Masennusta vasta nyt?

[NoKo]

Hemmetin koneet... kävin jo kuudelta kirjottelemassa mutta eiköhän tekstit hävinny...

Tulin pitkästä aikaa kirjotteleen kuulumisia. Eipä ole tämäkään vähään aikaan kiinostanu (niinkun ei mikään muukaan).

Meillä on ollut aika hankala alku. Saimme vaikean koliikin tuomion 2,5kk sitten. Eli huutoa on ollut tasaisesti, paljon ja todella paljon. 3vkon iästä lähtien täällä on ollu tyytymätön tyttö.

Itse odotin koliikkipuheiden jälkeen että 3kk:n iän jälkeen helpottaa. Arki alkaa rullaamaan ja tulee jotain rytmiä. PASKAT!!
(Tyttö on nyt n.4,5kk ja maitoaltistus parhaillaan menossa)
Äipällä paskan maku kokoajan suussa (viimeiset 1,5kk).

Viimeyönä: Tyttö taas kovin levoton. Yritin tutilla nukahtamaan kun heräili vähän väliä. Kolmelta sitten maitoa ja äippä aamukahvien keittoon. Heräily jatkui. Onneksi aamulla nukkui muutaman tunnin, kuten muu perhe äippää lukuunottamatta.

Mies saa osakseen pelkkää paskaa nykyään. On jo aika kauan yrittänyt lähestyä (eikä siis seksi mielessä) mutta vastaus on aina yhtä tyly. JA TÄMÄ EI OLE NORMAALIA MINULTA!! AINA aikaisemmin olen sulanut kerta yrittämällä. Ei ihme jos kyllästyy kun kokoajan on vihainen ja tyytymätön eukko kotona.

Olotilaa ei taatusti paranna se että ollaan kaiket päivät pääsääntöisesti kotona. Ei enää huvita lähteä mihinkään. Osaksi ihan tottumissyistä varmaan. Alussa kun laimeni into lähteä mihinkään kun tyttö huusi niin kovasti. Ja eipä tuo vieläkään viihdy autossa. Rattaissakin vain silloin jos osaan ajoittaa unet JUURI OIKEAAN AIKAAN. Nukkuu, ja on nukkunut, enemmän huonosti kuin hyvin. Kun on huutanut koko pienen ikänsä, jää itselle niin herkästi ajatus että mitä sitä lähtee edes yrittämään (ulos tai muualle) kun huutaa kumminkin.

En koe olevani fyysisesti väsynyt. Mieheni ansiosta pääsisin kyllä päivisin nukkuun tai tuulettumaan omille menoilleni, en vain saa lähdetyksi. Odotan nyt vain maitoaltistuksen tuloksia että pääsee yhdessä asiassa edes eteenpäin. Kiinteitäkään emme ole tämän takia vielä aloittaneet.

Ei tämä ihan masennusta ole. Anteeksi siis sanan väärinkäytöstä (ja siitä jos tämä teksti kuuluisi potuttaa-osioon). Lähinnä kai pelkoa siitä masennuksesta jos olotila pahenee eikä jaksa edes kotoa lähteä enää ilman pakkoa. Toisaalta taas on syyllisyys omasta olotilasta kun on varmasti ihmisiä joilla on asiat paljon huonommin (ja tässä kohtaa mietin joutuuko tämä teksti suoraan delete-nappulan alle).
Moni varmasti ajattelee kuinka turhanpäiväistä valitusta. Kumminkin allekirjotan sen että koko perhe kärsii jos äiti voi huonosti. Turhanpäiväistä tai ei, tämä äippä ei kovin hyvinkään voi.
Poru tässä vaan tulee kun tökkii ja pännii kokoajan.

