Marraskuu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
puapru

puapru

Kommentoinnin ninja
Vieläkös me saadaan kuukausikeskustelua täytettyä? =)

Elli oppi reilu kuukausi takaperin konttaamaan. Enimmäkseen liikkuu kuitenkin edelleen peppukiitäen, mutta aina välillä vähän näyttää konttaamistakin. Nousee melko taitavasti seisomaan tukea vasten ja ottaa myös sivuaskeleita, esimerkiksi kävelee sohvaa päädystä toiseen.
Eilen oppi kiipeämään laatikon päälle, ja sitähän jaksaisi tehdä vaikka koko ajan! Alastuleminen vaan on vaikeaa.... ;) Keittiössä kiipeää pirttiikaluston (lasten sellainen) penkille ja koittaa siitä päästä pöydälle. ELi kehitystä tapahtuu, siinä omassa tahdissaan!

Kovasti minua kiinnostaisi kuulla Sirien ja elennan kuulumisia!
 
Kiitos kysymästä, meillä menee nyt aika mukavasti. Vaikka poika kyllä oksentelee kovasti. Mutta se on arkipäivää. Ja ollaan saatu olla ihan rauhassa tässä kotosalla, ei oo tarvinut poikaa kyyditä sairaalaan muuten kuin suunnitelluille polikäynneille. Tänään oli yksi sellainen tuolla kotisairaalassa. Tavattiin hoitaja, lääkäri, puheterapeutti ja ravitsemusterapeutti. Poika sai myös influenssarokotteen, ekan annoksen. Paino oli 7880g (vihdoinkin tullut lisää), pituus 73cm. Ja tossa juurikin mietiskelin, että sillä ei ole vielä elämänsä aikana ollut kuin yksi flunssa ja yksi mahatauti, eli viimeksi helmimaaliskuussa... Sen jälkeen pari kertaa ollut ehkä silleen että olis hieman nuhaa tuloillaan mutta ei oikein ole päälle iskenyt kumminkaan. Toivottavasti ei tulekaan!

Apuahan on nyt syksystä saatu tänne kotiin kaupungin toimesta, yöhoito pyörii joka yö ja päivällä myös pari kertaa viikossa hoitoapua ja jopa siivoustakin kerran viikossa, siivous on nyt jouluun asti. Tänään just kävi siivooja ja kun sillä on kolme tuntia aikaa niin se ehtii tehdä aina jotain "ylimääräistäkin", tänään kuurasi saunan lattian ja tyhjensi lattiakaivon. Tätähän mä oon aina toivonutkin?? Ja ei tarvitse olla töissä. No joo, välillä tuntuu tosiaan hankalaltakin, mutta on tästä nykyisestä tilanteesta kyllä löydettävissä hyviäkin puolia aika paljon. Ja poika on niin ihastuttavan sosiaalinen ja nyt kun sillä käy noita hoitajia niin antaa niiden kyllä hoidella itseään pahemmin vierastelematta, mutta kun äiti tulee takaisin niin onhan se niin kultapoikaa ja juttua tulee solkenaan ja naama loistaa :Heartred:Heartred:Heartred
 
Meillä on eka uhmaikä :) Tai mikälie kiukkukausi. Jollei saa tahtomaansa niin heittäytyy lähes suorin vartaloin lattialle ja huutaa. Hän tekee tätä nyt muuallakin kun kotona, mun mamma otti häneltä pois sellasen pitkän sytkärin (jolla sytytetään kynttilöitä) ja siitä loukkaantui niin verisesti. Mua nauratti.
Kotona kun nappaa jotain kiellettyä niin ensin juoksee karkuun, kun olen saamassa kiinni, heittää kielletyn esineen maahan ja heittäytyy itse perässä kiukuttelemaan. On todella voimakastahtoinen.
Sit hänelle on tullut huiskimis ja lyömiskausi. Muita lapsia käy huiskimassa, ottaa leluja käsistä ja on aivan mahdoton. Mä kiellän ja komennan minkä kerkeen, mut ei hän usko mitään.
Me muutettiin maalle, sain vihdoin haaveilemani ison maalaistalon iiiiisolla tontilla.Ollaan tosi paljon ulkona ja Nipa on oikea pikku apulainen. Hän kerää myös risuja ja vie pressun päälle, lapioi hiekkaa kottikärryihin tai haravoi. Oppii nopeasti uusia asioita. Yks päivä hän makasi mahallaan kynnyksen päällä ja hääräili jotain tosi keskittyneesti, käytiin miehen kanssa katsomassa mitä hän teki... hänellä oli polkupyörän avain jolla yritti "ruuvata" kynnyksen ruuvia. Ottaa mallia kaikesta tekemisestä.
Palikkalelut osaa jo tosi hyvin, nyt ollaan siirrytty nuppi-palapeleihin. Ja ollaa myös piirretty.
 
