Miehen lapsi ärsyttää!

Hyvä homma :)

Niinhän se juuri menee, että oppi tulee kantapään kautta. Eikä koskaan voi olla niin varovainen, ettei mitään sattuisi. Lasten "kuuluu" kaatuilla ja sotkea itseään opetellessaan uusia asioita. Oma lapseni ei nyt iIHAN samaa ikäryhmää ole, kun vasta kävelemään opettelee, mutta vertaan nyt silti siihen.. että jos ei lapsen anna koskaan kaatua niin eihän siitä tasapainoilusta voisi mitään tulla :)

Mutta se on hyvä, että asiat siellä menee kokoajan parempaan suuntaan :)
 
Ei herrane aika, mulla kiehuu pelkästään jo tuon tekstin lukeminen... Tais tytölle olla shokki että koulussa joutuu omat ruuat ottamaan yms? Eihän toi ole lapsuutta, lapsien kuuluu sotkea ja tutkia maailmaa, pitää kivaa eikä olla aivopesussa... Onneksi te olette fiksuja ja annatte lapsen olla lapsi :)
 
Juu voi olla et ekat päivät oli shokkia ku joutu pukemaan ja pyyhkimään ja syömäänkin itse eikä kukaan kytännyt vieressä. :D
 
Oliko tytöllä kumminkin nää taidot kouluun mennessä,siis wc käynneille,ruokailuihin jne?Mie oisin varmaan tehnyt lasu-ilmon äidistä,joka tukahduttaa lapsen kehitystä noin pahoin.

Ja mikäli yhteishuolto on niin isähän saapi harrastuttaa omalla ajallaan lasta miten he yhdessä parhaaksi näkevät.

Huikeen yksisilmäistä toimintaa tältä äipältä
Ja kuulosti kyllä sillekkin että joo,varmaan peritty tää kasvatustapa,mutta takana joku menettämisen pelko ja oman elämän eläminen lapsensa kautta...
 
