Siis tyttö on tosi fiksu, osannut kyllä kaataa maitonsa, laittaa vetskarin kiinni ja käydä vessassa jo useemman vuoden. Ton wc käymisen on kyllä tehnyt itse jo kauan, mut sit kun tuli isompi hätä niin vaikka osas itse pyyhkiä senkin niin ei suostunut nousemaan pöntöltä ennen kuin joku muukin oli käynyt pyyhkimässä, kotona varmaan sanottu että ei saa nousta kun ei oo kumminkaan puhdas kun et osaa tjsp..Ei oo vaan tehnyt mitään ku kotona ei oo annettu, ni tottunut siihen ettei tee sit muuallakaan mitään itse. Toi harrastusjuttu on vähän vaikea kun harkat olis kaikissa arkipäivisin, eli ns. äidin ajalla. Meillä tyttö on vaan viikonloput, ja viikollakin kyllä ollut aina jos mies on vapaalla ollut. Nyt ei voida koulun takia pitää arkipäivisin vaikka isällä oliskin vapaa kun on eri kaupungissa tytön koulu. En kans voi yhtään ymmärtää tätä äitiä vaikka mitenpäin miettisin.. Sit kun hän puhuu kaikille kuin koirille edelleen, "hae toi, anna maitoa, nosta toi..." ja toinen asia mikä tuottaa edelleen ongelmia on kun joku muu kuin minä tai mies kysyy häneltä jotain, jos ollaan vaikka kylässä niin ei joko vastaa lainkaan tai sitten vastaa vinkumalla (kotona leikitty koiraleikkejä, äiti ja hän vinkuneet lattialla yhdessä. Tästäkin meillä oli ongelma kun tyttö konttasi kokoajan, olis halunnut syödä pöydän alla. "puhui" vinkumalla, kädet koukussa kuin kerjäävällä koiralla ym. tämä onneksi jo saatu loppumaan!!) Mua, kavereitaan ja kaikkia muita aikuisia kohtelee epäkunnioittavasti, kaikki täytys hänelle antaa/ostaa ku äitikin antaa ja ostaa kaupasta ihan kaikki lelut mitä hän haluaa, ei tarvitse kun kerätä ostoskärryyn.... muutenkin ärsyttää kun hänen kans pitäs ihan kokoajan tehdä jotain tai katsoa herkeämättä metrin päässä mitä hän tekee. Piirtää ei voi yksin kun mun täytys piirtää hänen kans samaan paperiin, ja jos sanon et sit olet piirtämättä jos et osaa yksin niin hän kyllä piirtää, mut sit alkaa "mitä mä piirrän?" -no piirrä vaikka koira. "en osaa" -kissa? "en osaa" aurinko? "en osaa" (vaikka osaiskin, haluis vaan mut piirtämään hänelle mallia) -no piirrä sit jotain mitä osaat "no mä piirrän prinsessan" -joo piirrä vaan. "minkä väriseks tää tulee?" "entä tää?" "minkä väriseks toinen jalka?" "entä mekko?" jne jne... siis ei hetken rauhaa saa. Eikä pitäs johtua kyl mistään huomionkipeydestä ku hänen kans kyllä tehdään asioita paljonkin kun hän meillä on. Luulisi saavan tarpeeksi huomiota. Sit ei tottele mua yhtään, aina täytys huutaa kovalla pelottavalla äänellä että menis jakeluun, en vaan jaksaisi. Mielestäni pitäs lasten tajuta puhumalla, varsinkin kouluikäisen kun oma 1v:kin tottelee... Tyttö voi hakea esim. keittiöstä tai "mun" laatikostani ihan mitä vaan luvatta, viimeksi haki servettejä koko paketin ja leikkeli ja repi ne. otti piirustuspaperia kaapista ja oli repinyt ison arkin sitäkin. Menin sit kattomaan mitä hän touhuilee kun oli ollut suht hiljaa omassa huoneessaan jo aika kauan, normaalisti on olkkarissa tai keittiössä että nähdään kokoajan mitä hän tekee -,-' .. sain sit tietysti kauheen raivarin kun näin ne silput. Kysyin että mitä ihmettä olet nyt tehnyt, miksi olet repinyt nää kaikki? onko tässä nyt sun mielestäs jotain järkeä sitten? tyttö vastas vaan et ei tiedä, hän vähän askarteli. sit sanoin et mihis nyt piirrät sitten ku olet kaikki paperit silponut? tyttö vastas että "no haetaan kaupasta lisää, siel on" sama juttu kun oli tuhonnut jotain lelujaan ni sano että "mitä välii, mä saan uuden kaupasta" NIIIIN OTTI PÄÄHÄN TÄMÄ. noh, paperit siitä asti ollut ylähyllyllä, hän saa yhden aina kun haluaa piirtää eikä saa niitä enää itse otettua... Ja me ei tosiaan käyty hänelle hakemassa uusia leluja rikkinäisten tilalle. Tyttö on ilman leluja sitten jos tahallaan menee ne rikkomaan. Hänen äitinsä ja mummunsa ostavat kyllä uusia tilalle ni kotona on aivan sama mitä hän tekee. Paljon olis vielä juttuja mutta en taida jaksaa kirjoittaa. Sainpahan taas jollekkin näistä valittaa, auttaa hurjasti. :D