Auttakee akkaa mäessä!! JA POTKIKAA PERSIILLE OIKEIN KUNNOLLA! (Siis jos joku jakso lukee loppuun saakka)

 

[Mims]

voitteko pyytää omia vanhempianne/sisaruksianne apuun? jos vaikka lähtisitte miehen kanssa kahdestaan esim. viikonlopuksi hotelliin,mökille tms? saisitte kahdenkeskistä aikaa, nukkua, puhua...
itselläni ei ole kokemusta tällaisesta tilanteesta, mutta mieheni enon pojalla oli myös vaikea koliikki. anoppini ja mieheni mummi olivat viikon hoitamassa poikaa, jotta vanhemmat saivat nukkua ja olla hetken kahdestaan niin sillä oli suuri apu heidän jaksamiseen...vaikka kyse oli vain yhdestä viikosta.

ja lähtekää rohkeasti ulos vaunuttelemaan..vaikka mp3-soitin korvilla. tiedän, että ihmiset varmasti katsovat ja kuiskuttelevat jos näkevät itkevän vauvan ja mamman mp3-soitin täysillä (sellaisia kun me suomalaiset tuppaamme olemaan), mutta koita unohtaa muiden mielipiteet ja katseet ja keskittyä omaan jaksamiseen. ja ehkä helpompi aloittaa vaunuttelut yhdessä miehesi kanssa ja pienistä lenkeistä.

en tiedä oliko tästä mitään apua...on niin vaikea samaistua teidän tilanteeseen kun ei taatusti edes pysty kuvitella millaista teillä on jos ei itse sitä ole kokenut...

 

[Poppi81]

Jos vastaan otsikon kysymykseen pikaisesti, niin olin eilen pojan kanssa 4kk neuvolassa ja siellä täytin taas sen masennustestin. Terkkari vaan kommentoi, että selvittävät onko piilevää masennusta tässä vaiheessa. Eli voi olla masennusta nyt vasta. Ja teidän tilanteessa kuka tahansa olisi alamaissa, kun unet on mitä on ja vauva itkee, vaikka mitä tekisi. Irtiotto voisi kyllä tehdä hyvää, jos mahdollista?

 

[anihani]

hei, itselle kans tuli mieleen olisiko mahdollista saada apua sisaruksilta,vanhemmilta? tai joissain paikkakunnissa on tarjota kunnallisen kautta jonkin sortin koti-apua.. ja jos saa tytön hoitoon ja itse niskast kiinni ja juurikin jollekki viikonlopun viettoon,missä saisitte olla kaksin.ja vaikka vaan nukkua.?
itse olin alussa kans todella väsynyt vaikkakin ei koliikkia ole. jotenkin en jaksanut kiinostua mistään,oma mieliala matalalla.tyttö ei tuntunut omalta,yms. sain heti pienen painostuksen jälkeen ja edelleen käyn juttelemassa aikuispsykiatrilla.minua se auttaa jonkun verran.ja muutaman viiikon välein käy kotonamme perhetyöntekijä.olisi silloin mahd. käydä yksin kaupassa,tai noin.mutta lähinnä hänkin juttelemassa käy. toki meillä kans mies saanut paskaa niskaa kun itellä menee huonosti.mies parka. nytkin olen ollut puoltoista viikkoo kotona lasten kanssa.toki ollaan käyty mun vanhemmilla ja noin et hieman saanut apua.vielä pitäs laauntaille saakka odottaa et mies tulee kotiin.kyll olen siitäkin huolimatta väsynyt.mutta koettaa vaan painaa eteen päin.
ja voithan tosiaan kokeilla rohkeasti vaan ulos lähteä tytön kanssa.pikkukieroksen ja jos näyttää et yltyy.niin takaisin,ellei ole "pokkaa" jatkaa matkaa..
ja koeta vaikka yksin,kaverin kans lähtee elokuviin tai syömään?tai kumppanisi kanssa mikäli apua olisi lähellä.tsemppiä kauheasti sinne ja toivottavasti olosi ja tyttösi olo paranee pian.[:)]

 

[kattili]

