Mielialan ailahtelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tiarella
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tiarella

Tiarella

Puuhakas puhuja
Onko kellään teillä niin että teille tulee yhtäkkiä itkuraivokohtaus ja syytä ei löydy mistä tuli? Liittyykö tämä raskauteen?

Sent from my LG-E610 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla ei ole ollut itkuraivokohtauksia mutta oon nyt kyllä ollut herkempi raivoamaan. Muutenkin aika temperamenttinen siis mutta todella paljon herkempi tällä hetkellä (menossa 8+2 vasta) ja joutuu keskittyy et saa pidettyä itsensä kasassa...:oops::eek::confused:o_O
 
Itkua on tullut jo monenmonta kertaa ihan esim.tavallista leffaa katsoessa. Jälkeenpäin lähinnä naurattaa :D Ja toisaalta pinna kireellä ja asiat hermostuttaa normaalia herkemmin :)
 
Nostetaampas vähän tätä keskustelua... mulle on nyt ruvennu tulee tälläsiä ihan käsittämättömiä mielialan vaihteluja:wacky: hirveen usein mulla tulee outo tunne, että oon turhautunu! Sitte menee hetki ja tunne on poissa... itkuisuus on hävinny, herkkä olen kyllä edelleen:p välillä kyllä tulee ihan outoja fiiliksiä ja tunteita ja nää on lähteny " jylläämään" vasta nyt!:wideyed: onko tätä muillakin?:grin
rv 32+5 menossa:Heartred
 
Samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Varsinkin kun olen ollut nyt saikulla kotona useamman viikon ja tuntuu että olevan vain kotiorja, joka pesee pyykkiä ja laittaa ruokaa päivästä toiseen..ettei elämällä ole tarkoitusta :D nyt taas naurattaa nämä ajatukset, mutta kun se tunne tulee niin on nauru kaukana.. Ja toki kun toinen osapuoli on töissä päivän niin onhan se selvää ettei pysty osallistumaan samalla tavalla.

Täytynee myöntää että tänään tuli sellainen raivokohtaus että oksat pois..taisin ajatella että en halua koko lasta, varsinkaan omalle miehelleni. Ja ajattelin miten kiva olis vaan mennä hermosavuille... Nyt taas olen oma itseni ja onnellinen tulokkaasta <3 eipä näille tuntemuksille voi mitään :(
 
Täällä ei ole pahemmin ollut raivokohtauksia, mutta itkua kyllä. Mies saa vähän väliä olla halaamassa, kun vetistelen ilman syytä. Jonkinasteista ahdistustakin on alkanut esiintyä. Tosin en tiedä, voinko syyttää kaikesta hormoneja. Uni on ollut niin vähäistä, että väsymyskin saa mut itkemään... toisaalta unettomuus johtuu hormoneista, eli syytetään niitä kaikesta.

Välillä on sellasia hetkiä, että en tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa, kun olotila vaihtuu kymmenen minuutin sisään iloisesta ärsyyntyneeksi ja siitä taas itkuiseksi ja taas iloiseksi.

Ja pieni paniikkikin iskee aina välillä, kun tajuan, että muutaman viikon päästä toi mahamyllertäjä on tulossa ulos tuolta. Kauhean epävarma olo, kun ei tiedä, mitä odottaa tulevalta. Toivottavasti ne äidinvaistot sitten heräävät joskus...
 
Mulla on alkanut oleen sellasia (aiheettomia) kiukkupuuskia... Hermo melkosen kireellä mutta tosi vaikee pidätelläkään niitä tunteita. Kai tuo tuleva elämänmuutos alkaa olla jo niin lähellä että stressitasot nousee. Tänään ollut muutenkin tosi ahdistava olo, tuntuu ettei saa happee. Mittasin verenpainetta niin kohollaan on sekin. Huooh... Ens viikko vielä töitä.
 
