Mieli herkkänä

J

JonnaJaMasu

Oman äänensä löytänyt
Loin tällaisen ketjun omaksi aiheekseen kun ei oikein sovi tohon kolotuksiinkaan :D

Aloin itkemään miehen tekstiviestistä, joka ei olisi normaalisti aiheuttanut mitään tuntemuksia. Nyt se vaan oli elämää suurempi juttu. Töissä eilen loukkaannuin eräästä vanhemman kommentista ja sitä miettinyt yötä myöten... en tietenkään töissä sitä näyttänyt, mutta kotona voi pillittää rauhassa!

Mites teillä, joko olette saaneet nauttia näistä ihanista itku-kohtauksista?
 
Mää oon tässä onnekas. Tai saa nähdä, miten tällä kertaa käy. Jotenkin kaikki kirjoittaa kokoaika kuinka on vaikka mitä oireita, niin ei sitten mitään! -vielä..
Viimeksi mielialat ei heitellyt yhtään. päin vastoin, olin hyvin levollinen. Nyt taas vähän sama fiilis. meidän keskenäinen tilanne aviomiehen kanssa on ERITTÄIN huono, mutta vain istuskelen rauhassa. Ehkä mää en oo sitten itkuherkkä, vaan rauhallinen ja lempeä?
 
Vaikeaa sanoa :) Sekin on hyvin yksilöllistä ja vaihtelee eri raskauksissa. Mulla on normaalisti pms-oireetkin aika vahvoja, eli olen masentunut ja herkkä.
Toivotaan ettei tämäkään kestä kauaa, periaatteessa kaikki on hyvin eikä tartte olla huolissaan.
 
Mulla on kanssa ollut aika levollinen ja rauhallinen olo, vaikka yleensä oon murehtija-tyyppiä. Tosin raskauskin on vasta ihan alussa, joten saapa nähdä. Luin tuolta jostain vaun sivuilta, että mielialavaihtelut on yleisimpiä viikoilla 7-10. Mut onneksi ne on joka tapauksessa ohimeneviä ilmiöitä.

Parina päivänä ennen plussatestiä tuli kyllä sellainen ihan yliärsyyntynyt olo, suutuin miehelle, että en pelaa enää ikinä sitä peliä minkä hävisin :D
 
Olin jo ehtinyt ihmettelemäänkin kun olen ollut koko tähänastisen raskausajan mielestäni rauhallisempi kuin yleensä. No parina viime päivänä sekin on muuttunut. Esimerkiksi että voikin ihminen ymmärtää hyvää tarkoittavan kysymyksen mieheltä aamulla "etkö halua mennä vielä takaisin nukkumaan?" niin väärin. Minähän lähdin itkun kanssa takaisin sänkyyn koska minua ei ilmeisestikään kaivattu :P Normaalitilanteessa olisin mielelläni nukkunut pidempään että toinen hoitaa koirien aamulenkin ja ruokinnan, mutta tänään se tuntui ilmeisesti surkealta ajatukselta. Joutuu jopa itsekin ihmettelemään omaa käytöstään, millaista mahtaa muilla olla :) no,eiköhän tämä tästä tasoitu :D
 
Mulla on ihan lievä itkyherkkyys. Tosin on sitä aina ennen menkkoja ja väsyneenä.... Ennemmin etenkin aamu äkäisyys on yltynyt. Ei sitten ketäs mitään! Voi mieas poloa jos ei tee niin kuin olen ajatellut tai tule sovittuun aikaan kotiin,pahin taitaa olla kun sillä on tapana jättää mitä mielenkiintoisempaan paikkaan tavaransa. Mulla sit menee hermo kun se ei niitä löydä ja syyttää ipanoita. Esim. Tänään etsi hansfreetään jonka muistijättäneensä mikron eteen,jopa syytti lapsia johon sanoin et hittoako piytää jättää niin kiinnostava kapine lasten saataville. Loppuviimein oli hänen omassa taskussaan. sai herra kuulla taas kunniansa. Yleenaä en jaksa moises ta sanoa kun on melkein joka päiväista!
 
