Marraskuinen 2012

Voi miten ihanan onneahuokuva olikaan Pranametrin viesti! Mulle tuli oikeesti tosi lämmin olo ja huokailuttaa! Kuulostaa tosiaan siltä, että siellä on saatu perheen arkikuviot palvelemaan just teidän perheen tarpeita <3
Ja Valohan on varsinainen trubaduuri! Mun mielestä on kans aivan ihanaa "salakuunnella" Joonan leikkejä. Tosin se usein matkii tuttuja lastenohjelmien juonikuvioita ja muistaa kyllä uskomattoman tarkasti vuorosanojakin. Lähes yllättäen on tullut tällainen uusi puoli! (ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että kohta ei enää voi lukea kirjoja vähän hypellen yli jotain kohtia sadunlukemista nopeuttaakseen, koska Joona alkaa tarttua niihin puuttuviin kohtiin :D)

Isänpäivä on tänään! Ihanaa ja spesiaalia, koska tänään kerrotaan appisille uudesta vauvasta. Myös mun isälle piti kertoa, mutta hänellä on eilen ollut mökillä hirviseuran 40v juhlat, joten ei ole sieltä tänään ihmistenaikoihin kotiutumassa, joten piipahdus kylässä jää toiseen kertaan... Ei tätä uutista halua kuitenkaan puhelimessa kertoa vaan :)

Joona on ollut isänpäivästä myös aivan täpinöissään, vaan hienosti on salaisuuden saanut pidettyä! Tänä aamuna heti herättyään kyseli, että onko tänään se isinylläripäivä. Kovin on malttamaton, eikä oikeen sovi isänpäiväkuvioihin tuo yötyöläisisi... Joonan kanssa käytiin sitten jo aikuisten pedissä köllimässä, viemässä isänpäivälahja isille. Lahjan avaamisen ja suukotteluiden jälkeen iskä kuitenkin oli edelleen sen verran unessa, että päätettiin jättää se sänkyyn. Joonan kanssa valittiin eilen croissantit aamupalaksi, ja just ennen huoneesta poistumista ipana kertoikin iskälle, että me kyllä mennään nyt syömään niitä kuisantteja ja saatetaan syödä kaksistaan kaikki :D
 

Hellurei!

Koko viikonlopun mun oli tarkoitus kirjoittaa tänne, mutta koko ajan oltiin menossa, joten en sitten ehtinytkään. No tässäpä tätä päivitystä nyt kuitenkin.  


Kävin tänään aamulla verikokeissa. Ihan nuo normi kokeet, mistä ne kattoo hempat ja muut. Lisäksi sitten katsotaan vasta-aineet parvorokkoon, kun sitä on Benjin hoidossa nyt liikkeellä. :/  En tiedä, olenko koskaan sairastanut sitä, joten soitin kätilölle, joka sanoi että paras ois mennä nyt jo sitten niihin verikokeisiin, ja ottaa parvo samalla. Pitäkää peukkuja, että se olisi jo sairastettu!

Mulla on huono olo helpottanut vähän, ja nyt tietty pelottaa, että onkohan kaikki hyvin, kun oireet katoavat. No, parin viikon päästä on ultra, siellä sitten näkyy mitä näkyy.

Ihana, kun Venla on niin reipas askartelija! Benji jaksaa aina jonkun 10 minuuttia maksimissaan keskittyä piirtämiseen, ja sitten pitäiskin jo olla tekemässä jotain muuta. Oikeita saksia en kyllä uskalla antaa sille käteen, sellainen kohelo se kyllä vielä on. Ostin sille lasten sakset, jotka leikkaavat vaan paperia, ja niillä se välillä vähän harjoittelee, sen minkä malttaa.

Tervetuloa takaisin, Prana! Mä itse asiassa bongailinkin sut yksi päivä joko Maarisen, tai  Sannan kavereista, mutten vielä kehdannut lisätä kavereihini. Tunnistin kyllä ihan heti kasvonpiirteesi, Valohan on ihan sinun näköisesi! :D Lisäilen facebook-kavereihini siis. :D 


Muuten tänne ei kuulu mitään kummempia, sitä gradua vaan edelleen. Ja onkin aika napsauttaa word auki, ja kirjoitushommiin!

