Miehen sairastelu

mehitähti

mehitähti

Silmät suurina ihmettelijä
Olen raskaan 28+4, ja mieheni on valittanut päänsärkyä jo viikon ajan.
Kipu on tuntunut erityisesti oikealla puolella päätä etuosassa, aaltomaista ja pistävää.
Oikeanpuoleinen sierainkin oireilee, välillä tukkoinen, välillä vuotaa räkää.
Sitten on älytön paleleminen ja tuskanhiki, yleensä "lämminverinen" ihminen.
Kävimme sunnuntaina päivystyksessä, odotettiin 4 h ja ei muuta kuin kipupiikki ja
Panacod-resepti, saikkulapun kanssa kotiin. Niistä ei apua kipuun ollut.
4 yötä on mennyt huonosti nukkuessa kun toinen piehtaroi tuskissaan.

Tänään lähdin aamulla töihin ja muutaman tunnin kuluttua olikin jo ambulanssimiehet käyneet meillä, kun lehteä lukiessa oli näkö sumentunut ja puhe mennyt huonoksi (soittanut äitilleen joka tilasi lanssin). Ambulanssi vei omaan tk:n, minä kiiruhdin jo sinne perässä. Sieltä laittoivat sairaanhoitajan ja lääkärin kautta Miramax-reseptin kanssa kotiin.
Ruokahalut on olleet olemattomat koko viikonlopun. Mitään tavallista syysflunssaa tämä ei nyt todellakaan ole! Kuumetta ei ole eikä lihassärkyä muutenkaan.

Huomiselle tilasin ajan Hemoon yleislääkärille, jos saisi mitenkään pään kuvaukseen aikaa.
Mieheni ei todellakaan valita ihan pienistä ja päänsärkyä ei ole aiemmin ollut kuin krapulassa. Jos näkö- ja puhekyky oireilee niin minusta pitäisi viedä lisätutkimuksiin eikä laittaa kotiin makaamaan. Nyt en uskalla jättää miestä ainakaan yksin kotiin jos tuleekin lisäoireita.

Mitään ei oikein voi tehdä toisen hyväksi kuin olla läsnä ja kysellä vointia.
Onko teillä kokemuksia moisista päänsärkyvaivoista, ja ovatko selvinneet?
Tulee mieleen jo aivokasvaimesta lähtien kaikenlaista.

Pakko oli tänne vuodattaa, kommentoikaa jotakin, on niin orpo olo.
 
toivottavasti tutkitaan paremmin, mikä on, kun eihän tuommoinen nyt normaalilta kuulosta, että päänsärkyä on koko viikon ja näkö sumenee jne. kamalan raskasta kun eihän tuommoiseen oireiluun oo oikein mitään selitystä, kun perinteiset normipäänsäryt ja migreeni kuulostaa kaikki lieviltä suhteessa tuohon. migreeni mulle tuli kyl ekana mieleen, (sairastan sitä itsekin, joskin nyt raskausaikana on ollut ihan kohtauksetonta aikaa) mutta nuo oireet kyl kuulosti aika vierailta.

olette ilmeisesti menossa yksityiselle lääkärille? parempi niin, koska julkisella puolella voi joutua odottelemaan liian pitkään ja sieltä tulee sit kans sarja vääriä diagnooseja ja vääriä lääkityksiä. yksityisellä lääkäri toimii kyl varmasti paremmin ja sieltä saa lähetteen tarkempiin tutkimuksiin, jos on aihetta.

kamala tilanne kyl, ei oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa :(
 
Moi!

Taksikuski sano viisaasti kun me käytiin ensiavussa ("arvauskeskus") raskauden puolivälissä: "Muista, että jos ne aliarvioi tilannettasi ja et saa heti apua tilanteeseen ja jatkotutkimuksia ei määrätä heti, niin muista tämä: Ne lääkärit eivät ole kärsimässä seurauksista."

Tosiaan, itsekin jouduin tilanteeseen yleisen sairaalan puolella, että tutkimustuloksissa kesti viisi päivää, kuulemma aikaisemmin ei olisi kerennyt tietoa edes tutkia. Ja diagnoosina oli valkuaisainetta virtsassa määrä x - eli ei tiedetty määrää. Äitini käski, että pitää ehdottomasti levätä vuoteessa, kun jos valkuaisainetta on liikaa virtsassa se on jo minulle hengenvaarallista saati lapselle. Onneksi lopulta kaikki meni hyvin ja mitään hätää ei ollut, mutta kyllä säikäytti.

Suosittelen lämpimästi ja olen itse kuullut muilta ja tullut tulokseen, että aina on mentävä melkeinpä suoraan yksityiseen lääkäriin. Siellä ne etsii tarkemmin viat esille.