Mulla helpotti stressiä se, kun jäin sairaslomalle torstaina ja nyt voi hyvillä mielin oikeasti rentoutua eikä tarvitse väkisin pingottaa. Mutta joo, kyllä tässä ilot ja surut menee ihan vuoristorataa vartinkin sisällä, ja miesraukka on ihan ulalla kun välillä tulee itkua jostain ihan omituisesta syystä. Typerintä on ehkä se, kuinka itse tajuaa, että on ihan typerä syy alkaa itkemään tai kiukuttelemaan jostain, mutta ei vaan voi sille mitään...
 
Mulla kans stressi hävis heti ku jäin saikulle... mutta muut tunteet myllertää:sour:iltapalaa tehdessäni hajotin lasin, tai se jotenki halkes..hirhee viha ja raivo myllersi sisällä:arghh: pyysin vain miestä hakemaan kuitenkin pinsetit, että nyppään sirun pois sormesta. No se sitte taiteili mulle laastarin ja kerkesin jo päässä kelata että kaikki on hyvin...Kunnes huomasin että se oli mun suosikki maitolasi...olis tehny mieli viskata koko iltapala ja kaikki muutki lasit pitkin keittiötä...

vuoristorata!:arghh:
 
Samoin täällä välillä vuoristorataa. Pääasiassa oon kyllä aika rauhallisin mielin mutta välillä kun asiat ei onnistu niin tulee ihmeellisiä kiukunpuuskia tai itkukohtauksia.
 
Mulle tulee kanssa välillä kotiorjan olotila.Mies puuhastelee omia juttuja,yleensä laittelee autoa tai lähtee käymään rajalla,poikien kanssa kahvilla,kelkkailemassa yms,kun ei ole nyt töissä.Eilen onneksi auttoi mua siivouksessa.Tekee se pihalla onneksi lumityöt.
Ruokaa laittaa mukisematta,kun huomaa et olen väsynyt. Tosin itsekin vietän paljon aikaa tallilla päivisin/iltaisin,jotta ei toisen katteleminen ala ketuttaa :wacky:
 
Tasse83, sanotaan että jos on helppo raskaus niin sitten tulee vaikea synnytys ja toisin päin. En tiedä pitääkö paikkansa.. mutta haluaisin uskoa että pätee myös mielialoihin. Pianhan se nähdään.. Olin suorastaan viilipytty ja onnellinen esikoista oottaessa ja kun synnytys oli ohi, tuli itkut. Aikamoinen babyblues, mikä ei ihan menny masennuksenpuolelle mut ei ollut kaukanakaan. Nyt on taas ollut niin vuoristorataa, itkua ja raivoa ja kyseenalaistusta, että ihan olis tervetullut hieman tasaisempi olotila kun vauvoja pitäisi alkaa hoitamaan!!! Tahdon siis uskoa tähän teoriaan.
 
Mä oon huomannu et mä oon joka toinen päivä ihan hirmu väsynyt enkä jaksa tehdä mitään ja sit seuraavana teen kaikkea kun energiaa piisaa. Yleensä mä oon se joka rauhoittaa tilanteen mut nyt mies hoitaa sitä. Ite teen niin raivon keskellä kun pysähdyn ja mietin et mitä mä raivoon.kun se ei auta yhtään. Sit mä oon jo hetkenpäästä oma itseni.
Mut kyllä on ollu opettelemista oman mielialan tuntemista. Enään en kitise jos pojat kaataa lasin pöydälle ja se valuu pitkin pöytiä ja lattioita. Vaik tekis mieli repii omat hiukset päästä kun just saanu keittiön siivottuu. Mut elämä opettaa. Ja joka päivä opitaan uutta itestä ja muista.
 
Mä haluan kans uskoa että helppo synnytys tulossa. Kun kävely jo ankkamaista ja häpyluu lonksuu/paukkuu. Tänään olin lääkärissä Femedassa ja näköjään vauva jo syvällä ja kiinni, ei ihme että kolottaa ja kävelen kuin Ahtisaari konsanaan. Häpyluulle ei voi mitään muuta kuin ottaa iisisti. Ja sekös välillä potuttaa ja kunnolla. Tosin ihana lääkäri lohdutti että raskaana olevat naiset on niin ihmeellisiä ettei kannata pelätä huonoa kuntoa, kroppa kyllä pitää huolen että äiti ja lapsi jaksaa synnytyksen yli. Täytyy vaan uskoa itseensä ja jaksamiseen...