 
Ja niin hän heräsi omasta sängystä jälleen. Mikä masennus. Tämä lapsi ei synny ikinä. Eilenkin kauppareissulla painoi niin alhaalla, että harkitsin vakavasti autossa kaupan pihalla, että jos tuonne menen niin pääsenkö kävellen ikinä takaisin autoon? Vauva taisi käydä vaan kurkkaamassa ulos ja totesi, että marraskuu, en varmaan synny!! Ja painui takaisin nukkumaan, koska ilta oli harvinaisen supistukseton ja rauhallinen.

Hyvin muistaa noita alkuraskauden tuntemuksia ja pelkoja kun niitä on saanut täällä palstalla taas lukea...... Mutta muistaako kukaan tätä loppuraskauden jännitystä, turhautumista, kolotuksia, TURHAUTUMISTA, odotusta, turhautumista............. Olen supistellut ja ollut niin kipeä jo monta viikkoa, väkisinkin sitä odottaa että lähtö tulee. VÄKISINKIN. Vaikka yrittää ottaa iisisti ja keskittyä muuhun. Mutta mitäs teet kun kroppa on jo aivan loppu, ehkä tämän minun "setin" jälkeen vielä raihnaisempi kuin jollain muilla odottajilla. En jaksa tehdä enää mitään enkä nähdä ketään.

Nettipalstat on täynnä 37 viikkoisia ja siitä eteenpäin mammoja jotka kyselee ennusmerkkejä ja koska ja miten ja milloin????? Mä niin ymmärrän niitä nyt, vaikka normaalioloissa sitä itsekin karjuisi niille, että rauhoittukaa pöllöt ja antakaa vauvojen kasvaa loppuun asti rauhassa, ei niille ole parempaa paikkaa kuin massu ja päläpälä. Tämä. On. Niin. Kypsää.

kiitos ja anteeksi. Kaikki pyörii oman navan ympärillä tätä kirjoitusta myöten.

Loppuun vielä poikani muumihahmot, musta nämä on paremmat kuin alkuperäiset: Muikkamuikkanen, huikkaneiti, möötö (eteen lisätään aina sana kiltti ;), aasuli. Mäkin tiedän monta huikkaneitiä :P

 
Hahahaah, voi Amppu! :DD Huikkaneiti ja kurkkaamassa käynyt vauva naurattaa mua ihan suunnattomasti :DD Ihanaa!

Mutta niin, ei kyllä yhtään kadehdituta tuo loppuraskauden odotuksenaika. Se oli ihan perseestä. Tai no, mun mielestä suurin osa raskausjutuistahan on ihan perseestä, vaikka sit samaan aikaan ovatkin ihan ihania ja kokemisenarvoisia. Haluatko kenties kuulla, ettei kukaan ole vielä sinne mahaan jäänyt? Tai että oot vaan niin hyvä emo, että vauva viihtyy yksiössään sen takia niin pitkään?

*suojautuu Ampun suunnasta lenteleviltä pien- ja suurkodinkoneilta tai mitä käteen siellä sattuukaan edellisen luettuasi*

Oikeesti haluan vaan tsempittää ja toivoa, että se aika olis PIAN! <3
 
Ihana Huikkaneiti sun muut! Meillä mies on todennut jo hyvän aikaa sitten, että Muumimammalla täytyy olla TOOOOOSI vahva lääkitys päällä, kun sen reaktiot on sellaisia "ai-kun-ihanaa-että-meillä-asuu-rottalauma". Siis sehän ei edes koskaan hermostu!

Sain kuunnella tänä aamuna pohdiskelua siitä, montako lasta pitäisi vielä olla lisää. Olen varmaan kertonut jo tuhat kertaa, mutta meillä mies oikeasti haluaa vielä lisää lapsia. Lapsia! Tänä aamuna sitten miettivät tytön kanssa, että viisi vois olla hyvä määrä. Jep jep!
 
Tsadaaaa! Moi! Tulin huikkaamaan! Meilläpäin saatettiin huikkaamisella tarkoittaa iloista tervehdystä.... ja niin, toisaalta sitä huikkaakin otettiin...

Älkää nyt ryytykö siellä niiden raskausvaivojen kanssa... Antakaa meille hitunen sellaista auvoista raskaus-aika mielikuvaa :D Ei vaan... kyllä kaikki muuttuu iloksi vielä! Joka päivälle on ne omat huokailunsa, yökkäilyt, liitoskivut, kömpelyydet, suonenvedot..... kylmä, kuuma, nälkä, vitutus, pahamies, ihanamies... Miettinyt olen, että miten siihen raskausaikaan tiivistetään kaikki mahdolliset ihmismielen kuviot, mitä vaan voi olla!

