Miehen näkökulma!

D

Duracelbunny

Silmät suurina ihmettelijä
Hei vaan kaikille!

Oma avovaimoni odottaa esikoistamme, jonka olisi tarkoitus syntyä joulukuussa. Olen jonkin verran lukenut näitä keskusteluita täällä, mutta en ole löytänyt mistään ohjeita tulevalle isälle raskauden ajaksi.

Monet puhuu siitä, miten isän reaktio raskausuutisesta ei ollut ihan sitä mitä toivottiin, miten oma mies ei auta eikä ymmärrä raskaana olevaa naistaan, tai miten miestä ei kiinnosta koko lapsi. Tätä en voi oikein ymmärtää. En voi kaikkien miesten puolesta puhua, mutta voin sanoa ainakin omasta puolestani, että odotan tulevaa lasta ku kuuta nousevaa, enkä millään malttaisi odottaa joulukuuhun asti.

Ongelmana on se, että samalla tavalla kuin avovaimoni on ensisynnyttäjä, niin tämä on ihan täysin uutta minullekin. Ei minulla ole kokemusta siitä mitä kaikkea minun tulisi tietää, tehdä tai miten minun tulisi missäkin tilanteessa toimia. Mitä minulle on muutamasta kirjasta näytetty, niin miehen pitäisi aina olla paikalla, hoivata naistaan, ja tietää mitä tehdä jne.. Tietenkin pyrin olemaan mahdollisimman ymmärtäväinen, kuunnella mitä kaikkea on tulossa / tapahtumassa, mutta muita neuvoja en ole oikein saanut.

Täällä foorumilla tuskin kovin montaa miestä ole, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla josko löytyisi, tai josko odottavien naisten miehet joilla on kokemusta asiasta kertoisi omia ajatuksiaan raskaudesta, miehen näkökulmasta. Itse koen raskauden jännittävänä aikana ja odotan täpinöissäni, että esikoinen syntyisi. Edessä on jännittäviä aikoja...

-Tuleva isä
 
Moi,
 
Hieno homma että olet "uskaltautunut" tänne kertomaan omista fiiliksistä. Mua ainakin kiinnostaa mitä miehen päässä pyörii odotusaikana.
 
Tuo "Isien ketju" olisikin hieno idea. Meilläkin isäntä kommentoi lukemiani aiheita mielellään ja näin he voisivat saada sen ikioman palstan. Kiitos Duracelbunny kun avasit keskustelut näin tärkeästä asiasta, sillä onhan tämä forum aikalailla keskittynyt "äitien perspektiiviin". ;0)

Olisi myös mukava puolisona ja tulevana äitinä lukea myös isien ajatuksia, sillä siinä missä me hormonihyrrätkin kaipaamme tukea saattaa isit jäädä ns. heikommalle. Ilman tätä toista, rakasta osapuolta, ei tällaista syntymänihmettä tapahtuisi ja omiin ajatuksiin isitkin saattavat kaivata vertaistukea.

Jäädään mielenkiinnolla odottamaan kuinka tämän kehitysidean käy. Annetaan emännät miehillemme kunnon rutistus kun ovat siinä rinnallamme.
 
Meillä kans mieheni lukee näitä foorumeja ihan onnessa[:D][:D]


Samoin olen huomannut, että mieheni on lukenut neuvolasta saatua vauva kirjaa; jossa on joka viikon kehitys. Ykskin ilta, kun oltiin menossa nukkumaan ja makoiltiin jo söngyssä, niin mieheni totesi, että "tiedätkö että lapsivesi vaihtuu nyt näillä viikoilla 3 tunnin välein ja että sun varmaan kannattais jo pakata sairaala kassi, se kirja käski niin"[:)][:)]

Itelle tuli hyvä mieli, tietää, että hän tietää myös asioista mitä tällä hetkellä tapahtuu masussa ja rakas vaan haluaa huolehtia ja olla mukana kaikessa [;)][;)]

Huomasin myös, että mieheni oli kirjoittanut siihen samaiseen kirjaan, isän puolelle tuntemuksiaan ensimäisestä ultrasta[:)][:)] <3
 
Voi,miten kiva kun joku mies on tullut keskustelemaan ja kysymään raskaudesta ja siitä ajasta,mikä on just naiselle tärkeä ja se miten mies on läsnä yms.[:)]

Enpä olis uskonut,että miehiäkin täältä sivustolta löytää. [:)]
Meijän ukko ei kyllä varmaan tulis tänne kirjottelee [:D]
 
