Miehen näkökulma!

Lääkäreiden tietokannoista löytyy uudehko opas siitä, mitä lääkkeitä voi käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Käytännön tietoa siis niistäkin lääkkeistä, joista lääketehdas ei omien tutkimusten puutteen vuoksi halua ottaa vastuuta raskauden tai imetyksen aikana käytettynä.

Allergialääkkeistä voi tämän oppaan mukaan raskauden aikana tabletteina käyttää esimerkiksi loratadiinia, jota löytyy mm. nimillä Clarityn, Tuulix, Histadin tai eri valmistajilla Loratadin-alkuisena.

Parasta kuitenkin on, jos selviää paikallishoidolla eli huuhteluilla, silmätipoilla ja nenäsuihkeilla. Kannattaa neuvotella neuvolalääkärin kanssa hoidosta.
 
Tervetuloa mukaan, Duracelbunny!
Nenäsumutteista ainakin Nasaleze sopii raskaana olevillekin, löytyy apteekin lisäksi isommista marketeista.
Tehosta en osaa sanoa mitään, mutta kaikkeahan kannattaa kokeilla.
Ja apteekista tai neuvolasta osaavat kertoa mitä voi käyttää.

Neuvolasta saatte (tai olette jo saaneet?) kirjan jossa on omat osiot sekä äidille että isälle, siinä on mun mielestä otettu mukavasti tuleva isäkin huomioon ja ainakin meillä on mieskin tykännyt sitä lueskella vaikkei muuten tykkääkään lukea.

Mulle alkuraskaus oli myös vaikeaa aikaa kun vartalo muuttui eikä kuitenkaan näyttänyt vielä raskaana olevalta vaan ainoastaan lihavalta.
Mies oli vähän ihmeissään kun valitin olevani lihava, hän näki muutokset raskauteen kuuluvana ja sitä kautta kauniina ja sanoikin niin.
Hän myös näki "vauvamasun" vauvamasuna paljon aikaisemmin kuin minä.
Kannattaa muistaa että vaikka hormoneista ja niiden heittelystä varoitellaan paljon ja maalataan kauhukuvia, niin kaikki ei aina liity hormoneihin ja meilläkin kävi niin että yllätyttiin molemmat kuinka helposti raskaus on mennyt, ilman mitään hormonien heittelyitä.
Eli ei tosiaan kannata kuitata asioita ainakaan sillä "kulta toi on nyt vaan sun hormonien heittelyä" [;)]
On niin ihmisestä kiinni miltä muutokset vartalossa tuntuu, monesti on niin että ennen raskautta pyöreät kokee raskausajan upeana kun on tavallaan lupa sille että on iso.
Ja taas aikaisemmin hoikille on hankalaa suhtautua uuteen olomuotoon ainakin alkuvaiheessa, ennenkuin vatsa alkaa todella näyttää siltä että on raskaana eikä sitä enää tarvitse peitellä.

Hormoneita tai ei, toivotan upeaa raskausaikaa Duracelbunny:lle ja avokilleen!
Vihjaisenpa täälläkin miehenpuolikkaalle että tällainenkin ketju löytyy jos haluaa ottaa keskusteluun osaa.
 
Nyt ois sit ultrassa oltu ja kaikki oikein hyvin. Jännitti aika paljon mut hyvin se kuitenki meni. Oli aika jännä ku näki ku se möllötti siinä ja lähti heilumaan ja kääntämään selkänsä meille ku herätettiin se. Tuntuu vaa nii oudolta et se ois jo vajaat 6 senttiä pitkä päästä persuksiin. Sydänki löi ku viimeistä päivää. Sehän alkaa olla aika iso, tai ainaki mun mielestä. On kyl hienoa ku viimeinkin voi sanoa, että ainakin tähän asti (koputtaa puuta) on kaikki mennyt hyvin... Ja toivottavasti menee jatkossakin...

Tunteita on kaikenlaisia mut ei niitä oikein saa sanoiksi puettua... Ollaan me puhuttu avokin kanssa asiasta mut ku tunteet on mulle uusia, niin en oikein tiedä miten niitä tulisi käsitellä... Ehdotuksia?
 