Ite katselin juuri vanhoja valokuvia. Venlan syntymä, ensimmäinen joulu... ekat synttärit.. jne.. aikamoisen tunteenkirjon siinä sain itsekin kokea, ilman hormooneja.. Vai onko mulle jäänyt sieluun tatuoituneena kaikista raskauksista ikuinen hormooni-jälki... Mene ja tiedä! välillä mietin, että olenko se minä, joka on mukamas viisi lasta synnyttänyt ja kaksi keskenmenoa kokenut... höh! noh... taidanpa olla!

Että...Henna!!! Kyllä viisi lasta on ihan sopiva määrä! ei muuten tunnu missään!!!! :D

Nyt tuo tyttö on jo niin iso ja reipas. syö, pukee, pyyhkii... askartelee...

________________________________________
Josta tulikin mieleeni, että PALJON PALJON ONNEA PALSTAMME ENSIMMÄISELLE 3-VUOTIAALLE VALO-POJALLE!!!!!!


Ja, sitten, tämä äiti tarttuu tomerasti imuriin ja suorittaa pienen kotia kohentavan operaation... Morjens!
 
Tosiaan Valohan se juhlaparaatit aloitti ja kohta meidän palstaperheessä on jo lauma kolmevuotiaita! Jee! Pulun Aku ois oikeesti seuraava, mutta kukas meistä läsnäolevista? Onkos se sitten Venla?

Ihanaa raskaushuurua, mitä se sellainen on?? Ei vaan, eikös se tuo edessä siintävä toinen kolmannes oo aika ihanaa aikaa.... onhan???

Hennas, mitäs se perheen äiti on siellä mieltä siitä lapsikatraasta? Jääkö näihin kahteen vai vieläkö lauma kasvaa? :)

Mua ei huvittais tänään taas yhtään mikään... kello käy jo puoltapäivää, eikä me oo Joonan kanssa saatu muuta aikaseks ku syöty aamupala ja köllitelty. Toisaalta nää on niitä ihanimpia hetkiä, kun ei oo pakko sännätä yhtään mihinkään. Ainoa ongelmahan tässä on, että kukaan ei ole myöskään käynyt kaupassa, joten mitähän ihmettä me keksittäis tuolta lounaaksi?! Täytyy varmaan kaivella kaappeja ja soveltaa.... tonnikala-smetana-sipuli-pitsaan vois olla aineksia!
 
Huomenia.

Tosiaan onnittelut Valolle! :)
Jos Venla on seuraava ni Veeti on myös. Tais olla sama syntymäpäivä heillä :)

Huoh, piti pitää omaa aikaa viikonloppuna. Mies ois lähössä mummulaan lasten kanssa joten mitäpä mie sillä aikaa tekisin?!? Uus kaupunki eikä mitää havaintoo että minne sitä tallais vaa jaksaako sitä vaan koko päivän olla yksin kotona? plääh..
Oishan täällä kotona tietysti hommaa ku vielä pitäs pari laatikkoa sisältöineen keksiä jonnekkin purkaa..
Ampusta ois tietyst voinu saaha kahvitteluseuraa ellei ois ihan viimesillään mahansa kanssa ;) Vai jokohan sillä on edistymisen merkkejä tiedossa ? :)

Meilläkii huikkaamisella on tarkotettu myös tuota "tervehdyksen" huikkaamista! Tai lähtiessä huikataan joku asia vielä..

Ja tsemppiä kaikille alkuraskauden pahoinvointeihin ja Ampulle loppukärvistelyihin. Ei oo ikävä raskausaikaa, on vielä liian tuoreessa muistissa. Ei taia meille kolmatta lasta tullakkaan ku on raskausajat ollu niin tuskasia. Tosin synnytykset on sit vähän korvanneet ku on ollu helppoja ja nopeita :D

Veeti kovasti tykkää saksia silpuks kaikkea. Ei oo ainakaan vielä saanu vahinkoa aikasiks oikeilla saksilla :) Jos äitiisä tulee niin tuhoaa niillä kyl vielä kaikenlaista..

