Menetyksen kokeneena ja sen jälkeen odotettua pidempään toista tärppiä yrittäneenä huomaan ainakin itse että nykyiseen raskauteen on vaikeampi luottaa. Jokaisella ultrakäynnillä olen ikään kuin yllättynyt että hän on edelleen elossa ja että kaikki on hyvin.
Toivon että jossain vaiheessa tulisi se hetki että voisi kokonaan lakata murehtimasta ja alkaa vain valmistautua tulevaan elämänmuutokseen. Vaikka riski keskenmenolle on enää 1% luokka, se tuntuu omassa päässä paljon suuremmalta.
Tiedostan olevani ehkä tavallista herkempi yksilö, mutta olisi mukava kuulla muilta millaisessa roolissa menettämisen pelko teillä on ja oletteko löytäneet keinoja hallita sitä?
Toivon että jossain vaiheessa tulisi se hetki että voisi kokonaan lakata murehtimasta ja alkaa vain valmistautua tulevaan elämänmuutokseen. Vaikka riski keskenmenolle on enää 1% luokka, se tuntuu omassa päässä paljon suuremmalta.
Tiedostan olevani ehkä tavallista herkempi yksilö, mutta olisi mukava kuulla muilta millaisessa roolissa menettämisen pelko teillä on ja oletteko löytäneet keinoja hallita sitä?