Miehet ja raskaus :)

N

_nisupulla_

Jostain jotain jo tietävä
Mites teidän miehet on suhtaunu isiksi tuloon, nyt tällä kertaa ja miksei myös aikasmmin jos on aikasempia lapsia jo olemassa? :D

Meillä esikoisesta meni ihan sekasin kun meni tosiaan 8kk vauvan alkuun saattamisessa niin kerkesi vauvakuume nousta pilviin asti xD Silitteli mahaa ja jutusteli ja holhosi ja hoiti minua :)

Toisesta oli jo maltillisempi mutta silti hekumoi ja hoisi mahaa ja minua. :D

Kolmas oli ylläriraskaus ja vastaanotto oli kauhistunut. Alku meni käytännönasioita hoitaessa ja pähkäillessä miten kaikki sujuu. Ultrissa oli mukana mutta muuten ei paljon mahaa paijaillu eikä minulle extrahuomioo antanu. Ratkaiseva käänne noin rv30 tienoilla kun sain ennenaikaisia supistuksia ja mies tajusi että siellä on oikeesti vauva ja se voi olla vaarassa. Kelkka kääntyi ja kuvaan astu hellimiset ja masun taputtelut ja sun muut huomioimiset.

Nyt tässä neljännessä raskaudessa on jo konkari. xD Eilen silitteli illalla tuota turvonnutta mahaa ja toivotti hyvät yöt sinne. On asennoitunu hienosti mun hormonihermoiluille ja patistaa syömään ja lepäämään ennen kun tulee sitten ne pahoinvoinnit ja ei mikään maistu. On just sellanen isi ja mies jota joskus nuoruudessa itselleni haaveilin. :D
 
Meillä ukko on ihan hyvin mukana (ainakin vielä :D) tässä jutussa! Ei tosin hirveesti ymmärrä sitä, että mua väsyttää tms. ku aina sit lisää, et "kyl muaki väsyttää"... Ekassa raskaudessa ukkelini oli mukana neuvoloissa ja ultrassa ja autto kyllä kaikessa, mutta kyllä sen hermoja välillä koeteltiin... hormonien takia siis! emoticon

Eka raskaus alko suunnilleen heti samana päivänä ku päätettiin jättää kumi pois ja tää toka sitten tuli vähän yllätyksenä... Mies tuntuu paljon iloisemmalta tästä tällä hetkellä ku mä ku mua harmittaa kaikki työkuviot jne. Mut mä oonki perusluonteeltani turhista asioista stressaaja kun taas mies ottaa asiat niinku ne tulee vastaan ja ei stressaile kummemmin!

Eilen vaihdettiin uuteen autoon ja siitä riittää onneks miehelle hymyä moneks viikkoa (kestää varmasti munki juttuja paremmin :D) ja lupasi nyt vihdoin lopettaa röökin polton! Lupasi jo esikoisen synnyttyäkin, mutta ei oo kyenny siihen.

Mä voin täydestä sydämestäni sanoa rakastavani tuota miestä aivan hirveästi ja parempaa isää en lapsilleni voisi saada. 


EDIT: ainoa asia mistä meillä tuli/ tulee vääntöä on vauvantarvikkeet. Mies ei voi sietää sitä, että vaunuista maksettiin/maksetaan hampaat irvessä lähemmäs puoltoistatonnia :D ja niitä pitää olla kahet tai kolmet.... (partsi, auto, ulkoilu)  tai että haluun ostaa kaikenlaista ekstraa... Tosin nyt tässä tokassa raskaudessa on toivottavasti järki päässä. En todellakaan ostele mtn farkkuja tai kauluspaitoja 60-70cm. Ne on kyllä maailman epäkäytännöllisimpii ja kaikki meni hintalappuineen just kirppikselle! säästin vaan pehmoiset VAUVANvaatteet <3
 
meillä ois kans auton vaihto edessä ja mies pikemminki ressaa sitä kun että nauttis päästä tekemään autokauppoja ;D
 
