Mielialojen vuoristorataa

Elisinha80

Elisinha80

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Elokuunmammat 2014
Tää vois tulla myös noiden oireiden alle, mutta aattelin nyt aloittaa ihan uuden ketjun tälle aiheelle. Oletteko vielä itse huomanneet hormonien aiheuttamia mielialan vaihteluja? Itselläni ei vielä ole kovinkaan huimia vaihteluja ollut, muuta kuin että alkuraskauden oireet ovat masentaneet, MUTTA...Tänään tuntuu kuin maailma kaatuis, kaikki ottaa päähän, haluais vaan vetää peiton korviin ja vollottaa :D Vaikkei ole mitään syytäkään... Mites muilla? Miten teidän miehenne ovat kestäneet nämä?
 
Päivittäin joku asia saattaa vain kilahtaa päässä ja sitten se suututtaa ja on ihan mökömökö olo sen puolituntia.. Mies kestää hyvin, osaa laittaa ne siihen hormonien piikkiin ja sillä suhtautuu rauhallisesti.. Eikä tarttee paljoa jonkun sanoa kritiikkiä niin tämä tyttö lähtee saunan lauteille pillittämään.. Heh, tämmöstä meillä :D
 
mä kiihdyn nollasta sataan alta aikayksikön :) oon tosin myös aika tulinen luonne muutenki, mut nyt tuntuu etten saa kierroksia laskemaan, jos suutun. tyttöä odottaessa itketti myös mut nyt en oo juuri herkistynyt, paitsi jos kuulee jonkun herkän biisin :)
 
Välillä on päiviä, että ärtyneisyys on ihan huipussaan ja joskus taas itkettää pienemmästäkin, joskus ilman mitään järkevää syytä. Onneks ainakin tähän asti on kihlattu jaksanut ymmärtää ja kestää mitä tulee. :D Työ on kans sen luontoista et itku on herkässä, vaikka ennen pysty omia tunteita paremmin ammattikuoren alla pitämään.
 
:smiley-angry017mulla kans nää mielialan vaihdokset on jotain aivan kummaa! "Vedän herneet" varsinkin aviopuolisolle aivan mitättömästä asiasta ja alan kollottaan. Itku on siis todella herkässä. Kyllä siinä on sitten miehellä oltavat. kyllä hän parhaansa yrittää ja on kyllä ihanan ymmärtäväinen, mutta en kyllä yhtään ihmettele jos on toisinaan ihan ulapalla mun mielialanmuutoksista! Itelläkin tekee toisinaan tiukkaa käsittää itseään :) mutta tätä kai ne raskaushormoonit teettää!
 
Täällä kanssa ihme mielialanvaihteluita...

Eilen harmitti ja ahdisti kaikki ja makoilin vaan sängyssä melkein koko päivän tai kävin olohuoneessa kiukuttelemaasa miehelle.

Tänään taas sitten oon ollu ihan huippufiiliksellä, mutta yhtäkkiä iltapäivällä sain ihan hirveen itkupotkuraivarin kun en löytänyt lompakkoa juuri ennen kun olin lähdössä salille ja sitten karjuin ja makasin maassa :D sitten itkee pillittäen lähdin ajeleen salille päin ilman korttia (joka ei ole ongelma, kun kyllä sinne pääsee nimelläkin) ja perillä taas hymyilytti kuten nyt illankin ollut hyvä fiilis..

ärsyttävät vaihtelut :D
 
mä suutuin eilen viattomalle kassamyyjälle ku saamani lahjakortti oli katteeton ja jouduin maksamaan ostokset omasta olemattomasta pussista. kirosin aikuismaisesti ja ikäiselleni naisihmiselle tyypillisen arvokkaasti "voi perkele" ja sit vielä myyjän pahoitellessa asiaa "en tiedä, miksi (lahjakortti) ei käy", kommentoin "no en tiedä minäkään". muutamaa tuntia myöhemmin ilo oli jo ylimmillään ku sain vakuutusyhtiöstä korvauksia rikkoutuneesta uunista ja taas muutamaa tuntia myöhemmin vitutti se katteeton lahjakortti, illalla taas huonosyömäinen mukelo ja jatkuva väninä sekä koira joka tuli haistelee mun takapuolta.
 
Mä oon normaalisti aika...no, lievästi sanoen ailahtelevainen :D. Joskus tuntuu, että olen aina joko tosi surullinen, tosi ilonen, tosi vihainen, tosi onnellinen jne.. Mitään sellaista tasaista välimuotoa mulle harvoin on olemassa.