Siis tyttö on tosi fiksu, osannut kyllä kaataa maitonsa, laittaa vetskarin kiinni ja käydä vessassa jo useemman vuoden. Ton wc käymisen on kyllä tehnyt itse jo kauan, mut sit kun tuli isompi hätä niin vaikka osas itse pyyhkiä senkin niin ei suostunut nousemaan pöntöltä ennen kuin joku muukin oli käynyt pyyhkimässä, kotona varmaan sanottu että ei saa nousta kun ei oo kumminkaan puhdas kun et osaa tjsp..Ei oo vaan tehnyt mitään ku kotona ei oo annettu, ni tottunut siihen ettei tee sit muuallakaan mitään itse. Toi harrastusjuttu on vähän vaikea kun harkat olis kaikissa arkipäivisin, eli ns. äidin ajalla. Meillä tyttö on vaan viikonloput, ja viikollakin kyllä ollut aina jos mies on vapaalla ollut. Nyt ei voida koulun takia pitää arkipäivisin vaikka isällä oliskin vapaa kun on eri kaupungissa tytön koulu. En kans voi yhtään ymmärtää tätä äitiä vaikka mitenpäin miettisin.. Sit kun hän puhuu kaikille kuin koirille edelleen, "hae toi, anna maitoa, nosta toi..." ja toinen asia mikä tuottaa edelleen ongelmia on kun joku muu kuin minä tai mies kysyy häneltä jotain, jos ollaan vaikka kylässä niin ei joko vastaa lainkaan tai sitten vastaa vinkumalla (kotona leikitty koiraleikkejä, äiti ja hän vinkuneet lattialla yhdessä. Tästäkin meillä oli ongelma kun tyttö konttasi kokoajan, olis halunnut syödä pöydän alla. "puhui" vinkumalla, kädet koukussa kuin kerjäävällä koiralla ym. tämä onneksi jo saatu loppumaan!!) Mua, kavereitaan ja kaikkia muita aikuisia kohtelee epäkunnioittavasti, kaikki täytys hänelle antaa/ostaa ku äitikin antaa ja ostaa kaupasta ihan kaikki lelut mitä hän haluaa, ei tarvitse kun kerätä ostoskärryyn.... muutenkin ärsyttää kun hänen kans pitäs ihan kokoajan tehdä jotain tai katsoa herkeämättä metrin päässä mitä hän tekee. Piirtää ei voi yksin kun mun täytys piirtää hänen kans samaan paperiin, ja jos sanon et sit olet piirtämättä jos et osaa yksin niin hän kyllä piirtää, mut sit alkaa "mitä mä piirrän?" -no piirrä vaikka koira. "en osaa" -kissa? "en osaa" aurinko? "en osaa" (vaikka osaiskin, haluis vaan mut piirtämään hänelle mallia) -no piirrä sit jotain mitä osaat "no mä piirrän prinsessan" -joo piirrä vaan. "minkä väriseks tää tulee?" "entä tää?" "minkä väriseks toinen jalka?" "entä mekko?" jne jne... siis ei hetken rauhaa saa. Eikä pitäs johtua kyl mistään huomionkipeydestä ku hänen kans kyllä tehdään asioita paljonkin kun hän meillä on. Luulisi saavan tarpeeksi huomiota. Sit ei tottele mua yhtään, aina täytys huutaa kovalla pelottavalla äänellä että menis jakeluun, en vaan jaksaisi. Mielestäni pitäs lasten tajuta puhumalla, varsinkin kouluikäisen kun oma 1v:kin tottelee... Tyttö voi hakea esim. keittiöstä tai "mun" laatikostani ihan mitä vaan luvatta, viimeksi haki servettejä koko paketin ja leikkeli ja repi ne. otti piirustuspaperia kaapista ja oli repinyt ison arkin sitäkin. Menin sit kattomaan mitä hän touhuilee kun oli ollut suht hiljaa omassa huoneessaan jo aika kauan, normaalisti on olkkarissa tai keittiössä että nähdään kokoajan mitä hän tekee -,-' .. sain sit tietysti kauheen raivarin kun näin ne silput. Kysyin että mitä ihmettä olet nyt tehnyt, miksi olet repinyt nää kaikki? onko tässä nyt sun mielestäs jotain järkeä sitten? tyttö vastas vaan et ei tiedä, hän vähän askarteli. sit sanoin et mihis nyt piirrät sitten ku olet kaikki paperit silponut? tyttö vastas että "no haetaan kaupasta lisää, siel on" sama juttu kun oli tuhonnut jotain lelujaan ni sano että "mitä välii, mä saan uuden kaupasta" NIIIIN OTTI PÄÄHÄN TÄMÄ. noh, paperit siitä asti ollut ylähyllyllä, hän saa yhden aina kun haluaa piirtää eikä saa niitä enää itse otettua... Ja me ei tosiaan käyty hänelle hakemassa uusia leluja rikkinäisten tilalle. Tyttö on ilman leluja sitten jos tahallaan menee ne rikkomaan. Hänen äitinsä ja mummunsa ostavat kyllä uusia tilalle ni kotona on aivan sama mitä hän tekee. Paljon olis vielä juttuja mutta en taida jaksaa kirjoittaa. Sainpahan taas jollekkin näistä valittaa, auttaa hurjasti. :D
 
Melkonen tilanne. En kyllä ihmettele, että ärsyttää, mutta onneksi tänne saa avautua ja kirjoittaminen on hyvä keino purkaa paineita. Tämä erotilanne saa äitinsä varmaan paapomaan lastaan ja ostamaan kaikki mitä haluaa just sen takia, että yrittää olla lapselle se mieluisampi vanhempi eli ostaa lapsensa kiintymyksen. Vielä jos tyttö puhuu teille muuttamisesta yms. Harmi vaan, ettei äitinsä ymmärrä millaista kuoppaa kaivaa lapselleen samalla :/
 
Jep jotain sellasta siinä varmaan on. Onneks heille syntyi sinne toinen lapsi niin ei ihan kokoaikaa varmaan ehdi kyttäämään mitä tyttö tekee ja luulis että tyttö sais nyt itse pukea siellä kun äidillä on toinenkin puettava. Ehkä tilanne on sen verran hieman helpottanutkin. Yks kysymys tuli mieleen, onko muilla sellaisesta kokemusta että lapsi esittää ettei osaa jotain vaikka oikeesti osaa? Tää tyttö tekee sitä paljon. Esim. Uida ilmeisesti osaa kun mökillä oli laiturin päässä uinut jotain lenkkiä kun kukaan ei ollut vieressä, mutta kun sinne meni niin tyttö oli sanonut ettei osaa uida ja roikkunut rappusissa. Sama juttu kun tyttö opetteli itse lukemaan, sanoi ettei osaa lukea vaikka tiesi mitä jokapaikassa lukee tai mitä tv ssä sanotaan. Tuntuu jotenkin oudolta? Yleensä, tai mitä nyt olen seurannut lapsia, niin kaikki aina intoa puhkuen selittää että "kattokaa mitä mä osaan!" Tai "mä osaankin jo sen ja tän" :eek:
 