Täällä on mies  ottanut uuden vauvan tulon erittäin onnellisesti vastaan. <3 Tää on odotettu ja rakastettu jo tässä vaiheessa! 
Esikoisen odotusaikana ei antanu mun tehä mitään raskaampaa. Huolehti etten töissä nostele vanhuksia tai rasita itteeni liikaa. Kaupassa käytiin yhdessä ja ei varmana antanut kantaa mun kauppakasseja vaan mies aina kantoi! Myös kotitöitä teki enemmän. 
Mun miehestä kasvo todellakin maailman paras isä meidän esikoisen odotusaikana. Voin myös sydämestäni kertoa etten parempaa avomiestä/lapsilleni isää voisi saada. 
Miestä huolettaa koko ajan etten saa keskenmenoa, edellinen kun meni kesken. Mulla on reuma joten mietti ja kyseli multa, miten mahdolliset lääkkeet vaikuttaa meidän pieneen.. Puhelee  esikoiselle ikkusisaruksesta paljon. 
Nyt hormonit heittelee paljon , esikoista odottaessa ei ollenkaan, ymmärtää hyvin tilanteen  ja tietää tän olevan väliaikaista ;D  
 
Meillä mies ei aluksi meinannut millään uskoa kun kerroin. Tein kaksi positiivista testiä, mutta kumpikaan ei silti jaksanut uskoa sitä. Varasin sitten ajan neuvolaan, ja ensimmäinen käynti on ensiviikolla. Itse tein vielä viime viikolla yhden testin, mutta kyllä se ilmeisesti on uskottava että pieni elämänalku sielä myllertää. Miehelläni on ollut vauvakuume jo seurustelumme alkuaikoina, ja kestänyt siis jo useamman vuoden :)
 

Meillä on ihan täysillä mukana, niinkun pojastakin. 

Mieshän itse kävi mulle testin ostamassa, reippaasti vaan meni myyjältä kysyyn "Anteeks, mutta missä teillä ois raskaustestit?". :D 

Mies pullistelee mahaansa ja sanoo et kohta sulla on taas tollai. Silittää ja pussailee mahaa jne.. Mutta ei tätä alun väsymystä kyllä ymmärrä.. Oon iltasin jo aivan tööt. Pojasta tietty ollu näin suurta väsyä ku pysty nukkuun sillon kun huvitti, mutta nyt oltava tuon 8kk termiitin kanssa, se vähän verottaa voimia. 

 
Ei käytä haitaksi asti..ei se tällä kokoonpanolla onnistuiskaan, onneksi tuolla ei ole haluakaan kitata alkoa liiemmälti. Viikolla saattaa ottaa oluen tai pari ruualla jos ollaan grillattu. Liha ja olut kuuluu sen mielestä yhteen mutta ei ota enemää kuin max nuo pari olutta ruuallakaan. Joskus viikonloppuna saataa ottaa muutaman enemmän ja ehkä jopa viskigrogin tai pari, pienet sihneet muttei mitään örvelöitä kun ei tahdo lapsille näyttää et isi on räkäposkella. Ehkä kerran puolesa vuodessa käy kaverilla Saunaillassa ja siellä sitte saattaa ottaa reippaasti jos sille tuntuu ja seuraava päivä menee hiukan huonovointisena. Baareilemaan ei lähde kuin mun kanssa..tai pikemminki mun vaatimana..hää ei viihdy baarissa ja musta taas on sillon tällön kiva päästä tanssimaan..ja tätäkin tapahtuu ehkä 1-2kert vuodessa kun baaris käydään..en ole kova pämppääjä itsekään ja nyt sitten ei hehkuta ees sinne baariin lähtä kun on raskaana ja luonnollisesti mieskään ei mee kun ei tykkää muutenkaan käydä. Ite tykätään viettää se kahdenkeskinen aika syömäs ja leffas käyden tms kun muksut on mummolasa, sillonkaan ei alko kuulu kuvioihin ellen sitte itsekin tahdo muutamia ottaa tai lähde vaik miehelle kukiksi. 
 