Nii ja piti vielä sanoa et olipa hassua saaha teistä "oikeita ihmisiä" eikä vaan oman mielikuvan tuotoksia kun tuolla naamakirjassa on :DD

Pitää tästä vissiin lähteä keksimään oikein jotain tekemistä..
 
HEI!

Jestas, miten väsyttää tää HARMAUS ja PIMEYS ja SADE ja KURA. Koti loistaa kyllä jouluvaloissa, mutta muuten ihan perseestä. (anteeksi vaan) Haluan lunta!!!!

Niin.. Venla synty 8, joulukuuta. Ja nyt se kohutar pöllää isänsä kanssa pannuhuoneessa ruuvimeisselit vinossa.. tukka mustana noesta ja naama töhrysenä poskipunasta. Niin kolmevuotias, kun vaan voi olla! Tänää vaivihkaa nautiskelin sen omatoimisesta leikintekemisestä! Vesivärimaalausta ominpäin, omassa huoneessa ja SIISTISTI! Siivos jälkesä vielä lopuksi...

Oli VASU-keskustelu päiväkodissa. Sovimme, että unilelu "herra RapeaPupu" voisi alkaa viihtymään jo kotona, eikä siellä repussa... let siii... Ja myöskin tuota omien tavaroiden keruuta pitäs treenata, se sujuukin mun mielestä jo kiitettävästi! hm.. ja ikuinen ruokapöydässä nauttiva (?)lapsi pääsee nyt käskystä, luvan kanssa ja sovitusti maistamaan KAIKKEA! On taas tullut tuota ruoan kanssa nirppailua.

öööö.... naapuriin syntyi vauva viimeviikolla.. ja minähän repeen... En ole nähnyt vielä sitä pienokaista, kun syntyi keskosena.. mutta tiedän että ulisen silmät päästäni herkiistyksestä kun vihdoin näen hänet....

Jaahaaa... nyt tuo lapsi sitten haluaa SYÖTÄVÄÄ??????!!!! Mitä ihmettä?!?! :)
 
Päivää.

Kävimpä sitten sairaalassa asti jo supistelemassa. Kunnes loppuivat taas seinään ja lääkäri kotiutti.... Aika tiukka paikka, vaikka ei kuulosta miltään. Mutta siis lähteä synnyttämään, ENSIN tilattuaan miehen kesken yövuoron töistä kotiin ja sitä rataa. Ja sitten palata vaivoineen takaisin kotia. Ja mahan kanssa. *&¤"69+!#&/

Olen netistä onneksi löytänyt kymmeniä vastaavia tapauksia (lienee satoja vuodessa ympäri maata) lohdutukseksi ja ei auta kuin olla häpeämättä. Supistusväli alkoi olla tosi tiheä, kolmisen minuuttia ja vaikka eivät kipeitä kovin olleetkaan niin hermo petti ja oli pakko lähteä, sairaalaan on 30 min matka. Olin 3cm kätilön mukaan auki ja hän oli sitä mieltä että vauva syntyy eilen. Lääkärin mukaan seuraavana päivänä olin sen vaan sen yhdelle nakkisormelle auki. Vähän epäselväksi jäi. Ehkä uskon ennemmin kätilöä? Vaikka paskan väliä. Nyt sitten oon kaiken ronkkimisen jälkeen entistä kipeämpi ja koko lantionseutu on hellänä, kyllähän se vauva tällä viikolla taitaa maailmaan tulla. Tai käynnistävät. Jos enää sitäkään, oli sellainen valmistuva kätilö vastassa ja se puhui tyyliin että käynnistyspäiväni onkin päivä jolloin käynnistystä harkitaan ja katsotaan kokoa taas uudelleen jne!! Meinasin sanoa sille että mene sinä valmistumaan ensin ja tuu sitten neuvottelemaan uudelleen, mulle on luvattu se kerpeleen käynnistys ja sain sen viimeksi jo yli viikko sitten samoilla syillä eri sairaalassa....... Ja nyt siis käynnistys on sovittu yli lasketun ajan muutaman päivän, ei etukäteen tai muuta erityiskohtelua. En vaan 41+5 enää sinne mene synnyttämään!!!!!!!!!!!!!!!!!

