Kaikki oli hyvin, mukelo edelleen pienenpuoleinen (painoarvio 1324g/rv. 30+1) mutta kasvanut normaalisti alemmalla käyrällä. Ei enää kontrollikäyntiä!
Helpottavaa kun ultrataan vielä tässä vaiheessa ja näkee samalla ite et kaikki kunnossa, koska mulla on ollut tapana kehittää aina joku kamala pelko liittyen lääkkeisiin/ruokaan/mihin tahansa + vauvaan. Viimeisin kauhu iski kun aloin pohtimaan omaa rytmihäiriölääkitystäni ja ahistuin et oon pilannu vauvan munuaiset


Pahinta on jos alan googlettelemaan aiheeseen liittyen, oon pian varma et lapsella on kolme silmää jne.
Onneks miehellä järki päässä, vaikka sekin on ollut tosi hämmentynyt mun käytöksestä, joka poikkeaa melkoisesti tavallisesta. Raskaana ollessa loogisuus jää vissiin hyvin jalkoihin..
Onko nämä ihme vainoharhat kovinkin tyypillisiä odottaville äideille vai meneekö tää vaan mulla yli kovaa ja korkealta?