Juu täällä on ainakin itkuherkkyyttä havaittavissa :D Olen muutenkin aika herkkä ihminen mutta nyt kyllä normaalia herkempi.Luin Vauva lehden juttua, jossa raskaana olevalta naiselta oli kuollut mies yhtäkkiä raskauden aikana ja siitä itkusta ei sit millään meinannut tulla loppua! Ja onhan näitä muitakin samanlaisia "kohtauksia" ollut. Mies on hieman kummissaan :D Kaikista hankalinta on olla töissä, jossa joutuu katsomaan kun ihmisillä on paljon kipuja ja tuskaa.
 
Mulla ennen plussausta oli yks sellanen ihme herkkyyskohtaus, joka osittain sai epäilemään, että oisinko nyt raskaana. Edellisessä (tuulimuna)raskaudessa oli kerran sellanen tilanne, että aloin jollekin asialle nauramaan ja sitten en saanutkaan naurua loppumaan vaan nauroin ihan hysteerisesti ja sitten yhtäkkiä se naurunpuuska muuttuikin itkuksi ja nyyhkytykseksi, jota en myöskään saanut loppumaan ennen kuin mies tajusi tulla halaamaan. Niin reilu viikko sitten kävi vähän samalla tavalla, ei ehkä ihan yhtä voimakkaasti, mutta kuitenkin, että nauru muuttui itkuksi, kumpaakaan en osannut hallita ennen kuin  mies otti syliin ja rauhoituin.
 
Jep, itkettää itkettää. Ja kiukuttaa. Ja sitten taas välillä oon onneni kukkuloilla :) (Siihen riitti eilen 3 palaa lakritsia, vatsa täynnä lohisoppaa, viltti ja Hercule Poirot :)

Sitä tulee pimahdettua melko pienistä asioista. Ja ukko ei tietenkään ymmärrä. Itkettyä tulee vaikka mitä... Kuinkahan sitä töissä pärjää näitten tunteitten kanssa? Kun ei ihan vielä haluais kertoo, mutta kyllähän sitä ny vähän pitkään katotaan jos yhtäkkiä alkaa itkemään jotain aivan käsittämätöntä asiaa... Kuinkahan sitten kun vauva syntyy, tuleeko siitä itkusta ikinä loppua? :)
 
Kylläpä onkin itku herkässä. Eilenaamulla lauloin pojalle muumilaulua puuropöydässä ja itku tuli.. myöhemmin ajoin autolla ja radiosta tuli Aikuinen nainen ja vollotin ihan kympillä... Tänään sama homma, kun meillä oli iltajamit lastenlaulujen ääressä. En tiedä, miksi se on musiikki kun itkettää, mutta ihan mahdottomaksi on mennyt tämä meno! Meillä lauletaan paljon ja usein, joten on poika ihmeissään kun äiti vollottaa. Poika on vasta 1-v., joten ei auta selitelläkään :D
En muista tällaista lainkaan edellisestä raskaudesta, mutta olin silloin päivät töissä ja muuten vain nukuin ekat 4kk joten liekö olisin edes huomannut.
Ärsytyskynnys on myös madaltunut, kiehun pienimmistäkin jutuista, mutta lauhdun saman tien.
Kauankohan tätä on odotettavissa jatkuvan?? Kun hormonit tasaantuu tuossa toisella kolmanneksella?? Onko kellään omakohtaista kokemusta?
 
Juu täällä kans mitä ihmeellisimmät asiat saa hanat auki.... Eilen katsoin Suurinta pudottajaa kun aloin itkemään niiden takia ihan tolkuttomasti. Samaten liikutun ihan liikaa kun olen poikani kanssa muskarissa ja näen kuinka hän nauttii. Toiset kattoo pikkasen pitkään vaikka yritän peitellä liikutustani :D
No nämä kuuluu tähän eli minkäs sille voi. Muistaakseni nämä helpotti kyllä mitä pidemmälle raskaus eteni, ainakin viimeki
 
Minäkin sain tänään vetistellä kun luin lehdestä vanhasta corgi-koirasta, joka oli adoptoinut orvoksi jääneen saksanpaimenkoirapentueen, viisi pentua :)
 