Mehitähti: Kauhea tilanne teillä menossa. Toivon voimia paljon sinne teille päin ja toivottavasti asiat selviää ja miehenne paranee!
 
Hui mitkä oireet! Mulle tuli vain ekana mieleen että olisko mahdollista että miehelläsi olisi pitkittynyt poskiontelotulehdus, ja että räkä olisi noussut otsalohkoon asti? Oon kuullut että näinkin voi käydä, neste vain punkteerataan sitten otsalohkosta ulos. En siis ole mikään lääkäri enkä päivääkään opiskellut lääketieteellistä puolta, mutta mulle tuli tollanen vaihtoehto mieleen. Lapsena mulla oli jatkuvasti poskiontelotulehduksia ja lääkäri varoitti että pitkään jatkuessa (ja hoitamattomana) voi laajentua otsalohkoon asti.

Mut toivottavasti saatte kunnon tutkimukset tuohon, ja ettei olisi mitään hälyyttävää kuitenkaan. En oikein muuta nyt osaa sanoa, kuin että pidän peukkuja hyvien tulosten puolesta ja lähetän virtuaalisen selkään taputtelun täältä sulle!
 
Miehelläni todettiin eilen aivoissa kasvain. Yksityiseltä saimme heti lähetteen keskussairaalaan ja kuvauksiin. Tänään tai huomenna on magneettikuvaus, vielä ei tiedetä onko kasvain hyvä- vai huonolaatuinen. Neurologian osastolle ottivat sisään.

Vauva potki yölläkin niin vietävästi ja näin jo unta että jouduin synnytykseen. Täytyy yrittää vaan pysyä rauhallisena. Kyllä on surkealla tolalla Suomen julkinen terveydenhuolto, arvauskeskus-nimike vahvisti taas asemaansa...
 
Tsemppiä teille sinne oikein kovasti ja jaksamisia! hyvä, että löydettiin nyt se aivokasvain, eikös niissä yleensä oo paranemisennusteet parempia, kun havaitaan aikaisemmin?

kyllä kannattaa joissakin asioissa tosiaan turvautua suoraan yksityislääkäriin, ei noista arvauskeskuksen vastaavista oo antamaan oikeaa vastausta oikein mihinkään (liekö sit kyse ajanpuutteesta vai mistä).
 
Mehitähti: Paljon voimia sinne teille koko perheellenne! Onhan tuo aivan kauhea uutinen. Nyt kaikki toivotaan ehdottomasti, että kaikki menee hyvin ja kasvain on hyvälaatuinen ja että sen voi poistaa/ei ole haittaa siellä - vaikka niitä pahoja oireita on ollut.

Neuvolatäti sano mulle, että kun tuollasia ikäviä uutisia tulee vastaan, niin naisen mieli on sellanen, että totta kai kelaa kaikki pahimmat vaihtoehdot läpi. Tietenkin ne on kelattava ja ymmärrettävä ja sisäistettävä että sellaistakin voi sattua. Mutta kuitenkin aina kannattaa elää toivossa, että mitään ikävää ei loppupeleissä tapahdukaan.

Ei muuta kun voimia paljon nyt!
 
Voi kauheeta, PALJON voimia teille sinne!!! Nyt en kerkee enempää mut pakko oli saada jotain kirjottaa. Tulen myöhemmin paremmalla ajalla...

Voimia! <3


 
mehitähti :
Valitettavasti mulla tuli heti tuo kasvain mieleen, meillä oli perhepiirissä samantyylinen tapaus, juhannuksen tienoilla päänsäryt voimistuivat ja pyörtyily sun muuta oli. Ja päänkuvauksissa todettiin sitten kasvain. Kasvain saatiin leikattua pois, sijaitsi takaraivossa suht hyvässä kohtaa, 30 päivää kyseinen ihminen ravasi sitten sädetyksissä putkeen. Ja nyt voin kertoa että on elämäsä kunnossa. :)
Kyseisellä tyypillä oli jonkin sortin harvinainen kasvain jotka todetaan ylensä vain teini.ikäisillä, siispä kasvain on ollut ilmeisesti jo aika pitkään, koska kyseinen henkilö täytti juuri 50vuotta. Mutta tosiaan nyt voi hyvin ja on hyvässä kunnossa, pikkuhiljaa palailee työelämään.

Voimia teille ja jaksamista! :) <3 Uskon että kaikki menee parhainpäin!
 
Hirveetä, tuo minun teksti kuulosti siltä kun olisit jo menettänyt miehesti. Pahoittelut siitä. Kiireellä kävin sen kirjottamassa.