Ihan suoraan kannattaa niistä tunteista puhua. Vaikka sitten alottaiski sanomalla että "en nyt tiiä miten mä tän saisin sanottua/puettua sanoiksi mutta..." ja sitten vaa yrittää selittää jos jännittää tai muuta [:)]
Meillä mies ilmottaa heti, jos teen sen mielestä jotain väärin.. hauskin tähän mennessä on luultavasti ollu, ku en yhtenä aamuna kerenny suihkuun ennen töitä (olin ihan vaa himppasen väsyny ja melkein nukuin pommiin) ni kun kotiuduin 22 aikaan illalla, mies oli ovella tivaamassa kävinkö suihkussa aamulla... ja ku vastasin, etten ehtiny niin "No onko se nyt kiva ku vauva ei päässy kylpyyn tänään? Kehtaatki likasta vauvaa kuljettaa ympäriinsä".. Tuli vähän semmonen olo, et sanonko oikeesti mitä ajattelen, mut olin hiljaa, ku oli niin puun takaa tuleva logiikka miehellä [:D] Oli sit vaa ääneen pakko sanoa, et "no sähän sit kylvetätki sen vauvan kun se syntyy". Mut tosiaan meillä puhutaan/kinataan/huudetaan kyllä kaikki pienetki tunteet aiheesta ku aiheesta ja ihan suoraan. Sillä ei oo mitään tekemistä minkään kanssa onko ne tunteet sitten yhtää loogisia vai ei [:D] Mut jos sua ottaa joku asia päähän, eikä se ole avokkis syytä, ja haluut sen avokkiis purkaa, ni tee jossai vaiheessa selväks, ettei asia ole hänen vikansa.. sama pitäis mun mielestä koskea myös sitä avokkia, koska ainakaan mä en itse kehtaa kaikkia tunnemyrskyjä laittaa raskauden piikkiin [:)]
 
Mun mieheni totesi aina, kun valitin vatsaani tai muuten raskauskiloja, että "sä et ole lihava, sä olet raskaana." Ja niinhän se olikin. Se vain tuntui hyvältä kuulla aika ajoin. Samoin se, että "sä näytät juuri siltä kuin sun pitääkin tuossa vaiheessa raskautta näyttää." Tai että "Kyllä ne kilot sieltä lähtee, jos sä haluat ne pois."

Nyt muuten pari viikkoa synnytyksestä ja -15kg. [:D]
 
Joo meillä kyllä puhutaan aiheesta ku aiheesta ja olenki just sitä käyttänyt että "En tiedä miten tämän sanoa" tai sanoiksi pukea tai vastaavalla tavalla. Ihan hyvin se ottaa tollaiset asiat mut tosiaan niin välillä se ajatus tai lause kuulostaa vaa niin paljon paremmalta mun omassa päässäni koska ku sen sanon ääneen niin se kuulostaa ihan hölmöltä. Varsinki ku itse tiedän tasan tarkkaan mitä mä tarkoitin mut ku se ei ihan sellaisena aina tule ulos. Ja välillä joutuu kyl seivailemaan aika kovastikin omia sanomisia... "Eiku siis mitä tarkoitin oli..." tai "No en mä nyt sitä sillä tavalla tarkoittanut..." Välillä saatan myös ihan purskahtaa nauramaan ku kuuntelen itse itseäni ku vaa kuulostaa niin hölmöltä... Ja kyl se avokkiki tietää etten mikään huima sanaseppo ole ja se on sen asian kanssa aika kärsivällinen ja antaa mun kyl hakea sitä sanomaa sen muutaman lauseen jälkeen... Lopulta se sit vaa taputtaa poskelle ja sanoo "Ihan hyvin sä yritit..."

Hermot alkaa sillä olee kireellä välillä ku se ei saa nukuttua ja sit ku meillä menee noi aikataulut aikalailla ristiin välillä, eikä kerkee oikein olla toisen kanssa. Harmittaahan se muaki ettei voi niin paljon olla yhdessä mut toisaalta niin onhan se ihan hyväki välillä. Muussa tapauksessa se saattais kyllästyy mun naamaan sit...

Kyllä sitä vaan niin paljon odottaa et se syntyy, varsinki ku nyt on alkanu vatsa jo kasvaa siihen malliin et se on jo ihan silmin nähtävä raskaus. Vaikka ei se vaipanvaihto ihan kauheen mielyttävältä kuulosta niin uskon ettei se tunnu missään siihen hyvänolontunteeseen mikä tulee kun oma lapsi sylissä...
 
Me oltiin miehen kanssa tänään neuvolassa
ja sitte istuttiin ja odoteltiin siinä aulassa, niin
mies luki aikansa kuluksi vauva lehteä ja löysi sieltä
hyvän artikkelin; "seksiä vaippavuoren seassa"

Mies luki ihan koko artikkelin ja sitten se oli ihan
onnea, että "lue säkin tämä juttu; oli niiiin hyvä juttu
nyt taas tietää asiasta enemmän[:D] nyt mä sitte tiedänkin miksi
äitiyspakkauksessa tulee liukuvoidetta" ja mies selitti miksi
ja että miksi tulisi synnytyksen jälkeen käyttää liukuvoidetta[:D]


Oli vaan niiin hauska huomata, että toinen
ihan tosissansa ja tohkiessaan luki tietoa[:D]
 
Takaisin
Top