Täällä vähän sama tilanne noin niikuin siltä kantilta että tähän astinen vauva-aika ollut todella rankka. koliikki ja sen päälle kun se helpotti tuli univaikeudet. Ei ollenkaan helpota että itsellä ollut jo 4leikkausta synnytyksen jälkeen kun niitä "synnytystuhoja" ollaan koitettu korjata. Nyt vielä mies joutu onnettomuuteen, tuntuu että miten voi yhelle perheelle sattua. Mitä vielä?
Meitä ainakin on auttanut suuresti kun ollaan saatu mummulta hoitoapua. ja ollaan oltu vaan kahdestaan, juteltu ja sekstailtu,köhöm :)
suosittelen suuresti, sillä on voimaa antava merkitys, ainakin tässä perheessä.
ulkopuolista apua ei ole ainakaan tässä kunnassa saatavilla,mrr.
koita sinäkin jaksaa, hae apua heti kun siltä tuntuu!

 

[NoKo]

Kyllä sitä vielä on kova yritys tytön kanssa ulos. Vaikka mummelit lenkkipolulla katsookin säälivän paheksuvasti ja yksi toteskin että menkää nyt kotiin kun noin pitää vauvaa huudattaa äidin lenkkeillessä. Ei ilmeisesti huomannut että äiti ei juurikaan lenkkeilystä nauttinut ja itku kurkussa yritti viuhtoa kotia kohti. Ainahan noita tulee kun me lähdetään liikenteeseen....

Tänään kävin yksin pihalla, ja voi helvetti että oli tullut syksy. Juuri sitä vasta yritettiin selviytyä niistä superhelteistä pienen kääryleen kanssa. Kylmä oli mutta kylläpä autto jaksamaan tämän päivän yli.

Mies on kotona aivan ymmällään kun jo olin puhunut erosta ja kaikesta mitä tähän tyytymättömyyteen liittyy. En edes voi sanoa etteikö olisi henkilökohtaista jos toisen naama ottaa aivoon kokoajan. No se onkin seuraava asia mikä täytyy selvittää jollain lailla.

Minulla on iso perhe sisaruksineen, avun pyytäminen onkin toinen juttu. Kuvittelen kai pystyväni hoitamaan tämän ilman että muita tarvitsisi "vaivata".

Huomenna on maitoaltistus. Saas nähdä tuleeko tuttelista oireita. "Innolla" siis odottelen seuraavia päiviä (ja öitä).

 

[Katjuskainen]

Meillä tyttö oli myös koliikkivauva, ja meillä se helpotti juuri kolmen kuun iässä. Nyt arki jo sujuu. Mutta itse olen ollut viisikuiseksi koliikkinen[8|]

Avun pyytäminen tosiaan olisi teidän tilanteessanne varmasti parasta. Mutta tiedän, ei se helppoa ole. En itsekään pyytänyt, kahdestaan miehen kanssa vaan sinniteltiin. Mutta ihan tässä tämänhetkisessä arjessakin jo se pieni hengähdystauko tekee ihmeitä. Lähde lenkille yksin tai kaverin kanssa, tai jumppaan, tai pyydä kavereita kylään. Tai käy kyläilemässä. Kummasti mieltä piristää kun saa jutella jonkun kanssa ja ylipäätään nähdä muitakin aikuisia kuin omaa miestä.

Vauvan syntymä jo sinällään on suuri koitos parisuhteelle, puhumattakaan siitä, jos kyseessä on koliikkivauva. Puhuminen auttaa. Siksipä tosiaan, jos saisitte edes viikonlopuksi jonkun huolehtimaan vauvasta, ja voisitte kahdestaan viettää aikaa ja puhua puhua ja puhua, siitä miltä tuntuu ja miksi, varmasti alkaisi asioihin löytyä suunta. Ja vaikea tilanne on kuitenkin helpompi jaksaa kaksi kuin yksin. Ja kun samassa veneessä kuitenkin miehen kanssa olette.

Voimia ihan kauheasti! Ja jos yhtään lohduttaa (ei varmaan lohduta tilanteen keskellä), itkuisuus menee ohi, ja uskoisin että teilläkin jo ihan pian! Meillä ainakin loppui ihan yllättäen, huomattiin vaan jossain vaiheessa että hei, ei tää neiti enää itke muuta kun syystä!