Mullon toi sama että joka toinen päivä ihan poikki ja sit ku ln levänny niin virtaa riittää. Mutta. Pakko virta-päivinä ottaa tai ainaki yrittää ottaa iisisti muuten oon illan/yön ihan kipee varsinkin häpyliitoksesta :/
 
Mä olen miesparalle ihan hirveä. En tajua miten tää on mahdollista. Se on ihana kaikin puolin, ja mä vaan rähjään maailman olemattomimmista asioista, yritän jopa kontrolloida mitä se sais syödä ja millon (siis miten sairasta?!?!) ynnä muuta ynnä muuta älytöntä. Siis olen aivan sietämätön. Tulis jo ipana ulos että tasaantuis hormonitkin joskus!!! Ja synnytyksen jälkeen muistaakseni itkin viimeeksi harva se päivä viikkojen ajan, että sekin vielä edessä... Oijoi, kuka mua jaksais.... :/
 
Voi ei...:/ koita vaan sit parempina hetkinä olla kiva ukollesi ja yritä kertoa että oot oikeasti pahoillasi sanomisistasi...kyllä se siitä, kyllä symppis mies ymmärtää.
Oot selkeästi määrätietoinen tyyppi niin ei oo ehkä helppo antaa toiselle tilaa ja ohjia käteen, varsinkin jos aiemmat kokemukset miehistä on hyvin erilaisia. Mä oon myös aiemmin motkottanut miehelle kun tuntui varsinkin alkuun kun eka lapsi tuli, ettei hän tehnyt mitään "niinkuin pitäisi" tai oikein, toisinsanoen miten Minä halusin. Vuosien mittaan oon höllänny mutta asiasta kyllä tapeltiin monta kertaa.
Noh, just eilen mies oli sit vienyt toisen pojan tarhaan yöpaita päällä! Arvaa menikö hermot ja hävetti, urpo! :grin mut nykyään vedän sanomiset pääosin huumorilla höystäen!
 
Hehe, joo tyttösellä oli tänään villapaita väärin päin, kun oli mies hakenu päiväkodista...mut toi nyt on lähinnä söpöä, kun niistä hömelöistä kumpikaan ei edes huomaa :D

joo pitää yrittää ne 'vuoristoradan yläpiikit' hyödyntää nyt tehokkaammin, ettei aina olis vaan joko pelkkää nalkutusta tai sitten normaalin neutraalia suhtautumista. Vaikka itse siis VIHAAN vuoristorataihmisiä, siis että ollaan jonain hetkenä niin yläilmoissa ja onnellisia ja sitten toisena hetkenä ihan maansa myyneitä ja kiukkuisia. Ja nyt oon ite sellainen, vaikka yleensä olen ehkä tylsänkin tasainen... Hämmentävää, enkä edes muistanu viime kerrasta tällaista olotilaa!
 
BabyBlues, jos yhtään lohduttaa niin mun mies on viime aikoina todennut, että mä valitan liikaa. Olin ihan hämmästynyt, musta mä puhun varsin järkeviä asioita :grin Eli kaipa se hormonitoiminta on muhunkin vaikuttanut. Tosin kun tässä on ilman synnytyssairaalaa ja joutuu käymään melkein kaikki Etelä-Suomen sairaalat läpi niin ehkä mä saan olla vähän kettuuntunut. Pääkaupunkiseudun sairaaloissa on niin pahat sisäilmaongelmat, että joudun varmaan menemään Lohjalle tai Hyvinkäälle. No pikkuhiljaa ihan sama, kunhan pääsee jonnekin synnyttämään missä pystyy hengittämään :angry4
 
Mammasmurffi, Hyvinkää on vaihtoehto Porvoon kanssa, käyn vielä tutustumassa ja haistelemassa ilmaa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top