Ainakin mun miehen mukaan olin alkuraskaudesta normaalia seesteisempi, eikä tunteet heitelleet ihan niin paljon kuin normaalisti. Nyt tuntuu, että aletaan palata kohti sitä normaalimpaa olotilaa ja tuttua tunteiden vuoristorataa. Pelottaa melkein, että jos muutun vielä normaalia pahemmaksi pilittäjäksi, niin en varmaan muuta ehdi tehdäkään kuin itkeä :D
 
Minä repesin eilen kaupassa ihan totaalisesti. Oli nälkä joka muuttu mun päässäni todella sietämättömäksi näläksi ja miehellä sitte tuli siinä jotain muuta tekemistä etten pääsiskään HETI kotiin tekeen sapuskaa. Ihan siinä kassalla sitte purskahdin itkuun, mies päätti että jos hän ihan omaksi parhaakseen veis minut kotiin että saan rauhottua ja itkin koko matkan kotiin asti. Heti ku sain leivän nakattua naamaan niin itku hellitti.

Onko teillä mitään biisejä jotka saa teijän ihan hullun myrskyn kouriin? Mun ei kestä kuunnella Aviciin - Hey Brother tai oon silimät punasena ennenku biisin alkutahdit ehtii soida :D Enkä todellakaan tiedä mikä siinä on! YleXältä tulee jatkot niminen ohjelma ja siinä nää juontajat "suomentaa" kappaleita. Minä sitte menin suomentamaan omassa pienessä päässäni tuon kyseisen veisun ja siitähän ne kyynelkanavat sitte aukee :D
 
Mulla ei mitään normaalista poikkeavaa mielialanvaihtelua ole ollut. Viime raskaudessakin olin ehkä koko ajan normaalia seesteisempi. Yhdet itkut tirautin, kun jouduin ostamaan lomareissua varten XL kokoiset bikinipökät. Ne oli niin kamalan ison näköiset, mutta täysin sopivat mulle. Kotona sitten esittelin niitä innoissani ukolle ja purskahdin itkuun. Vollotin sille, että kato nyt kuin isot nää pökät on ja ihan sopivat mulle, mulla on ihan karseen iso perse.... yhyyy....

Saa nähdä, mitä nyt tulee eteen. En ole mitenkään kamalan itku herkkä. Tuo oma 2 vee pallero saa mut välillä liikuttumaan olemalla niin ihana <3 mut siihen ei raskautta tarvita.
 
Jäätäviä raivareita ja nyt uutena nämä itku kohtaukset! Kun mies jotain sanoo hiukan väärin alan vollottaa heti, enkä kyllä normaalisti tällainen itkijä ole! Tänään tulin kotiin työpäivän päätteeksi ja mies alkoi jostain asiasta kinaan mun kanssa eikä voinut lopulta myöntää että mä olin oikeessa ja sitten se ei edes ollut ruokaa laittanut, vaikka oli koko päivän ollut kotona....mä repesin ihan totaalisesti! Itkin tein ruokaa ja pelasin tytön kanssa lautapeliä, koska ukko katsoi tv:tä, pesin pyykkiä, laitoin tiskit ja itkin! Kun sain ruokaa niin johan oli taas helmpompi olla! On tää joskus vaan niin vaikeeta olla nainen! Onneksi tuo mies kyllä normaalisti tekee paljon kotitöitä yms. mutta miksi ei voi silloin tehdä kun sitä tukea tarvitsee.....huoh! Anteeksi, tuli vähän pitkä vuodatus! Mutta siis kyllä täällä ainakin mielialat vaihtelee rajusti laidasta laitaan!!!
 
Hei mulla kans, vollotan koko ajan!! Ihan pienistäkin jutuista. Nyt on kurjaa että oon alkanu vollottaa töissä, onneks en asiakkaiden nähden :D Mut ei tarvii montaa poikkipuolista sanaa sanoo ku mulla pääsee jo itku...Huoh!
 
Tänään kyllä tuli ekaa kertaa kunnon itkupurkaus, kun alkoi tuntua (asunnon remppa meneillään) ettei mikään etene ja onnistu ja kaikki on mennyt pieleen.. Kun asiaa edes miettii niin tulee uudelleen vedet silmille.. :sad010
 
August14, mulla oli kans tanaan ihan kamala itkupurkaus. Luulin jo pahoinvoinnin vaistyneen, mutta tanaan vaivalla syodyt aamupalat tuli ylos ja heti alkoi masentaa. Siita olo vain paheni kohti lounasta, jota en saanut keittona alas ja vaivalla tein niista sitten lettuja joista pari syotyani rupesi itkettamaan tama ruan kanssa kamppailu ja heti pahimman itkun laannuttua taas tuli kaikki ylos. Kylla veti mielen maahan. Muuten raskaana ollessa en ole ollut hirvean herkka tunnevaihteluille kuin parilla alku viikolla. mutta siis tama ajoittainen masennus tulee, ja ihan johtuu tasta pahoinvoinnista. Kumpa tasta taas energiat sais nostettua ja huominen olisi parempi.
Voimahaleja itse kullekin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top