Meillä menee hyvin ipanan kanssa, tultiin juuri kasvukontrollista kun oli 1v käynnillä tullut pituutta kahdessa kuukaudessa 6,5cm. Pituutta on nyt 83,6cm ja painoa 12,4kg. :D tulee vissiin koripalloilija.

Kävelee PALJON, juoksemistakin alkanut ilmaantumaan. Ja meilläkin tuota kiukuttelua on paljon. Koettelee mun hermoja päivän aikana moneen otteeseen! Muuten tosi herttainen ja naurava ipana. Hui, kohtahan on jo joulu!
 
Ihana kuulla elenna teidän kuulumisia! :) Minkäslaisella aikajänteellä te elätte/mietitte tulevaisuutta? Tai tietenkin varmaan sitä yrittää elää vain hetkessä ja nauttia niistä pienen pojan hymyistä ja jutuista :Heartred

Onnea TerhiJiille uuteen kotiin! :)

Mcgonnor, taitaa tosiaan koripalloilija kasvaa :) Tuliko teille mitään jatkotoimenpiteitä tuosta runsaasta pituuskasvusta? Tämä meidän tyttö kun kanssa 1-vee neuvolassa kasvoi pituutta yli käyrien + hänellä oli/on toinen rintarauhanen "turvonnut", niin jouduttiin testeihin sulkeaksi ennenaikaisen murrosiän alkamisen mahdollisuuden. Paino kulkee hyvin omalla käyrällä.

Tunnistan myös tuon kiukuttelija ja uhmaajan, täällä asuu yksi semmoinen tyttö :grin Tai eilen just luin jotain vanhaa Vauva-lehteä ja siinä puhuttiin uhman sijasta "tahtoiästä" :) Jotenkin nyt itsekin sitten haluan ajatella asiaa enemmänkin tytön oman tahdon heräämisenä. Ja hyvä vaan että on mielipide ja uskaltaa sen ilmaista... :grin:rolleyes:
Samanlaista toimintaa kuin TerhiJii kuvaili. Jos asiat ei mene niin kuin haluaa, niin heittäydytään maahan. Ja jos tosiaan jotain kiellettyä käsissä, niin sehän pitää sitten oikein kunnolla heittä pois käsistä...

Kävelyä opetellaan nyt tosissaan! Ilman tukea kävelty reilu viikko. Välillä tuntuu että mihin lie maratoonille treenaa kun tauotta kävelee ympäri olohuone-keittiö-eteinen-väliä. Tänään piti saada itse kävellä koko matka leikkipuistosta kotia :Heartred Ja hirveät pultit vedettiin kun erehdyin kantamaan risteyksen yli ja viimenään kun sisälle kannoin... :rolleyes:

Samaan aikaan tuosta tytöstä on tullut vähän äitin syliapina :Heartpink Vähän väliä pitää ottaa syliin tai muuten vaan lähelle :Heartred Ei hän ennen ollut ihan noin "tarrautuva". Toisaalta vähän kauhistuttaa... kun tod.näk 2 kuukauden päästä viimeistään meille syntyy se pikkuveli :Heartblue No onneksi on kaksi kättä ja kaksi kainaloa :) Eiköhän sitä syliä riitä kahdelle lapselle vielä oikein mainiosti :)
 