tiltunen, sun miehes käytös kuulostaa ihan mun mieheltä 1,5vuotta sitten. SUURI muutos on tapahtunu mun miehen elämässä.
Siis mun miehellä on aika "villi" nuoruus ja kaikki sen kaverit on edelleenkin villejä vaikka kohta 30v. Se on ainut melkein sen kaveripiiristä jolla on lapsi tai jos niillä muilla on lapsia, ryyppäävät silti joka viikonloppu. Mun mies muuttu kyllä suuresti kun odotin esikoistamme. Tein miehelle asian  selväksi että hänen on muututtava jotta perheemme pysyy kasassa ja lapsi saa hyvän esimerkin isästään. Sillon  ennen otti joka viikonloppu, myös viikolla paljon. Ja mun mies kun ottaa, se  ottaa aina olan takaa.
Nykyään ottaa ehkä parina viikonloppuna kuussa jonka hyväksyn vielä ihan täysin. Pitäähän miehen saada rentoutua niin kuin hänestä hyvältä tuntuu ja jos hän rentoutuu juomalla niin antaa mennä  vaan. Viikolla mun mies ei ota yhtään, ei edes saunakaljaa. Ja sitten kun lähtee juomaan, juo paljon muttei kyllä koskaan konttaa kotiin. Aina on itse kävelly eikä ole ongelmiin joutunut.
Mun mies ei osaa sanoo ei! Paitsi viikolla. Mut viikonloppuna jos sen joku kaveri tarjoo sille oluen , se sanoo että no yks menee, mut sit kuitenkin ottaa toisen ja kolmannen ja kohtaon baarissa.
Mies ei juo kuitenkaan koskaan kotona, ei pojan nähden, olen kieltänyt. Ihan sama missä muualla juo kunhan ei kotona pojan nähden! Ja tää toimii!
 
Tsemppiä sulle! Kannattaa yrittää puhua miehelles vielä asiasta. Onhan tuo kurjaa jos se alko on jatkuvasti sen elämässä mukana ja varsinkin kun te ootte sit aina pojan kaa kahestaan kotona.
 
tiltunen sä oot kyllä ihan aiheesta kiukkuinen, raivoissas ja itkuinen! Ei kenenkään kuulu saada tollasta kohtelua. Ja mikähän toikin oli, ettei pysty lupaamaan olla juomatta yhtä viikkoa?!! Kuulostaa pahasti siltä että miehelläs on jonkin sortin alkoholiongelma. Anteeks kun sanon mut sivullisesta se siltä kuulostaa.
Todella paljon voimia sulle!
Olen kyllä todella kiitollinen että meidän tilanne on muuttunut ja joka päivä parempaan suuntaan menossa. <3 Meillä kyllä miehen alkon käyttö ei oo koskaan ollu liiallista että se haittais meidän suhdetta mut paljon siis munkin  mies käyttänyt.
Mulle saat ainakin laittaa yksäriä  ja purkautua jos siltä tuntuu ja se sun oloo helpottaa jos et haluu yleisesti kaikille puhua tästä asiasta!
Ei oo sulle eikä vauvalle hyväks jos oot stressaantunu tai huolissas koko ajan.
 
Täällä kanssa kohtalontoveri! emoticon

Eli meillä mies oli liihottanut vapaana ku taivaanlintu ennen raskautta ja sen olisi tosi vaikea tottua siihen, että vaikka kuinka vituttas, niin ei voi laittaa itseensä kaiken edelle ja sillä ei oo oikeutta lähteä "ryyppyreissuille" ja jättää meitä kotiin.

Raskausaikana se teki monta tollasta reissua ja aina tuli kauheet riidat niistä ja jouduinki miettimään kaiken uudestaan. Rakastin kuitenkin jo silloin tota miestä niin paljon etten vaan voinut luopua yhteisestä elämästä ja varsinkin kun mies lupasi muuttua...

Pojan syntymän jälkeen mies oli pari kk ookoo ja sitten tuli taas riita ja se lähti ryyppyreissulle mitään ilmoittamatta suoraan duunista (viikko ennen ristiäisiä). Muistan kuinka yritin yöllä soittaa sille, mutta ei vastannut. Koitin tekstata, mutta ei vastannut. Lopuksi soitin äitille ja kerroin tilanteesta. Äiti ja isä tuli hakemaan mut ja pojan niille ja oltiin siellä kolme päivää... Mä tein aluks saman, et en vastannu päivään puhelimeen ja sit selostin, et just tolta se tuntu ku se ei vastannu. Olin niin vihainen ja pettynyt. Lopulta selvitettiin asiat ja mies vissiin sen verran säikähti, että meistä joutuisi luopumaan, että sen jälkeen on ollut "kunnolla". Toki pari reissua on tullut eli sellasta että menee parille mutta tuleekin aamuyöllä kotiin, mutta joo. Se on varmaan totuttava siihen, jos kerta itselleen sellasen vähän menevämmän miehen on napannut! ;)