 

[Skallo]

Tsemppiä ja voimia sulle NoKo, voi kun teillä pian helpottais. Jotkut asiat mistä puhuit kuulostaa niin tutulta. Vaikka ittellä on varmaan melkosen helppoa teihin verrattuna, täällä ei vaivaa kun noi huonot yöt ja yleinen ahistus, ei mitään koliikkiin päinkkän...Itellä ollu raskausvaiheessa ja sen jälkeenki sillon tällön masennus/ahistuskausia. Oon aina ollu niihin taipuvainen niin ehkä ne on jotenki osannu ottaa vastaan. Musta on ihan oikeasti ihan normaalia ja ymmärrettävää että vauvan kanssa ihminen masentuu. Mua ottaa päähän se yleinen oletus ja hössötys ku kaikkien pitäs olla niin kukkeeta ja hehkuvan ihanaa koko ajan! Vauvan kanssa on välillä ihan oikeesti ihanaa mutta on se ihan hirveetäkin välillä... Ja se avun pyytäminen on oikeasti vaikeeta vaikka sitä ois tarjolla. Me ei olla vielä miehen kans vietetty kahestaan aikaa vauvan syntymän jälkeen vaikka tiedän että hoitajia ois... Toivottavasti sua helpottaa lukea näitä juttuja täältä sivuilta, mua aina helpottaa kun kuulee et on kohtalotovereita. Ja kannattaa tosiaan selvittää saako kaupungilta sosiaalipuolelta apua, meillä on joku perhetyö-palvelu mistä oon meinannu ite soittaa apua pari kertaa. Ne voi auttaa askareissa tai vaan vaikka kattoa vauvaa jotta ite voi nukkua/tehä jotain itekseen. Noita palveluita pitäis olla joka kaupungissa, koska se on niin totta että jos äiti voi huonosti niin se vaikuttaa koko perheeseen!

 

[katusutariina]

kaikkien muidenkin kanssa ollaan ihan samalla linjalla. Ja mullahan on ollut jo kaks synnytyksen jälkeistä masennusta, ei mitään ihan pahoja, mutta kuitenkin.. Tässä muutama viikko sitten meinasin, et ei jumalauta, taasko se on tulossa, mutta täällä kun siitä jonkin verran puhuttiin, niin päätin olla pienen hetken itsekäs. Nukuin kaks kunnollista yötä, eli mies heräs viikonloppuna syöttämään tyttöä ja siihen hävis mun paska oloni. Eli kuten arvelinkin, niin nuo huonot, pätkittäiset yöunet voi olla myös sulla suurena syynä. No sulla Noko tilanne on vähän pahempi, kun se teidän mukelo on päivälläkin melkosen hankala. Ehdota jos voit lähteä pariks päiväks vaikka teidän mutsille tms yöks. Eroon koko tilanteesta ja toisen passattavaks. Näin mä tekisin [:)]

 

[NoKo]

Ei sitä kovinkaan paljoa tarvita että oma olo helpottaa. Piiloväsymystä sitä on tainnut täällä olla. Ei mukamas ole väsyttänyt mutta heti kun tulee paikka nukkua rauhassa ja sen tekee, johan on mielialakin aivan toista.

Miestäkin tuossa lohduttelin että ketutukset taitaa mennä hormonien piikkiin, kun odottelin kuukautisia alkavaksi. Tosin enää jännätään alkaako ne vai ei [:)] Meillä kun jo heti kuukauden päästä synnytyksestä, puhuttiin että saa toinen tulla heti kun on tullakseen, aihe vaan jäi sen jälkeen kun tytön huudot eivät meinanneet helpottaa...
Mutta eihän nämä kuukautiset välttämättä ole niin säännölliset heti että katsellaan ja ihmetellään mitä tuleman pitää [8|]
Tosin tänään voisi käydä apteekissa[;)]