Meillä ei isänpäivä mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Etukäteen olin ajatellut viedä miehelleni romanttisesti aamiaisen sänkyyn, koska herään yleensä aina häntä aiemmin. Tällä kertaa olinkin herännyt jo aamuyöllä, joten nukahdin uudestaan aikaisin aamulla enkä saanut itseäni sängystä ylös ennenkuin mieheni jo heräsi esikoisen itkuun ja lähti itse laittamaan aamiaista. No, käytin sentään koirat heti ulkona, että hän sai poikkeuksellisesti istua ensitöikseen aamiaiselle.
Tämän jälkeen oli suunnitelmissa käydä mieheni vanhemmilla syömässä, olin luvannut tehdä kakun ja löysinkin ihanan reseptin, jolla uskoin kykeneväni tuottamaan taivaallisen makuelämyksen. Mies lähti vanhempiensa talliin korjaamaan autoa, joten jäin keskenään esikoisen ja kakun kanssa, mikä kaaos. En ollut osannut aikataulullisesti varautua kinuskin hitaaseen jähmettymiseen, joten se valui samantien alas kakun päältä ja olin tietenkin kielen kanssa vastassa - lopputulemana kinuskia oli pöydällä, lattialla, juuri vaihtamillani "juhlavaatteilla" ja hiuksissani. Arvatenkin minulle tuli hirveä kiire ruokailuun, mutta kerkesin tursotella kinuskin sijasta kermavaahtoa kakun päälle ja muutama lakkakin löytyi päälle koristeeksi. Hiuslakka ja kinuski saivat aikaan kestävän ponnarikampauksen ja vaihtovaatteetkin löytyivät.
Isänpäivän olisin mielellään päättänyt jonkinlaiseen mielihyvän tuottamiseen miehelleni. Haimme illalla vielä pizzaa, leffan ja karkkia. Vaikken mielestäni syönytkään paljoa, sain ähkyn aikaiseksi ja pyörin tuskissani sohvalla koko leffan ajan ja vielä sen jälkeenkin sängyssä yrittäen saada unta. Mielihyvän tuottaminen jäi siis tällä kertaa tuohon kulinaariseen puoleen.
Ainiin, ja sen isänpäivälahjankin olin joutunut antamaan jo viikkoa ennen, koska mieheltäni loppuivat puhtaat bokserit ja olin hankkinut paketillisen merkkiboksereita hänelle lahjaksi. No, ehkä ensi vuonna toteutan unelmien isänpäivän! Onneksi huomioin miestäni arjessakin niin, ettei isänpäivän erottuminen vuoden muista päivistä ehkä hänelle ole mikään ehdottomuus.
Tämän jälkeen oli suunnitelmissa käydä mieheni vanhemmilla syömässä, olin luvannut tehdä kakun ja löysinkin ihanan reseptin, jolla uskoin kykeneväni tuottamaan taivaallisen makuelämyksen. Mies lähti vanhempiensa talliin korjaamaan autoa, joten jäin keskenään esikoisen ja kakun kanssa, mikä kaaos. En ollut osannut aikataulullisesti varautua kinuskin hitaaseen jähmettymiseen, joten se valui samantien alas kakun päältä ja olin tietenkin kielen kanssa vastassa - lopputulemana kinuskia oli pöydällä, lattialla, juuri vaihtamillani "juhlavaatteilla" ja hiuksissani. Arvatenkin minulle tuli hirveä kiire ruokailuun, mutta kerkesin tursotella kinuskin sijasta kermavaahtoa kakun päälle ja muutama lakkakin löytyi päälle koristeeksi. Hiuslakka ja kinuski saivat aikaan kestävän ponnarikampauksen ja vaihtovaatteetkin löytyivät.
Isänpäivän olisin mielellään päättänyt jonkinlaiseen mielihyvän tuottamiseen miehelleni. Haimme illalla vielä pizzaa, leffan ja karkkia. Vaikken mielestäni syönytkään paljoa, sain ähkyn aikaiseksi ja pyörin tuskissani sohvalla koko leffan ajan ja vielä sen jälkeenkin sängyssä yrittäen saada unta. Mielihyvän tuottaminen jäi siis tällä kertaa tuohon kulinaariseen puoleen.
Ainiin, ja sen isänpäivälahjankin olin joutunut antamaan jo viikkoa ennen, koska mieheltäni loppuivat puhtaat bokserit ja olin hankkinut paketillisen merkkiboksereita hänelle lahjaksi. No, ehkä ensi vuonna toteutan unelmien isänpäivän! Onneksi huomioin miestäni arjessakin niin, ettei isänpäivän erottuminen vuoden muista päivistä ehkä hänelle ole mikään ehdottomuus.
Jotain kivaahan se olisi keksittävä :) Varmaan joku isänpäivä muki missä olisi vaikka hänen pojasta ja sit mei tytöstä yhteiskuva tms :)
Ja askarrellaan lasten kanssa kortit miehelle ja hänen isälleen. 
