteesta jotain.. vahinko kun ei ole yksin sinun "vika" jos siksi tuota voi sanoa edes. Onnea raskaudesta!!!! yhden lapsen äitinä ja toista odottavana voin sanoa ettei ihanampaa asiaa voi olla. emoticon  Kun sen pienen nyytin saa syliin niin se on jotain aivan ihanaa!
 
Niin, päätös on sinun, mutta kannattaa varautua siihen että päätös ei välttämättä miellytä miestäsi. Aborttiin ei kannata suostua vain siksi että mies käskee, tai uhkaa lähteä jos pidät vauvan. Teet niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu, ehkä on parempikin että mies lähtee, jos ei kertakaikkiaan ole valmis isäksi. Voi toki olla että miehesi sisäistää tulevan isyytensä 9 kuukauden aikana, ja ehkä jopa innostuu, mutta kannattaa kuitenkin puhua asiat täysin selväksi hänen kanssaan, että saat ainakin itse nauttia raskausajastasi ilman turhaa stressiä!

 
Yhdyn edellisiin. Sinun mielipiteesi tulee ennen miehen mielipidettä, sillä loppupeleissä sinä olet se joka joutuu elää päätöksensä kanssa. Mies kypsyy toivottavasti ajan myötä ideaan lapsesta, se että ymmärtääkö ennen syntymää vai pikkuhiljaa vasta syntymän jälkeen sitä ei kukaan tiedä ja jos kaiken tämän jälkeen miehen tärkeysjärjestys on ensin huolettomassa menossa ja nuoruuden huumassa niin antaa mennä vaan. Sinun ja lapsesi välinen rakkaus tulee kestämään koko elämäsi ajan.
 
Abortistahan voi päättää vain sinä ja ainoastaan sinä itse.
 
Mikä itseäni jäi viestissäsi vaivaamaan oli "vahinko". Eli oliko raskaus oikeasti vahinko vai jätitkö pillerit pois miehelle kertomatta tms.? (Tämä vaikuttaa taas siihen kuinka ymmärrettävä miehesi reaktio on. )
Jos kyseessä oli oikea vahinko, eli pillerit/muu ehkäisy kertakaikkiaan petti - niin silloin ei ainakaan minulta liikenisi kovinkaan paljoa sympatioita miestäsi kohtaan. Kun seksiä on, niin raskauden riski on aina olemassa. Ja sen pitäisi olla molemmille osapuolille aivan selvä asia...

Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen asiasta. Oli se sitten kumpi vaihtoehdoista tahansa.
 
Meillä myös ensimmäinen lapsi oli vahinko ja mies oli enemmän abortin kannalla, koska ei kuulemma ollu valmis.. Mä en siihen suostunu ja nyt meillä on melke 8kk vanha poika =) Ja kyllä isäkin on ollut ensijärkytyksen jälkeen ihan innoissaan. Mutta kyllä sen huomaa, että ihan valmis ei vielä ollut. Eli minä hoidan lapsen lähes kokonaan yksin, ei mies varsinkaan raskausaikana ollut läheskään niin kiinnostunut kuin olisin halunnut. Mutta kyllä hoitaa ihanasti poikaa jos on tarvis :) Kannattaa kuitenki miettiä kuinka paljon sitä lasta haluaa, koska voi helposti jäädä tuollaisessa tilanteessa yksin asian kanssa..
 
No silleen tämä oli vanhiko että emme olleet suunnitelleet lasta, mutta aina se mahdollisuus siis oli molempien mielessä, kun ei mitään ehkäisyä ole. Niin tahtoisin tämän pitää. Pää on ihan sekaisin.
 
Mieheni kanssa olemme jutelleet paljon näistä vauvanhankinta asioista.Olimme melkein 3 vuotta olleet yhdessä,ennenkuin mieheni lämpeni ajatukselle lastenhankinnasta.Hän itse kertoi että oli aika korkea kynnys siihen että hankkii ensimmäisen lapsen.Mutta hänen ehdotuksestaan sitten päätimme ensimmäisen lapsen hankkia,vaikka itsellä oli kova vauvakuume.Mieheni perusteli mulle pelkojaan lapsenhankkimisella sillä aiemmin,että mitä sitten jos tuleekin ero ym..ja kumminkin lapsi muuttaa asioita niin paljon.Nyt toisen lapsen kohdalla ei edes tarvinnut kahteen kertaan miettiä hommataanko toinen vai ei.Mieheni oli äärettömän onnellinen kun kerroin hänelle plussasta.Hän myös osallistuu yhtä paljon kanssani neidin hoitamiseen ja nykyään hoitaa yösyötön jotta saan nukkua enemmän :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top