Täällä kans itkupotkuraivareita on nähty kotona kuin myös työmaalla :D
Oli tilanne mikä hyvänsä hermo palaa pienestäkin asiasta esim. ku sotken koiran lelun tai tömäytän pääni keittiön hentoon kattolamppuun nii johan kirosanoja tulee :D
Ukon hermoja säästellen niin meen ottaa aina tunnin päikyt töiden jälkeen niin johan elämä taas hymyilee :D
Itellä on ultran mukaan rv 9+5 ja saas nähä kuinka kauan jatkuu tää itkutouhu ku ei muita oireita ole ollukkaa... :)
 
Nostellaanpa tätä ketjua, kun on vasta nyt tullut minulle ajankohtaiseksi. Eli esim. eilen pillahdin ihan kunnon itkuun, kun katsoin Vähän kunnioitusta -elokuvan telkkarista. Miehen kanssa sitä katottiin ja sitten puolittain itkien ja nauraen rupesin kaivautumaan miehen kainaloon valittaen, että telkkarista pitääkin näyttää näin liikuttavia ohjelmia :) Ei oo minun tapaista..
 
Itse kans tulee pillitettyä yleensä ku tvtä katsoo ja jotaki koskettavaa tapahtuu.. on tullut jo ennen raskauttaki että ei oo uusi asia.. :) Ehkä nyt on että riitatilanteissa meinaa itku tulla herkemmin. Myös yksin ollessani mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja joskus rupean miettimähän kaikkea mitä läheiselleni voisi tapahtua ja sitte silimät rupiaa kostumahan.. :)
 Mun mielestä on suloista pillittää jonku romattisen leffan takia, välillä tietysti rupean mieheltäni sitä peittämään, mutta kyllä se taitaa jo mun hengityksestä kuulla että koska itkettää ja yrittää hieman vaivihkaa kattoa onko kaikki hyvin :D
 
Alkuraskaudessa oli ihan ihmeellisiä mielenliikutuksia. Tiedättehän sen mainoksen, jossa ne kännykät laulaa ("...Suooomen maaassaa suuuuuressaaa...")? Minä liikutuin siitä. Se teki mut niin iloiseksi että kyynelehdin. Siitä tuli vähän hassu juttu sitten, kun se mainos toistui ja jatkossa nauroin sitä, että olin itkenyt sille vähäsen. Kerran istuin yksin taksissa matkalla töistä kotiin ja se mainos tuli. Aloin hytkyä ja pyrskyä, enkä viitsinyt selittää asiaa taksikuskille, koska olisin varmaan vaikuttanut vielä tärähtäneemmältä.

Nyt toisella kolmanneksella on tullut vain sellaisia lyhyitä huoli-itkuja, nopeasti itku tulee ja itken ääneen ja valitan pelkääväni vauvan puolesta, mies silittää tai halaa, ja jatkan sitä mitä olin tekemässä.

Suutun myös ihan mitättömistä asioista tuntemattomille (en onneksi pura sitä heille). Esim. naapurit kulkevat jostain syystä monta kertaa päivässä ikkunani ohi ja olen alkanut nimittää heitä ramppaajiksi. Oikein sopivassa kohtaa päivää kun menevät tuosta niin tuntuu että koko päivä menee pilalle :D. Samoin joku Selviytyjät-tyyppi telkkarissa voi saada minut kiroilemaan ääneen ja kihisemään kiukusta. Lisäksi olen alkanut bongaamaan vauvoja kaupungilla. Tekee mieli vilkutella ja hymyillä kaikille pienille.
 
Minä olen ollut nyt raskausaikana mieleltäni jopa tasaisempi kuin normaalisti, eli ainakin siinä mielessä raskaus sopii muinulle.

Kummalliset unet ovat taas palanneet. Alkuraskaudessa niitä oli, mutta sen jälkeen reipas kuukausi meni ilman kummallisia unia ja nyt ne ovat taas palaneet.

Bongailen nykyään kaupungilta myös vauvoja ja erityisesti vauvanvaunuja... hankinta kun on pian ajankohtaista ja yritän bongata mitä merkkejä ja minkälaisia muilla on.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top