Anteeksi tämä. Oikeastaan tulin jättämään tämän tarinan tänne virtuaalimaailmaan lohdutuksesksi niiille muille joille tälläinen väärä hälytys sattuu. Äkkisältään tuntui että kolmatta ja neljättä tehdessä tätä oli tosi paljon, koska harjoitussupistuksia on aivan erilailla kuin aiemmin. Ja kipeitäkin. Ja monta tuntia ja säännöllisiä. Tämä syntynee saunan lattialle kuten ennen vanhaan kun en uskalla enää luottaa siihen miltä tuntuu ja lähteä AJOISSA matkaan.

Valolle täältäkin 3v onnittelut <3

Hakusanoja muille reppanoille:
Kolmas synnytys, supistukset loppuivat taas, väärä hälytys synnytys
 
Voi Mumppu-arunen, eli Amppu-murunen, oon suunnattoman pahoillani, että oot tehnyt hukkareissun :( Höhpöh ja mälsää!
Valitettavasti oon nyt kahdesti kuullut, että luvattu käynnistys ei ookaan oikeesti luvattu käynnistys, vaan tsekkaus. Ja jos todetaan kaiken olevan ees vähänkään hyvin vauvalla (äidin mielenterveydestä ei kuulemma oo niin justiinsa) niin saatetaan jättää käynnistämättä... kuulostaa kamalan kamalan kamalan epäreilulta, toivottavasti näin ei sulla ois!
Jos ne on riittävästi siellä alakertaa ropeloineet, niin sekin toivottavasti nyt viimeistään saa vauvan tulemaan! Ja seuraava kerta sitten toivottavasti onkin jo tosijuttu, tai sitten leiriydyt sinne sairaalaan ja kieltäydyt lähtemästä kotiin - ei ne sua kai voi autoonkaan takas kantaa :D

Veeti, loistosaksittaja! Ja Venla taiteilijatyttö! Ihania pieniä kädentaitajia :)

Huh, pitäs nostaa pylly tästä sohvalta ja lähteä kotihommien pariin. Ei vaan nappais, kun just on mukava asento ja pantteri-pussi käden ulottuvilla! ;)
PS. Arvatkaapa mitä tein eilen! Päätin 12 vuotisen urani/rakkaussuhteeni! Nimittäin stumppasin elämäni viimeisen tupakan!
 
3-vee Valolle täältäkin onnea! Nythän se synttärijuna lähti taas puksuttamaan ja jatkuvasti on juhlat käynnissä - milloin missäkin suunnalla.

Ampulle tsemppiä suppareiden kanssa! Itse huomasin poitsun odotuksessa, että harkkasupparit alkoi tosi aikaisin ja olivat napakampia alusta asti. Lisäksi ne synnytystä edeltävät supparit alkoivat noin kuukausi ennen laskettua ja puolitoista viikkoa ennen, kun oli viimeinen tentti menossa, supisteli koko tentin ajan. Ne viimeiset kaksi päivää supistelikin sitten puolen tunnin välein - jatkuvasti. Mutta siis hyvältä kuulostaa tilanteesi siinä mielessä, että vauva aikoo ihan ilmiselvästi kohta ulostautua. :-)

Sannalla hienon hieno päätös päättää noinkin kauan kestänyt riippuvuussuhde. Onnittelut! Itse ei voi edes kuvitellakaan minkälaista se on. Tuolla aiemmin kyselit, että mikä on minun kanta meidän lapsilukuun. Noh, mulla on sellainen fiilis, että voishan meille nyt yksi pieni vielä mahtua, mutta ei ehkä nyt ihan heti. Minä olen ehkä enemmän sellainen työ-äiti kuin koti-äiti tyyppinen. Mielekäs työ on todella tärkeä asia ja nautin siitä. Jos mulla ois tosi hyvin palkattu työ, niin mies saisi jäädä koti-isäksi ja minä kävisin töissä. Meillä ehdottomasti näin päin!
 
Mä en taas sais olla täällä kirjoittelemassa, mutta en malta olla kommentoimatta, kun oli tullut niin mielenkiintoista juttua taas. 

Valolle tosiaan onnea vielä tätäkin kautta. Voi että, meidän jouluvauvat ovat kyllä kasvamassa isoiksi pojiksi ja tytöiksi! (Meillä on ongelma, että milloinka me vietetään Benjin synttäreitä, kun mulla on itselläni konsertti sunnuntaina 16.12. ihan toisella puolella maata, ja viikolla ei kukaan kuitenkaan pääse tulemaan. Ja seuraavana viikonloppuna onkin sitten jo joulu. Kai me sitten tuolloin lauantaina 15.12. niitä vietetään, vaikka ne sitten etukäteen ovatkin. Eikai se niin haittaa. Juhlat kuitenkin pidetään, Benji on niin täpinöissä tulevista synttäreistään jo.) 