No nyt hieman enemmän aikaa.. . Poika kyllä tuossa sylissä mut kuitenkin.

Mullekin kyllä tuli valitettavasti mieleen juuri tuo kasvain koska harvemmin tuollaiset oireet johtuvat mistään muusta kun paineesta aivoissa ja nyt kun se on varmistettu kasvaimeksi niin tiedät varmaan itsekin että kasvain painaa nyt jotain tiettyä aivojen osaa ja hermoja ja siksi noin rajut oireet! Joten hienoa että rupesitte asiaa heti selvittämään, eipä varmaan tuommosia oireita olisi kauaa jaksanut edes.

Toivotaan nyt että kasvain on hyvälaatuinen tai edes sellainen, joka on helposti poistettavissa. Tulehan kertomaan kuulumiset kunhan jaksat ja ehdit.
Miten muuten miehesti otti uutisen vastaan?

Mullakin on juu kokemusta noista julkisista terveydenhuoltopalveluista... Eikä mitään hyviä kokemuksia. Tilanne mulla oli ihan eri mutta kyllä ne rupesi jo henkisesti viemään voimia ja hirveät kivut ja vielä pieni lapsi hoidettavana.
 
mehitähti: Hyvä, että saitte yksityisen kautta selvyyden asiaan, vaikka kauheita uutisiahan nuo oli!! En osaa muuta sanoa, kuin VOIMIA kaikkeen mitä tuleman pitää!!
 
Kiitos paljon kaikille kun jaksatte kirjoitella! <3

Magneettikuvaus tehtiin viime keskiviikkona, ja kasvain sijaitsee aivolisäkkeessä.
On hyvänlaatuinen eikä pitäisi lähettää etäpesäkkeitä. Kooltaan iso, halkaisija n. 3 cm, huomioon ottaen että itse aivolisäke on suurinpiirtein herneen kokoinen.
Kasvain tuottaa liikaa maitohormonia, eli kyse on prolaktinoomasta.

Mies pääsi perjantaina kotiin puolen päivän jälkeen, nyt on aloitettu hormonilääkitys jotta kasvain pienenisi ja se voitaisiin leikata pois. Neljä päivää neurologisella osastolla ja näin paljon selvisi lyhyessä ajassa. Torstaina tekivät näkökenttätutkimuksen ja oli aika silmälääkärille. Lääkäri sanoi että kasvain painaa näköhermojen risteykseen ja se pitää saada pienemmäksi/poistettua jotta näölle voidaan tehdä jotain. En tiedä sitten voiko näköhermo vaurioitua pysyvästi, kaksoiskuvat ovat jo onneksi hiukan vähentyneet. Ensi torstaina on uusi aika samaan tutkimukseen, lääke saattaa vaikuttaa kasvaimen kokoon jopa viikoissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin myös verikoetulosten jälkeen, se on onneksi korjattavissa lääkityksellä. Mieheni verenpaineet laskivat huimasti heti kun hän aloitti tyroksiini-lääkityksen. Ei tarvi sentään verenpainelääkkeitä...

Myöhemmin tulee kutsu endokrinologille, joka tutkii ja sitten kun kasvain on riittävän pieni otetaan yhteyttä neurokirurgiin ja toivotaan että kasvain saadaa poistettua kokonaan.

Minun osalta jäi perhevalmennus väliin, viime viikolla olisi ollut ma ja ke iltana ja samoin tällä viikolla, olo on sen verran flunssainen vissiin stressin takia että en jaksa lähteä. Huomisaamuna on neuvola, sinne on mentävä vaikka pää kainalossa. Ja on mukava kuulla vauvan sydänäänet. Nyt olen mieheni kanssa kotona, aloitan "mammalomailun" jo nyt, vaikka taloudellisesti olisi järkevämpää olla töissä. Sitä ajattelee toista kuitenkin koko ajan että miten se siellä yksin kotona...

Tuntuu että säikähdyksellä selvittiin, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse.
Miehestä on vaikea sanoa mitä ajattelee, odottaa vaan kovasti että pääsisi leikkaukseen. Luonteeltaan on kyllä sellainen että käy luonnolle makailla kotona, mutta taitaa itsekkin ymmärtää että nyt on otettava rauhallisesti. Tiistai ja keskiviikko olivat varmasti pahimmat päivät kun tiesi että päässä on kasvain mutta ei muuta.

http://www.terveysportti.fi/pls/kotisivut/kotisivut.sivut.nayta?p_sivu=10477

Tuolta löytyy tietoa aiheesta joka haluaa lukea. Ja myös kun googlettaa "aivolisäke kasvain".
 