Meillä ainakin tarvittaisiin noin yleisesti oma-aloitteista huomiointia enemmän. Tämän olen ihan suoraan sanonut ainakin kolme kertaa viime viikkojen aikana ja itkeskellyt sitten sen takia kun ei aina jaksaisi/huvittaisi ruinata sitä yhtä, 10sek mittaista halausta ohimennen, joka kuitenkin merkkaisi itselle niin kovin paljon [8|] Se ei minun mielestäni loppujen lopuksi ole tuon kummempaa se äidin huomioiminen arkipäivässä. Onneksi mieheni sentään oli ihana yhtenä päivänä, kun kauppaan olimme illalla menossa pikaisesti ja valittelin että olen tosi homssuisen näköinen. Hän kysyi ensin, että mitä minä sillä tarkoitan. Ja sanoi sitten että minusta sinä näytät hyvältä  Eli pienen pieniä asioita [:)] Ja yksinkertaisesti se, että kysyy, miten on voinut tai mikä olo on. Minulla kun mies tekee pitkää päivää ja olen tosi paljon yksin, niin tämmöiset pienet huomionosoitukset tulevalta iskältä tulevalle äiskälle ovat aivan huipputärkeitä!
Meilläkin mies odottaa kyllä meidän ihka ensimmäistä kullannuppua ja olen yrittänyt huomioida hänetkin tässä odotuksessa itse puhumalla paljon asioista hänen kanssaan. Tästä syystä hänkin on loppujen lopuksi raskauden aikana rohkaistunut ja on tulossa pienen jännityksen saattelemana synnytykseen mukaan, vaikka ensin ei missään tapauksessa ollut lähdössä [:)] Ja olenpa pitänyt mieheni ajantasalla vauvelimme touhuista kertomalla aina hänen touhuistaan nähdessämme [:D]
 
olen täysin muiden kanssa samoilla linjoilla siitä, että kysyt suoraan mitä rakkaasi tarvitsee/haluaa.
ja ensi-isille voisi olla myös hyvä lukea raskauteen liittyvää kirjallisuutta, olla ns ajan hermolla kokoajan, vaikkei raskauden muutokset liitykään sun kroppaan. näin myös viestit että olet aidosti kiinnostunut muustakin, kun vaan sitten näkemään sinappikoneen kun se on tullut maailmaan.
ja tiedoksi myös , pyri välttämään sellaista mihin rakkaastikaan ei nyt pysty eli ne bileillat ym touhut on hyvä jättää siihen, kunnes pääsette molemmat. näin ainakin välttyy suuremmilta mökötyksiltä.
 
Ihan totta; kaikken ihaninta on päivän päätteksi kuulla, että miten sä oot jaksanu ja miten sä voit ja yksin kertaisesti, mitä kuuluu. Puolin ja toisin.[:)]
 
Tännehän tuli jo paljon enemmän vastauksia kun mitä olin odottanut... Mitä kirjallisuuteen tulee, niin voin heti sanoa, etten ole mikään suuri lukija. Siitä huolimatta olen jo muutaman raskauteen liittyvän kirjan lukenut ja se on ainakin minulta iso saavutus...[:D] Olen pyrkinyt muistuttamaan avovaimoa hänen loistavasta ulkonäöstään päivittäin, mutta on pakko myöntää, etten ihan aina sitä muista tehdä.

Olen tosin ainakin yhteen ongelmaan törmännyt ja se on juurikin näistä ohjeista... Olen pienessä päässäni yrittänyt pohtia miten kirjat voivat ohjeistaa isää sanomaan tulevalle äidille, että tämä on aina oikeassa ja sekä olla pahoittamatta tämän mieltä. Ymmärrän tietenkin että tässä on tietty huumori ja ylikorostus, mutta mites minun tulisi toimia kun avovaimoni tässä yksi päivä tokaisi "Olen ihan läski". Ihmettelin hetken aikaa mitä tuohon tulisi vastata, koska oli vastaus mikä vaan, niin joutuu toista "ohjetta" rikkomaan. Varmaan kaikki te raskaana olevat olette itse tokaisseen miehellenne saman, ymmärtämättä kuinka vaikeaan tilanteeseen miehenne laitatte.

Ainakin omalta osaltani yritän olla pahoittamatta avovaimoni mieltä mitenkään, sillä tiedän että hormoonit saattavat heittää miten sattuu, ja juuri siinä tilanteessa ei ainakaan tulisi sanoa "Kulta, tämä on kyllä nyt tätä sun mielialan vaihtelua..."

