Onko täällä muita, jonka miehes painisi vakavan masennuksen kanssa?
Olemme naimisissa, ja meillä on pian kaksivuotias tyttö. Nyt olen jälleen raskaana.
Olen kuitenkin korviani myöten täynnä tätä hommaa. Mies käyttäytyy mua kohtaan todella törkeästi (valittaa, haukkuu, syyttää että pilasin tämän elämän tekemällä muksut ja avioiduttua tämän kanssa ym ym. Ruoka ei kelpaa ja aina on sotkuista. EN anna tämän nukkua kello viiteen.. Olen muutenkin lapsellinen ja itsekäs. nalkutan.) ja käyttää masennustaan tekosyynä. Hän ei opisele, ei ole töissä. Makaa kotona ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Huolehdin _yksin_ tytöstä ja kodista. Tämä on ehkä kerran syöttänyt tytön ja pari kertaa vaihtanut PISSAvaipan.
Toivoakaan ei ole, että pääsisin jonnekkin ilman tyttöä, ja mies vahtisi tätä. Pelottaa, miten käy, kun tämä uusi tulokas syntyy. Juuri ja juuri suihkuun saan nykyään mennä. Tästäkin motkotetaan, voinko mennä myöhemmin, kun tyttö nukkuun.
Ainiin, tyttö on hyper vilkas, ja uniongelmainen. Heräilee siis yhä 1-3x yössä. Pahimmillaan 12x. Heräsin aina tämän luo. Ja nukutin. Mies on ehkä kymmenisen kertaa yrittänyt.
Mies sanoo muuttuvansa. Ehkä. Hän ei voi olla varma. Juuri nyt on hieman parempi jakso, mutta jatkuuko tämä?
Asun ulkomailla, joten erotilanne olisi se viimeinen vaihtoehto ja hankalin. En pystyisi asumaan täällä yksin, joten muutto suomeen olisi edessä. Veisin kahdfelta pieneltä lapselta heidän isän. Pärjäisin kyllä muksujen kanssa, olenhan nyttenkin käytännössä yksinhuoltaja. Tämä ei mua pelota. Lisäksi Suomessa mulla on parempi tukiverkosto. Rakastan miestäni kuitekin mielettömästi. Hän ei ollut tälläienn tavatessamme. Voiko hän muuttua?
Masennus lääkkeet ovat käytössä ja yritimme tämän perheen kanssa saada häntä hoitoon. Ei suostunut (uhkailee myös tappavansa itsensä). Ehkä myöhemmin pakotamme hänet sisälle.
Oletteko te selvinneet tästä? Oletteko te yhä samassa tilanteessa? Mitä tässä voi enää tehdä? Pitääkö mun vaan jaksaa ja odottaa, tuhlata elämääni ja toivoa parasta? Miten voisin auttaa häntä? Vai voinko?
Olemme naimisissa, ja meillä on pian kaksivuotias tyttö. Nyt olen jälleen raskaana.
Olen kuitenkin korviani myöten täynnä tätä hommaa. Mies käyttäytyy mua kohtaan todella törkeästi (valittaa, haukkuu, syyttää että pilasin tämän elämän tekemällä muksut ja avioiduttua tämän kanssa ym ym. Ruoka ei kelpaa ja aina on sotkuista. EN anna tämän nukkua kello viiteen.. Olen muutenkin lapsellinen ja itsekäs. nalkutan.) ja käyttää masennustaan tekosyynä. Hän ei opisele, ei ole töissä. Makaa kotona ja nukkuu pitkälle iltapäivään. Huolehdin _yksin_ tytöstä ja kodista. Tämä on ehkä kerran syöttänyt tytön ja pari kertaa vaihtanut PISSAvaipan.
Toivoakaan ei ole, että pääsisin jonnekkin ilman tyttöä, ja mies vahtisi tätä. Pelottaa, miten käy, kun tämä uusi tulokas syntyy. Juuri ja juuri suihkuun saan nykyään mennä. Tästäkin motkotetaan, voinko mennä myöhemmin, kun tyttö nukkuun.
Ainiin, tyttö on hyper vilkas, ja uniongelmainen. Heräilee siis yhä 1-3x yössä. Pahimmillaan 12x. Heräsin aina tämän luo. Ja nukutin. Mies on ehkä kymmenisen kertaa yrittänyt.
Mies sanoo muuttuvansa. Ehkä. Hän ei voi olla varma. Juuri nyt on hieman parempi jakso, mutta jatkuuko tämä?
Asun ulkomailla, joten erotilanne olisi se viimeinen vaihtoehto ja hankalin. En pystyisi asumaan täällä yksin, joten muutto suomeen olisi edessä. Veisin kahdfelta pieneltä lapselta heidän isän. Pärjäisin kyllä muksujen kanssa, olenhan nyttenkin käytännössä yksinhuoltaja. Tämä ei mua pelota. Lisäksi Suomessa mulla on parempi tukiverkosto. Rakastan miestäni kuitekin mielettömästi. Hän ei ollut tälläienn tavatessamme. Voiko hän muuttua?
Masennus lääkkeet ovat käytössä ja yritimme tämän perheen kanssa saada häntä hoitoon. Ei suostunut (uhkailee myös tappavansa itsensä). Ehkä myöhemmin pakotamme hänet sisälle.
Oletteko te selvinneet tästä? Oletteko te yhä samassa tilanteessa? Mitä tässä voi enää tehdä? Pitääkö mun vaan jaksaa ja odottaa, tuhlata elämääni ja toivoa parasta? Miten voisin auttaa häntä? Vai voinko?