Eniten mua suoraan sanottuna vituttaa noissa reissuissa se rahanmeno ku se on ainakin 200euroo per reissu ja sillä rahalla saatas hitto vaikka mitä..... vaikka maksettua osa mun käsilaukusta ;)

Toisaalta mä itse olin ennen lasta todella menevää sorttia, mutta äitiys kesytti mut kokonaan ja en vaihtas päivääkään pois <3
 
Kurja kuulla tiamii että teilläkin tällasta touhua.. Onneks  vissiin jo parempi tilanne. :)
Mut tosta rahan käytöstä, mun miehellä meni kans ennen joka kerta kun se lähti ryyppäämään niin ainakin se 200€ kun oli vähän lainaillut. Nykyään se selviää jo 50-100€ kerrasta. Mä oon aatellu että se juo omat rahansa eikä mun rahoja. Se kuitenkin osallistuu kuukausittaisiin kuluihin, maksetaan siis kaikki puoliks. Ja ne loput mitä sillä jää niin yleensä juo. Mut en oo siitä välittäny kun se  ei vaikuta meidän rahatilanteeseen muuten. :)
 
Joo ei se rahanmeno muuten mut niin kauan ku meil on asuntolainaa (eli kauan), niin mua ärsyttää tollanen joutavanpäivänen! ja en haluu olla nipo, mutta tiedän, että vähemmälläki pärjää baarissa......... :D

 
Joo tiamii, ymmärrän täysin ton sun ajatuksen. Nimim. kokemusta on! Rakennettiin juuri uusi talo niin lainaa on seuraavat 25vuotta. ;D Mäkin oon sitä mieltä et vähemmälläkin pärjäis reissuillansa.
 
Kiitos siun lohduttavista kommenteista Heini90!emoticon
Luulempa miekii et tuolla miekkosella jonkinmoinen ongelma on..saas nähä mitä tää kesä tuo tullessaan..mut turhahan sitäkään on tietty etukäteen murehtii (tai ainakii yritän olla murehtimatta). Mielellään tuun tänne pahaa oloani purkamaan ku en kehtaa enää ees mun porukoille/kavereille kertoo kuin useesti joudutaan poitsun kans olemaan kaksistaan illat/viikonloput...sit herra ihmettelee miks pikkumies ei tottele sitä missään asiassa, eikä meinaa saada sitä syötettyä tai vaippaa vaihdettua...miksköhän!emoticon kannattas varmaan olla joskus kotonakii ni poitsu ei käyttäytys noin sitä kohtaan...

Harmi Tiamiii et siulki on tuollanen tilanne!emoticon
Meilläkii elellään silleen kausittain, välillä voi mennä 1-1,5kk et äijä viihtyy illat kotosalla ja sille riittää se kerta viikossa pää täyteen...mut sit seuraava kuukaus onkii sellanen ettei äijää pahemmin kotona näy v:loppusin ja tulee viikollakii kotiin just sillee et oon jo laittamassa muksun nukkumaan...

Itekkin kyl biletin kans aika rankasti ennen tuota esikoista ja tuli kyllä hölmöiltyäkin ihan riittämiin...mut täällä myös äitiys rauhotti :)..ei tulis mieleenkään ravailla baareissa joka viikonloppu..maximissaan kerran kuussa kävin ulkona (siis ennen tätä raskautta) ja sillonki saatoin olla jo ennen kahta kotona ku ei yksinkertasesti jaksanu pidempää.. onkohan sitä tulossa vanhaks tai jotainemoticon ...

Miuta harmittaa kans toi miehen rahan käyttö kännissä ku tuntuu ettei sillä oo mitään rajaa..meillä ei asuntolainaa oo, mut tällä hetkellä ku mieski on koulussa ja ite kodinhoidontuella kotona ni tuntuu et aina ollaan ihan peeaa..jännä juttu et kyllä se aina sitä rahaa jostain siihen dokaamiseen järkkää...

Voimia meille kaikille äideilleemoticon !
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top