Meidän suhteessa on kuitenkin sen verran hyvä kommunikointi ollut ihan alusta alkaen, joten pystymme kyllä puhumaan asiasta ku asiasta. Mekin olemme puhuneet tulevasta lapsesta ja olemme monessa asiassa hyvinkin samanlaisia, esim arvomaailma, kasvatus jne. Se on sinänsä tosi piristävää kun molemmat on samoilla linjoilla näissä asioissa. Onko muualla asiasta puhuttu?
 
No jos me naiset yhtään samanlaisia ollaan raskauden aikana niin kyllä multa on ainakin suusta päässyt kerran sen itsensä moittiminen. Oltiin kaveriporukalla ajelemassa ja mies vähän humalassa siinä ja sanoi kaverilleen,kun tulin siihen niiden luokse,että "kato,pallomaha [:)]" ,- okei. Mies käyttäyty siinä vähän huonosti ja olin ihan itku kurkussa siinä,että "voitko vähän rauhottua" -käyttäytyä siis. Ja hän siinä sanoi jotain,että käyttäytyy hyvin ja sitten tokasin vaan,että "Minust tuntuu,että oon vaan sellain lihava valas..[:(]" ,-joka on otettu säälistä mukaan lyllertämään,että pääsis joskus ees viettää aikaa miehen kanssa,vaikka se olisikin sitten hänen baari iltaansa. Näin siis itse ajattelin. Miehellä pullahti silmät,ja monttu auki,että "Mitä?" -Varmaan tyylin,että miksi sanoin noin. Tokasin takaisin,että "ei mitään..[&o]" ja kävelin pois.

Luulenpa,että moni nainen hokee tuota "lihava" sanaa ja se on mun mielestä sellaista testailua,että onko mies samaa mieltä,tai uskaltaako myöntää,että "joo kyllä sä kieltämättä näytät erilaiselta" ,-mutta vastaa toki mitä kohteliaimmin,että "Se kuuluu asiaan,että sun vartalon ulkomuoto muuttuu :)" ,- Ja jos susta nyt vaikka tuntuukin siltä,että hän olis lihava,läski niin kerro se sitten jotenkin hienotunteisesti. [:D][&:]

Pienet asiat vaikuttaa meidän odottavien mieleen. Meet vaan reippaasti mukaan odotukseen,vaikka miehet sitä ei voi kokea samalla lailla,mutta just kun moni on maininnut,että kyselet miten voi ja hierot paikkoja kun kolottaa. Hän varmasti arvostaa sitä,vaikka ei sitä välillä ilmaisekkaan. :)
 
Ja jos susta nyt vaikka tuntuukin siltä,että hän olis lihava,läski niin kerro se sitten jotenkin hienotunteisesti


...tai jätä kertomatta. Minulle ainakin menee siirappiset valkoiset valheet läpi [:D]
 
Tuli mieleen, että mies on kommentoinu pari kertaa että "onpa sulla taas maha kasvanu" mutta korjannu sitte tilanteen sanomalla, että "hyvä vaan että vauvalla on hyvin tilaa" :)

Mielestäni on hyvä, että mies on ollut se "järjen ääni" koska itsellä on vikaa ajatella asiota liikaa ja liian monelta kantilta. Siksi arvostankin miestä siitä että hän uskaltaa sanoa mielipiteensä asiasta pelkäämättä minun hormooneita.. tai no, melko helppo tapaus olen omasta mielestäni ollut koko raskausajan :)

Mies on kyllä yllättänyt positiivisesti kun on tullut ilmi, että on lukenut lapsen kasvatuksesta ja miten helposti on valmis keskustelemaan vauva-asioista myös muiden kuin minun kanssa. Melko samoilla linjoilla ollaan kasvatuksen suhteen vaikkakin melko erilaisista perheistä ollaan lähtöisin, eiköhän se ole edellytys perheen perustamiselle että pariskunta ajattelee lasten kasvatuksesta suht samalla tavalla...

Hyvä vain että kommunikointi toimii parisuhteessa, kukaan meistä ei ole ajatustenlukija vaikka kuinka tahtois olevan.. säästyy monelta riidalta kun molemmat on valmiita sanomaan missä mättää.

