Marraskuun höpötykset

Tässä Freyjalle sydänääniä!

http://soundcloud.com/unbornheart/fetal-heartbeat-850

Tänään kuului aamulla todella huonosti pitkän etsinnän jälkeen yhdet äänet, mutta nyt illalla löytyivät todella nopeasti ja äänet kuuluivat kahdesta eri kohdasta, joten kyllä siellä kaiketi vielä kaksi kaveria on hengessä mukana. Mies sai myös kuunnella, vaikka liukkaasti tuntuivat häviävän äänet alta. Olen hänelle vain nauhalta soittanut aiemmin, mutta kyllä nyt oli hymy herkässä, kun kuuli ne ihan livenä. Paras ääni maailmassa kyllä.. ♥

Minulle oli apua, kun katsoin youtubesta muutaman videon. Niillä neuvottiin etsimään häpyluun reuna navan alapuolelta ja aloittamaan siitä. Jos äänet eivät löydy, etsitään ensin oikealta (yleensä kai lapsi löytyy sieltä) ja sitten vasemmalta. Kannattaa katsoa muutama vinkiksi. Minä löysin äänet niillä ohjeilla ensimmäisen kerran ja jatkossa ne on ollut lähes aina jotenkin vielä helpommat löytää. Ja ensimmäisen kerran äänet sain kuuluviin 8+3, joten kyllä ne aika aikaisin voi saada kuulumaan. :)
 
Mul lähtee viimeinenkin äly tän meidän suhteen ja seksin kanssa! :(

Ihanaa tulla töistä kotiin paskan päivän jälkeen ja jatkaa sitä samaa paskaa miehen kanssa kinaamalla muutama tunti :(

Mä niiiiiin haluaisin miehen, joka puhuis mulle. Kahden tunnin kiukuttelun, itkemisen ja tenttaamisen jälkeen sanoin selville et joku täs raskaudessa askarruttaa. Mut mikä, se jää vissiin seuraavaan kertaan. Arggggghhh!!! Tarviiks tän oikeesti olla näin vaikeeta ja onks muilla kans?
 
Ei tarvi olla. Todella harmillista, et toinen sanoo, et raskaus arveluttaa. Mut jotkut miehet kyl saattaa tajuta raskauden (ainakin ekan), vasta kun joko se maha näkyy/ultra tai sit vasta ku vauva syntyy. Sitä ennen se ei oo niille niin konkreettista. Ja molempia uutinen toki muuttaa ja tietyllä tavalla "järkyttää", et se vie aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Puhukaa!
 
Siis lähinnä joku mun raskaanaolossa, synnytyksessä, elämässä sen jälkeen. Kysyin et kaduttaako sitä tää raskaus ni siihen osas heti onneks vastata samantien et ei.

Me ollaan hänen kans niin erilaisia, ku mä voin ja haluankin sina puhua asiat halki. Mies sit taas vähän vastakohta, et panttaa asioita sisäänsä :(
 
Timantti eiköhän toi asetelma "nainen puhuu ja mies pitää sisällä" ole hyvin klassinen. Ja jos teillä oli kyseessä eka raskaus niin siinä on yleensä paljon sulattelemista puolin ja toisin. Vaikka raskaus olisikin pitkään toivottu/yritetty. Sullakin hormoonit tekee varmaan sen, et hermostuu/ylianalysoi kaiken :) siis älä pahastu kommentistani. Mut kyllä mun mies sanoo mulle välillä, et lakkaa ajattelemasta liikaa. Me kun naiset halutaan selkeitä, pitkiä perusteltuja ajatuksia. Toivottavasti asiat selkenee siellä ja saatte puhuttua. Kyl se siitä :)
 
"Argh!!"-kuvaa aika hyvin täälläkin tän hetkistä suhteen laatua. Tuntuu että ottanut hurjan alamäki laskun nyt raskausaikana, kestäis nykyään yhtään ton miehen kiukuttelua ja valittamista mitä se mun mielestä nykyään tekee jatkuvasti. Oon koittanu kysellä et mikä sillä on, mutta syy onkin kuullemma minussa ja minun asenteessani.. Tälläkin hetkellä kiukuttelee kun on vissiinkin minun vikani kun ei löydä itselleen sukkia.. Ota tuosta nyt sit selvää mikä sillä oikeesti on kun ei sitä itse kerro..
 