Mä oon nähnyt ton ja tuli itelle heti mieleen et voi kun se näkis tän:DD soittas varmaan lastensuojeluun ennen puolta väliä:D
 
Otsikko ei oikeen vaan vastaa täysin tarkoitusta, meillä ei tyttö niinkään tahallaan ärsytä vaan hänen käytös yleensäkin ärsyttää ja se johtuu täysin miehen exästä ! Vaikeeta vaan välillä muistaa se ettei se ole tytön vika..
 
Meilläkin kyllä lapsen käytös on hyvin pitkälti äidistään johtuvaa, hyvää vauhtia tekemässä lapsestaan yhtä ärsyttävää ihmistä kuin hän itse on. Valehtelee, ei ole kuulevinaan, ei syö mitään mitä äitinsäkään ei syö.."koska äiti sanoo, että ei ole hyvää".
Oon yrittäny neuvoa, opastaa ja opettaa "järkevämpää käytöstä", mutta kun äiti on ainoa, joka on oikeassa niin ihan sama mitä muut sanoo. Enään ei oikeastaan edes jaksa yrittää.. äitinsä puhunut minusta lapselle ties minä mustekkala ursulana yms. sanoo, että minua ei tarvi uskoa ja totella, koska en ole lapselle mitään...
No, näillä mennään....
 
Tuntuu niin tutulta.. Meillä lapsen äiti ei oo puhunut musta mitään (tietääkseni, ei oo ainakaan tullut ilmi) tai käskenyt olla tottelematta mut tytön luonne on vaan sellanen kun saa äitinsä luona kaiken mitä haluaa ja on maailman napa joka päättää kaiken.. Muutenkin vaikeaa jotenkin kohdella tyttöä niinkuin omaansa kun ei ole oma lapsi, sit kun luonne on vielä tollanen että ottaa aivoon niin välillä ei tiedä mitenpäin olisi etten pamahda. :D Välillä tekis mieli niin ilmasta itteensä mut pitää purra vaan hammasta... Kuulostaa ehkä pahalta mut ONNEKSI ei tarvi katella tyttöä kun viikonloppuisin, joskus kun hänen äitinsä ilmoittaa että heillä on menoa eikä tyttö tule meille niin huokaisen oikein että miten ihanaa kun se ei tule! :/ En voi mitään..
 
Meillä miehen 5v poika on täällä joka toisen viikon, kokonaan siis (olkaa onnelliset te joilla ne on vaan viikonloput tai satunnaisesti...). Mies ei oikein saa kuria lapseen ja tuntuu ettei edes yritä, kun on avioerolapsi niin ei kai sille nyt voi olla ilkeä = pitää säännöistä kiinni ja komentaa tarvittaessa... tämä sitten ajaa minut ihan hulluuden partaalle, koska itse olen aika tarkkaa ja tiukka enkä tykkää että kakara täällä sekoilee omiaan, haluan kuitenkin rauhaa omaan kotiini. Mies ei vaan tule sitten yhtään vastaan ja aina se meneekin siihen, että minä saan karjua pää punaisena ja mies istuu sohvalla pelaamassa, välillä heittää lapselle vaan että "älä viitti/lopeta ny/ei saa" katsomatta edes päin. Voi sitten arvailla kuinka tehokas vaikutus tuollaisella "ojentamisella" on... :rolleyes:

Ollaan sovittu, että lapsi jää pääosin äidilleen loppukesästä kun eskarit alkaa ja myöhemmin tietysti koulu, kun asuu eri paikkakunnalla eikä tämä viikko+viikko järjestelmä sitten enää oikein sovi. Tätä odotan kun lottovoittoa, kamala sanoa, mutta oikeasti... joka kerta on pää räjähtää, ainoa asia mikä pitää minut vielä kasassa on miettiä vaan että "enää muutama kuukausi, enää muutama kuukausi...". Meille on tulossa loppukesästä myös eka oma lapsi, ja minusta on ihan hyvä että saadaan sitten uuden vauvan kanssa aikaa. Ei todellakaan tulis mitään siitä, että minulla olis vauva ja sitten joutus vielä stressaan toisestakin mukulasta...
Paitsi eilen sain kuulla, että lapsen äiti ei ole vielä ilmottanut poikaa eskariin -> mitäs jos se "unohtaa" asian?? Millainen sota siitä sitten tulee, jos mies haluaakin jatkaa viikkosysteemiä ja minä todellakaan en??
Teki mieli alkaa itkeä kun kuulin, näin jo kauhukuvitelmissani miten tämä homma ei tulekaan muuttumaan, se poika ei lähde täältä, emme saa omaa rauhaa uuden vauvan kanssa... Ja mies ei vaan ymmärrä, että minä en yksinkertaisesti jaksa sitä enää.
 
Välillä tuntuu, ettei se mies edes halua sitä lapsen kunnioitusta vaan on mieluummin se kaveri kenen kanssa on aina kivaa. Se ei tunnu oikein kestävän sitä, että lapsi pettyy tai suuttuu hänelle jos jotain kieltää. Koko ajan pitäs olla vaan kivaa. Kai se on sitten sitä että hyvitetään lapselle sitä että se sattuu olemaan erolapsi, ja yritetään tehdä näistä "viimeisistä kuukausista" vaan mahdollisimman mukavia. Silläkin uhalla, että varsinainen kasvatus jää sitten taka-alalle. Mies ei usko, vaikka olen yrittänyt selittää asiaa lapsen näkökannalta ja sillä, että ei tässä elämässä tule pärjäämään jos koko lapsuus vaan silitellään päätä ja kaikki on kivaa. Karu totuus tulee viimeistään koulussa sitten kuitenkin. Mutta ei, "ihan hyvin se käyttäytyy, ei sitä ny tarvi, ihan hyvä se on". Joo...
 
No ei täällä muillakaan näköjään ole ihan helppoa. Itse kans alan oleen aika loppu.. Miehellä siis 5v. poika ja se on niin säälittävä ja onneton reppana, et mä en vois kuvitellakaan et se on ens syksynä eskariin menossa! Olen miehen puheista ymmärtänyt ja ei ole kyllä ollut vaikeaa itsekään tajuta että äitillään sitä paapotaan, niin äiti kun isovanhemmat jne. Itselläni saman ikäinen tyttö, ja vain puolisen vuotta vanhempi, mutta siis muksut on aivan eri tasolla! Paljon poika on meillä varsinkin tytöltä oppinut, mut kyllä on vielä kasvun varaa hurjasti. Sen syöminen on ihan onnetonta, en tiedä saako se äitillään syödä pelkkää makaroonia ketsupilla mutta meillä on tapana syödä erilaisia ruokia. Mikään ei tunnu kelpaavan paitsi makarooni ja kas kummaa että herkut kyllä menis! No meillä on sääntönä että kaikki syödään ja saahan se lautasensa tyhjäks, joskus menee pari tuntia joskus vähemmän ja enemmän, mutta siis se on aivan ällistyttävää! Ohjeet saa antaa miljoonaan kertaan ennen kuin osaa toimia niiden mukaan, esim. kerran tässä paskoi housuunsa, ja sanoin sitten että no, jos noin iso poika kakkaa housuunsa niin saa luvan hoitaa ne kalsarinsakin itse ja neuvoin että ensin pudotat kakat pönttöön ja huuhtelet suihkun alla kalsareista pahimmat pois, sitten viet kalsonkit alakertaan ja laitat suoraan pyykkikoneeseen. Noh, poika pudotti ja huuhteli ja meni sitten alas ja huusi sieltä että " laitanko mä nää tänne koneeseen sisään?!" Siis mä en tiennyt että itkiskö vai nauraisko!! :grin Tänä aamuna se puolestaan kusi sänkyynsä.. Tässä nyt muutamia asioita.. Ja poika on siis meillä vaan joka toinen viikonloppu mutta ne parikin päivää on aivan tuskaa! Tässä sitä siis ootellaan yhteistä kakka-pissa konetta ja edelleen pitäisi 5vuotiaan kalsareita ja petivaatteita pestä.. Huoh..
 
Takaisin
Top