:)Kiva lukea kuulumisia pitkästä aikaa. Täällä on myös oikea tahtokausi menossa. Herra tietää tarkkaan mitä tahtoo ja jos ei homma mene hänen mielen mukaan kiukuttelua riittää. Erityisesti vaipan vaihto on haasteellista, että pysyisi hetken paikallaan. Kun kokoajan keksii jotain uutta käteen annettavaa, niin sitten sujuu:wink. Poika kävelee jo tosi sujuvasti, oikeastaan ottaa jo juoksuaskelia, vallankin kun kädessä on jotain sellaista mitä ei saisi olla ja äiti yrittää ottaa sitä pois:rolleyes:. Kovakantiset kirjat ovat nyt in. Kantaa niitä mukanaan ja osoittelee kaikkea ja puhua palpattaa omia juttujaan. Sitten hänellä on erikoinen tapa ripustaa kaikki kaulaansa, minkä vaan saa; äidin korut, kännykän laturijohdot jne.jne. Nyt on ollut eka kunnon räkätauti, joka on jatkunut jo yli kaksi viikkoa. Varmaan sekin on vaikuttanut siihen että on taas oikein äitin sylipoika. Muut eivät tahdo kelvata, vain äiti kelpaa.. Suloinen pikkumies..
 
Tutulta kuulostaa tuo tahtominen ja "uhma". Hyvin samanlaisia juttuja täälläkin, ja äiti on paikalla ollessaan se paras - silloin jo sen ole kotona, ei ole ongelmaa eli viihtyy hyvin niin isän kuin mumminkin kanssa.

Ilppu, Elli kietoo myös kaiken kaulaansa nykyään! Tarkkana saa olla, että kiertää vain sen yhden kerran, kun tahtoo välillä tuo itse pois kieputtaminen olla aika haastavaa...
 
Meillä asuu kanssa pikkuinen uhmakiukuttelija. Alkaa osata vaatia asioita ja jos ei hänen mielen mukaan mene niin huutohan siitä alkaa. Tavallaan naurattaa ja tavallaan ärsyttää.. Hoidossa kuulemma käyttäytyy hyvin ja syö paljon. Kotona pukeminen ja vaipanvaihto on varsinaista akrobatiaa. Ja syö miten milloinkin sattuu huvittamaan. Sanoja ei vielä tule, mutta auto taitaa olla brrrmm ja äiti äh!
 
Sandy, eihän tuo tulevaisuus kovin pitkälle ole suunniteltu, tosin en tiedä olisiko se muutenkaan ilman pojan sairautta. Oikeastaan aika lailla samaan tapaan ehkä ajattelen nyt kuin joskus aikaisemminkin. Mietin tuossa kesällä enemmän sitä, jos poika kuolisikin (kun näistä mahdollisuuksista sairaalassakin puhuttiin). Mutta nyt meille on tullut enemmän sellainen olo, että ei tuo tuosta mihinkään häviä. Sinnikästä tyyppiä tuntuu olevan. Vointikin on aika vakaa ollut pitkään eivätkä kulkutauditkaan ole meille rantautuneet. Toisen lapsen kuvio on edelleen auki, se on sellanen kysymysmerkki mitä välillä pohdin. Kun toisaalta haluaisin mutta toisaalta en jaksaisi. Mulla on nyt hoitovapaa elokuuhun asti, keväällä pitäisi ruveta miettimään, että mitä sen jälkeen teen. Joskus täällä joku oli huolissaan meidän taloudellisesta pärjäämisestä kun kerroin että olin päättänyt tuon vuoden vapaan pitää. En muista kuka.. Silloin en tiennyt näitä, mutta nyt tuntuu että tässä pärjäillään, kun poika saa ylimmän vammaistuen, minä saan hoitorahan ja alimman omaishoitotuen. Nuo kaikki tuet ovat pieniä, mutta yhdessä ne ovat jotain jo kuitenkin. Joten ei tässä kyllä juurikaan murheita ole tulevasta. Tietenkin kaikki on aika auki, mutta niinhän se tuppaa melkein aina elämässä olemaan.