Ensimmäinen raskaus/lapsi on aina se vaikein, eihän kukaan ole seppä syntyessään..  Lopullinen "hyvä mies ja isä" testi on vasta edessäpäin jolloin sinulta tullaan vaatimaan vielä enemmän mitä nyt, mies pääsee melko helpolla raskausaikana kun ei ole kuin nainen jota pitää hyvänä mutta muksun synnyttyä kohteita onkin kaksi :)
 
ALKUPERÄINEN: miiuhoo

Ja jos susta nyt vaikka tuntuukin siltä,että hän olis lihava,läski niin kerro se sitten jotenkin hienotunteisesti


...tai jätä kertomatta. Minulle ainakin menee siirappiset valkoiset valheet läpi [:D]


Noniin menis mullakii [:D] Mies ei sit varmaan ole sitä mieltä,kun ei ole kertaakaan sanonut mitään,muistaakseni. Nauraa vaan kun puhkun ja puuskutan [:D]
 
kyllä musta on ihanaa jos joku mainitsee mun iiiiissssoooostttta vauvamasusta. se on eri asia jos alkavat huomauttelemaan samaan aikaan leveyssuuntaan kasvaneesta takapuolesta tai paksuntuneista käsivarsista.
mutta kun muistaa vaimolle sanoa että on edelleen supersexy ja kaunis, luulisi sillä jo pääsevän pitkälle. ei siihen mitään käsikirjoitusta tarvitse.
me raskaana olevat ollaan joskus niin rasittavan marttyyreita...
silloinkin teidän tulee vaan jaksaa. eikäs e suinkaan lopu siihen vaavin syntymään, on se ihan kiva jos joskus sanoo vaimolle, et mä hoidan koiran lenkit tänä vkl ku oot niin paljon joutunut vaavin kanssa heräilee, niin saatte nukkua....toimiiiiii [;)][;)][;)]
 
Tervetuloa mukaan Duracelbunny!! Ja onnentoivotukset vauvauutisista!!

On kyllä tosi hienoa, että haluat olla aktiivisesti mukana jo masuasukin alkutaipaleella. Muista että sä olet lapselle ihan yhtä tärkeässä asemassa kuin äitikin, vaikka raskaus (ainakin yleensä[:D]) muuttaakin vain äidin ulkoista habitusta!

Mene mukaan neuvolakäynneille ja hypistele vauvanvaatteita. Tarjoudu joskus hieromaan jalkoja ja tee joskus illalla voileivät sohvalle. Halaa ja pussaa tulevaa äitiä. Silittele masua ja muista kertoa mammalle miten ihanaa on kun vatsa pyöristyy. Ole kuitenkin tarkka että kehut pyöristyvää vatsaa vasta silloin, kun se oikeasti johtuu vauvasta eikä vain lisääntyneestä ruokahalusta... [:D] Näin voit ehkäistä suuren itkuraivarihormonikriisin.

Mä olen saanut aivan kammottavia itkukohtauksia pienistäkin asioista. Mies onneksi tietää, että asiat ei ehkä oikeasti ole niin huonosti kuin saan ne välillä kuullostamaan.
Ja sitten kohta kaikki on taas niin ihanasti ja hyvin että taas pitää itkeä! [:D]
Hormonit... Joo, niiden piikkiin saa laitettua vaikka mitä. Mä ainakin yritän naisena usein muistaa kertoa miehelleni, miten ihanaa on, että hän minua rakastaa myös näissä huuruissa.. Ja miten tärkeää mulle on, että hän on mun tukena ja osa mun elämää. Ja tulevan lapsen isä.

Vinkkinä haluaisin vielä sanoa, että älä missään tapauksessa ota itseesi noista tunnekuohuista ja lähde ovet paukkuen lähikuppilaan! Paras keino on ottaa syliin ja kertoa että rakastat. Se voi olla että kuulet pian anteeksipyynnönkin, jos syy raivariin oli tosi pieni.

Ja vaikka niissä oppaissa mitä tahansa lukeekin, niin jokainen raskaus ja äitikin on aina vähän erilainen. Ettei menisi liian helpoksi. Sä itse tunnet vaimosi parhaiten!! [:)]

Ja muista että tämäkin on vain hormonihuuruisen naisen kirjoitusta...

Onnea vielä kovasti ja käyhän välillä kommentoimassa meille miesnäkökulmasta tätä niin ihanaa mutta samalla niin kamalaa tilaa...
 
Hyvä avaus miesten puolesta! Liian vähän isiä otetaan yhä mielestäni huomioon esim. useissa neuvoloissa.

Oma mieheni osasi olla kommenteissaan ja huolehtimisessaan aikamoinen diplomaatti raskausaikana. (Kannustusta ja kehuja tarvitsinkin.) Raskauden alussa sairastuin vakavasti ja koska luulin oireiden kuuluvan normaalisti raskauteen, en mennyt lääkäriin oma-aloitteisesti. Vasta kun mieheni komensi minut sohvannurkasta autoon ja ensiapuun, ymmärsin tilanteen vakavuuden itselleni ja lapselle.

