LaraS
Sanavalmis juttuseppä
Onko täällä ketään samassa tilanteessa olevia??
Sain masennus-diagnoosin 1,5v sitten. Nykyisellä lääkityksellä on elämä alkanut pikkuhiljaa tasoittumaan. Lapsen kaipuu on ollut jo vuosia ja nyt olen parisuhteessa, jossa lapsi olisi tervetullut. Yritystäkin on.
Toipuminen masennuksesta on pitkä tie, joskus tuntuu, että olen ihan alkutaipaleella vielä. Uniongelmia ja alavireisyyttä on toisinaan; useimmiten liittyvät toisiinsa.
Tulevaisuudessa huolena on lähinnä jaksaminen vauvan kanssa. Mies on toki tukena, mutta on työssä käyvä.
Entä kuinka käy, jos raskaus alkaa ja lääkityksen joutuu vähentämään / lopettamaan? Luisunko takaisin masennuksen suohon?
Tämän ketjun tarkoitus on saada vertaistukea tässä suuressa elämänmuutoksessa. Jakaa pelkoja, huolia, mutta myös hyviä kokemuksia :)
Sain masennus-diagnoosin 1,5v sitten. Nykyisellä lääkityksellä on elämä alkanut pikkuhiljaa tasoittumaan. Lapsen kaipuu on ollut jo vuosia ja nyt olen parisuhteessa, jossa lapsi olisi tervetullut. Yritystäkin on.
Toipuminen masennuksesta on pitkä tie, joskus tuntuu, että olen ihan alkutaipaleella vielä. Uniongelmia ja alavireisyyttä on toisinaan; useimmiten liittyvät toisiinsa.
Tulevaisuudessa huolena on lähinnä jaksaminen vauvan kanssa. Mies on toki tukena, mutta on työssä käyvä.
Entä kuinka käy, jos raskaus alkaa ja lääkityksen joutuu vähentämään / lopettamaan? Luisunko takaisin masennuksen suohon?
Tämän ketjun tarkoitus on saada vertaistukea tässä suuressa elämänmuutoksessa. Jakaa pelkoja, huolia, mutta myös hyviä kokemuksia :)