Minusta tuntuu, että meidän poika on aika kiltti. Hankaluudet tuntuvat liittyvän aina pahaan oloon tai sellaiseen, mutta turhista ei poika kyllä juuri itke. <3
 
Minkä ikäisenä olette ajatelleen siirtää naperot pois pinniksestä, vai onko joku jo siirtänyt?
Täällä jätkä suorastaan hermostuu jo pinniksen näkemisestä ja sinne jouduttuaan alkaa kauhea huutoporu ja kiipeäminen pois. Jos laittaa sinne jo nukkuessaan, niin heräilee vähän väliä tarkistamaan missä on. Ja tietty huutaa jos huomaa olevansa "vankilassa".
Poika on jo kuukausia osannut tulla meidän sängystä ja sohvilta alas oikeaoppisesti eli pylly edellä ja mietinkin josko sitä pikku hiljaa alkaisi katselemaan jotain taaperosänkyä (sen niminen ku se on vai?)
Vaikka poika yritää pinniksestä pois kiivetä, niin vielä ei ole pois asti päässyt mutta äkkiäkö senkin hoksaa ja silloin pinnasänky ei ole enää kovin turvallinen.
 
Meillähän tuo "sänkykysymys" on nyt hyvinkin ajankohtainen. Tämän kuopuksen kun pitäisi syntyä viimeistään tammikuun alussa ja olen päättänyt etten toista pinnasänkyä halua hommata.
Tuleva vauva nukkuu alussa siinä äitiyspakkauksen laatikossa, puutarhatuoli-virityksen päällä (on paremmin mun sängyn korkeudella). Näin tuo esikoinen nukkui. En enää oikein muista koska hänet pinnasänkyyn siirsin, mutta kaiketi siinä 2 kk tienoolla....

Olen siis laskeskellut että helmikuussa tarvitaan jo sitä pinnasänkyä vauvalle. Esikoinen olisi silloin 1v 5kk ja silloin viimeistään pitäisi siirtyä sitten siihen taaperosänkyyn.

Pikkasen muakin stressaa tuo sänkyasia.... Tällä hetkellä tuo pinnasänky on oikeen toimiva :) Oon miettinyt että tammikuun alussa mietin, harkitsen ja katsastan tilanteen ja sänkytarpeen. Mutta toiveissa tosiaan on että tammikuussa voitaisiin siirtyä pois pinnasängystä :)
 
Meillä aletaan varmaankaan alkuvuodesta treenaamaan taaperosänkyä. Uusi tulokas tulossa maaliskuussa. Vähän fiiliksen mukaan ja testaillen. Ajattelin ensin opettaa siihen päiväunille, mutta kun nukun neidin kanssa päikyt, niin on nukuttu meidän vanhempien sängyssä vieretysten. Se siitä treenistä päiväunien suhteen. :D
 
Minä en nyt saa jotenkin ajatuksiania kirjoitettua...

Elli siirtyy lastensänkyyn varmaan niihin aikoihin, kun nasu-Elmiina syntyy. Meinaan laittaa sängyn seinän ja sohvan väliin, ainakin alkuun, ettei kamalasti pääse kiipeilemään ja satuttamaan itseään, vaikka Elli varovainen onkin. Elmiina nukkuun ensimmäiset kuukautensa kehdossa kuten Ellikin teki, mutta joku vinkkasi, että nämä taaperot saattavat herkästi kokea mustasukkaisuutta sängystään, ja siksi siirtyminen uuteen sänkyyn kannattaa tehdä hyvissä ajoin.. Eli siis, lähiaikoinan tässä on sängyn muutos tiedossa!
 
Pääseekö Elli sängystä itse jo pois ihan näppärästi? Mä olen ymmärtänyt että oikea aika on siirtyä pinniksestä pois vasta kun liikkuu hyvin ja pääsee sängystä pois ja sänkyyn ihan leikiten.
 
Meilläkin on jo lastensänky tuolla huoneessa valmiina, tyttö on siihen päässyt tutustumaan monta kertaa ja osaa nätisti kiivetä sinne ja pois sieltä. Uhma vaan jatkuu -_- Voin sanoa että on kyllä välillä harvinaisen rankkaa elää yksin tuon tytön kanssa. Temperamenttia riittää. Ja nyt vielä kun lopetin tupakoinnin taas uudestaan :D Hheh. äitin hermot on kyllä koetuksella välillä.
 
Elli kyllä kiipeää kohtuullisen hyvin ja tulee alas lähes joka kerta peppu edeltä. Eli sen puoleen en ole huolissani.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top