Mehitähti: Tuli luettua hieman selaten tuota juttua tuosta kuinka hoidetaan tuommonen tilanne. Onneksi sanotaan, että tilanne on korjattavissa ja kasvain on aina hyvälaatuinen aivolisäkkeessä ym. Eli periaatteessa onneksi selviätte "pelkällä säikähdyksellä", mutta onhan tuokin rankkaa puuhaa koska siinä on leikkaus ja on lääkkeet jotka on rankkoja keholle. Mutta siis joka tapauksessa, onneksi kaikki on suurin piirtein hyvin!

Paljon voimia nyt sinne ja kaikkea hyvää!
 
onneksi saitte Mehitähti selvyyttä tuohon kasvainasiaan ja onneksi se on hyvälaatuinen :) nyt vain kovasti voimia teidän koko perheelle!
 
Voimia kovasti Mehitähti!! Uskon, että kaikki tulee menemään hyvin, nykyään lääkärit on varsinaisia taikureita, kerron miten meillä kävi :)
Heinäkuussa saatiin ikäviä uutisia kun mummillani todettiin aivokasvain pitkään kestäneiden tutkimusten päätteeksi. Osaavan kirurgin kätöset leikkasivat mutta kotiutettiin jo seuraavana päivänä, tätä kovasti ja suureen ääneen sairaalassa kummastelin. Kotiin päästyään mummi kaatui ja käsi meni poikki, ei muuta kuin takaisin sairaalaan. 4 viikon kuntoutusjakso sairaalassa ja nyt melkeen kolme kuukautta myöhemmin mummini 67-vuotta on täysin kunnossa :) kuntoutus ei olisi toki vienyt niin kauaa jos olisi pidetty leikkauksen jälkeen toipilas hiukka pidempään sairaalassa.
 
Mehitäti: onneksi kasvain on hyvälaatuinen ja hoidettavissa :) Toivottavasti se saadaan kokonaan poistettua. Voimia ja kaikkea hyvää teidän perheelle! :)
 
Hienoa, nuohan ovat suorastaan upeita uutisia! Ja mikä ihaninta, miehesi näkee esikoisensa syntymän ja kaiken muun mitä sen jälkeen tapahtuu. :)
Hienoa että sinulla oli mahdollisuus jäädä jo kotiin miehesi seuraksi.
 
Kerrotaanpa tämän hetken kuulumisia...

Raskaus nyt 37+3, loppusuoralla ollaan! Hope so.
Osuu tuo perjantai 13. sopivasti tammikuulle ;)
Kaikki mennyt mukavasti tähän saakka raskauden osalta.

Mies on leikkausjonossa Tampereelle, joulun jälkeen tuli kirje että 2 kk:n kuluessa leikkaushoito (nenän kautta tähystyksellä). Toivon niin kovasti että masuasukki ehtii syntyä ennen sitä! Nyt kun on jo vuosi vaihtunut niin minun puolesta synnytys saa alkaa koska tahansa. Onhan se vauvalle tietenkin parempi jos malttaa olla kyydissä vielä edes sen kaksi viikkoa. Mutta kunhan ei nyt helmikuulle venyisi... la siis 19.1.

Saimme neuvolasta kutsun toiseen perhevalmennusryhmään, kun se "oma" jäi välistä.
3.1. on eka kerta ja synnytykseen liittyvä heti 4.1. sinne ainakin mentävä miehen kanssa.
16.1. on viimeinen ja sitä ennen vielä imetyksestä kertova välissä, katsotaan nyt tuleeko kaikki käytyä. Olen kuulemma "isovatsaisin" siinä porukassa. :)

Mieheni on ollut ihan hyvässä kunnossa, lääkitystä on noudattanut ja näköhäiriöt on pysyneet pois. Glukoosi+kasvuhormonitestissä (eli sokerirasitus?) kävi mutta siinä ei mitään kovin poikkeavaa löytynyt. Nyt vain odotellaan siis kutsua sinne TAYS:n neurologiselle.
Kovin kyllä harmittaa jos kutsu tulee ennenkuin ehtii vauva syntyä, kun en tiedä voiko tuollaisia jonotuspaikka-aikoja niin vaan siirrellä...kenelläkään kokemusta?
On meikäläiselle melkoinen stressitekijä jos mies on leikkauksessa kun itse alkaa synnyttämään.

Vatsa tuntuu valtavalta ja joulun- ja uudenvuoden syömismäärät ei ole oloa helpottaneet ainakaan, no ahneella on tietynlainen loppu :) Joulukuun aikana alkoi ilmaantua raskausarpiakin, niitä onkin jo varsin hieno kokoelma alavatsassa ja navan ympärillä.
Voideltava vaan ahkerasti ettei kutiaisi niin vietävästi.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2012!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top