Mulla ollu tänään ihan kökkö päivä ja sit mies kiukutteli niin se sai mut entistäkin vihasemmaksi. Ääh. Onneksi se oli kiltti ja haki kaupasta mulle sitruunan että saan laittaa sitruuna siivun vesikannuun ja juua sitä. :) onneksi nyt alkaa olla jo rauha maassa ja katon manhantanin äitiyskonsulenttia ja saa todeta että jotkut ovat pikkusen toopeja. :)
 
Onpa tullut tämän vuoden syysloma kerrankin oikeaan kohtaan. Oon ollut ihan rättipoikki ja väsy. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä että kun on kohta viikon vaan maannu ja nukkunu että vois yrittää jaksaa jo tehä jotain pientä. Kauhulla kylläkin lueskelin sähköpostia ja katselin tulevien koulutuspäivien ohjelmia. Huuh, miten pitkiä päiviä! Miten ihmeessä mie pysyn pystyssä? Noh ehkä ens viikko töissä näyttää että nukunko siellä istualleni vai jaksanko työpäivän verran puuhata. Jos tuntuu tiukalta niin varmaan kandee sitte hakea suosiolla sitä saikkua. Onneksi on eka neuvola ennen nuita koulutuspäiviä niin voipi viimeistään sieltä sen saikkulapun sitte pyytää jos tuo töissäolo menee hirveäksi sinnittelyksi tämän väsymyksen kanssa. Jostain olen ollut kuulevinani että tämä väsymys yleensä helppaa jossain vaiheessa. Onko jollain käryä tai omakohtasta tietoa että millonhan se väsymys yleensä helpottaa?
 
Mulla oli jostain syystä viime viikko ihan hirveä, siis oireiden suhteen. Oksensin ja väsymys oli jäätävää. Tämä viikko sitten onkin ollut helpompi. Kerran vaan oksentanut ja ruokakin menee alas. Tänään siis rv 7+5. Et tiedä sitten helpottaakin vaiko palaako vielä pahempana :D
 
Freyja86, mulla pahoinvointi alko kun väsymys loppu. Oon oksentanu 3 viikkoa, välillä oli 2 päivää etten oksentanu ollenkaan. Nyt on 8+4, oon niin väsynyt tähän jatkuvaan oksentamiseen että oksujen välissä yritän syödä ja itken vaan. En edes oota enää että tää loppuu kohta.
 
Voi ninni tsemppiä! Kuulostaa kyl et sulla voimakas alkuraskauden pahoinvointi! Kunpa helpottaisi ja pian! <3
 
onko muilla alaselkäsärkyjä? itellä ollut nyt parina päivänä ja mietin et onko ihan normaalia :( toivottavasti olis kyse vaan kohdun kasvamisesta..
 
Voi ei, nytkö nää raskaussekoilut ja unohtelut alkaa... Olin tänää laittamassa 1,5v esikoiselle yöpukua päälle ilman vaippaa :D . Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun löydän aamulla tyypin pissoineen kakkoineen sängystä.. Tuntuu viel et on kauheesti kaikkee muistettavaa ja koko ajan pelkään että oon unohtanu jonkun tärkeän menon :( . Mitäköhän siitä tulis, jos pitäs vielä töissäkin käydä..
 
Mulla on alaselkä ollut useamman päivän kipeänä. Lantion eteenpäin työntäminen tuntuu hyvältä kuin venyttäis lihaksia. Itse ajattelin kohdun kasvua, muuttuisko lantion asento ja olisko myös nivelten löystymistä...?
 
Minulla se väsymys helpotti siinä 12 rv tienoilla. Lueskelin tuossa edellisen raskauden olotilojani ni toinen kolmannes oli täysin oireetonta aikaa.
 
Tsemppiä sulle Timantti*, oon pahoillani et tiedät miten ärsyttävää tämmönen on. Toivottavasti miehes sais tuotuu hieman julki nuita ajatuksiaan sulle, ei oo kiva kun noi ei puhu sillon kun kysytään :/ Vaikka voihan olla ettei ne itekkään tiedä vielä vastauksiaan.
 
Mulla kans muistaakseni helppas viimeks tuohon keskikohtaan väsymys, mikä kylläkin palas sitten tosi pahana loppuun.

Toivottavasti Harmony johtuis tommosesta noi miesten kiukuttelut, menis sit kans ohi jossai vaihees :silent Viimeks oli kyllä tässä mun ukossa pidemmän päälle havaittavissa mahan kohdalta tuo sama ilmiö, toivottavasti ei meinaa toistaa sitä tällä kertaa jos myötäraskautta nytkin potee :grin
 
Eilen mä sain sitten miehen puhumaan. Häntä pelottaa se, että onko meidän pienellä kaikki hyvin. Tai stressaa. Kysyin, että kauanko tätä on jatkunut. Sano, että pari viikkoa. Ihmettelin, miksei ole sanonut mulle mitään, kun nyt kuulemma helpotti hiukan kun sai ääneen sanottua. Ei ole kuulemma hyvä puhumaan ja sanoin vaan että olis voinut helpottaa jo parisen viikkoa sitten.

Kyl mä hänt sit lohdutin, että se sama mua huolettaa ja jännittää. Mut tarttis vaan olla ehkä ajattelematta asiaa, ettei stressaa koko ajan.

Kaikki siis hyvin, rauha maassa. Ja mun masu sai eilen ekat hyvänyönsuudelmat :')

Ja tokasipa tuo myös, että rakastaa mua yhtä paljon mitä ennenkin. Ihmettelin, että eikö enempää. Mut ei kuulemma voi kun rakastaa jo niin paljon kuin mahdollista :)

Bnt, toivottavasti teilläkin menis pian taas paremmin :)
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top