Tulevalla isällä on suuri vastuu taata omalta osaltaan lapselle jo ennen syntymää hyvät kasvuolosuhteet esim. tupakoinnin välttäminen äidin lähellä ja niin edespäin. Parhaiten raskausaika sujuu vanhempien tiimityönä!
 
Tosi mahtava palsta! Naurattaa vain hiukan kun mies avaa miesten palstan ja kaikki naiset haluaa ehdottomasti sinne [:D] Ehkä se on se, että me täällä sitten pyydetään ikäänkuin miehiltä anteeksi sitä, että ollaan välillä ihan käsittämättömän vaikeita!

Itse ainakin olen voinu tosi huonosti nyt kohta neljä viikkoa ja mies on vain ollut tukena! Ei valitusta tai mitään, tukenut vaan, kun minä olen maannu sängyssä ja oksennellu. Kaikki kotityöt jääny miehelle ja se on töidensä lisäksi hoitanu mua ja tuonu mulle ruokaa tai mitä milloinki on vain pikkuisen alas menny. Elikkäs kaikki kiitos miehille, jotka oikeesti jaksaa tukea naisiaan!
 
Noniin, nyt meilläpäin mennään yhdeksättä viikkoa, tai miten se nyt hienosti kirjoitettiin. Joku numero + joku numero. Pahoinvointia on ollut ja emännällä suurin tuska on tuo allergia, joka nyt jokainen prkleen kevät tulee. Aikaisemmin ei ole ollut niinkään suuria ongelmia koska on ollut lääkkeitä, mutta nyt kun niitä samoja lääkkeitä ei voi syödä, niin olo on avokilla tuskainen. Siihen räkämäärään kun lisää hänen raskauden tuoma huono olo niin tulee meikäläiselle orpo olo kun ei ole mitään mitä voisin tehdä parantaakseen hänen oloaan. Vai tietääkö kukaan mitään sellaista allergialääkettä, joa voi syödä kun on raskaana? Tai muita kotikonsteja? Ehdotuksia ihmeparantamiseen otetaan vastaan.

Ja hienoa nähdä, että naisia kiinnostaa miehen näkökulma. Olen oikeasti aika yllättynyt miten näinkin paljon naisia on tullut tätä kommentoimaan. Mutta tosiaan pakko sanoa, että oikein hyvä. Olen jonkin verran oppinut ihan vaan lukemalla näitä kirjoituksia. Voisitte houkutella ukkonne tänne meikäläisen seuraksi. On olo vähän yksinäinen näin ainoana isätulokkaana.
 
Jos naisellasi on tasan 9 viikkoa niin sitten 9+0 [:)] Muutoin joku toinen numero perään. Tosta allergia asiasta en osaa oikein sanoa,mutta kyllä täytyisi tai uskon,että löytyisi jotain raskaana olevillekin,koska jos kaikkea muutakin löytyy,esim. päänsärkyyn yms. Teidän täytyisi käydä vaikka terveyskeskuksessa kysymässä saako hänen tiettyyn allergiaansa jotain,ja sitten vaan apteekkiin. Täytyyhän sitä jotain olla,koska jos jollain on vakava allergia,niin eihän sitä voi ilman olla,vaan koska on raskaana. Se kehkeytyy helposti vakavaksikin.

Tsemppauksia! :)
Ja toivottavasti joidenkin miehet tulisivat tänne sun seuraksi keskustelemaan. Meidän ukkoa ei tänne saa,kun ei ole ees viikkoja kotona,eikä oikein muutenkaan. Ja mä rupeisin oireilemaan,jos en pääsis tälle palstalle ainakin kerran päivässä [:D] Jos siis mies kirjottelis täällä.
 
itse allergisena voin vinkata pari ehkä auttavaa juttua [;)]

Ostaa jonkun nenäpumpun vaikka ja huuhtelee nenää suolaliuoksella tms. Saattaa kuulemma auttaa.
Sitten jos on tukossa,niin vesi kiehumaan ja sitten hengittelemään vesihöyryjä, saattaa avata paikkoja.
Sittenhän suositellaan käytettäväksi näitä paikallishoitoja, eli nenäsumutetta, silmätippoja.

Itsellä ei nyt tarkempia apuja ole,kun en raskaaksi ole tullut vielä.
 
Takaisin
Top