Amppu. Voi krääh, mitä ihmettä siellä nyt sekoillaan? Siis tarkoitan sairaalaa, en sinua tai vauvaa. Toivottavasti pääset tosiaan pian tositoimiin!

Tuiks, mitäs teit omalla ajallasi? :)

Venlako jo joutuu jättämään pupun kotiin? Nyyh. Mä olen niiin varma, että Benji ei suostuisi Bas-nalleaan kotiin vielä jättämään, niin tärkeä kaveri se vielä on. Benji ei kyllä enää nuku edes päikkäreitä (äääärgh!), eli nalle tulee vaan mukaan hoitoon, ja viettää päivän lokerossaan, kunnes Benji illalla kotiin lähtiessään ottaa sen taas kainaloon. 

Sanna: HURAA!! Mahtavuutta! Kyllä sä olet semmoinen rautainen mimmi! Ja tuo kuulostaa hyvältä tuo "elämäni viimeinen tupakka". :) 

Hennas, ohhoh, siis sinäkö vielä viimeisilläsi kävit tenteissä? Mä muistan vaan, että Benjiä viimeisilläni odottaessa mun aivokapasiteetti oli kyllä ihan minimissään jo ihan muuten vain, saatika että olisin pystynyt suppareiden kanssa jotain tenttiä vääntämään! Siellä on meidän toinen supermimmi, selkeästi. :D 

Omaa napaa vielä taas sen verran, että nyt tytöt peukut pystyyn! Me nimittäin mennään tänään katsomaan yhtä aivan ihanaa asuntoa (tokaa kertaa), ja aiotaan laittaa siitä vielä illalla tai huomenna tarjous sisälle. Se olisi kyllä niin ihku, kun olisi lähellä rantaa ja miehen vanhempia ja siskoa. Ja kulkuyhteydet muualle Haagiinkin on todella hyvät. Ja vasta rempattu, eli päästäisiin muuttamaan sinne ilman kummempia hommia. Oivoi, jännittää!



 
No johan täällä ollaan jännän äärellä!!

Tää on niinku sillon 3v sitten kun oli aina jännää tulla kurkkii palstalle - joko oli vauvauutisia tiedossa. Tuota Ampun tilannetta jännäilen nyt ihan täysillä, vahdannut päivän puhelinta ja piti tulla vielä täältäkin katsomaan, että joko ois ollu aika.

Ja Ailimellekin peukkuja, uus ihana koti! Voi että, toivottavasti tärppää!

Hennas, ymmärrän hyvin tuon "enempi ura-äiti kuin koti-äiti", koska oon itse ehdottomasti samanlainen... ja onneksi täälläkin mies on avoin sille, että hän jäiskin sitten lasten kanssa kotiin. Tiukkaa se tulee taloudellisesti tekee just mun matalapalkka-alaisuuteni takia, mutta kerrankos sitä vyötä kiristelis ;) Ja mun mielestä ihan reilua, et mulla oli kotoillessa vaan yks ja miehellä ois sitten kaks! :P

Pitäis kirjottaa joulupukille, että haluisin uuden hellan. En tiiä missä vika, mut tuo on aivan armottoman hidas, yhtäkkinen ongelma mun mielestä! Siis ettei aina oo näin ollu... tai sitten mä teen vaan hitaamin valmistuvia ruokia? :D Meillä tarkoitus yleensä päästä kuudelta syömään, mutta just vasta annostelin lautaselle jäähtymään ja kello jo varttia vaille seiska... :(
 
Heippa, Terkut sairaalasta! Täällä köllötellään vuorokauden vanhan pojan kanssa. Torstaina menin käynnistykseeni, joka siirrettiin huomiselle koska salit oli täynnä. Olin ihan reipas kuitenkin, neljä senttiä auki ja lääkäri teki alatutkimulsen ronskilla otteella.... Seuraavana päivänä eli eilen alkoi aamulla supistelrmaan (taas kerran) ja kuuden maissa ne alkoi olla jo hieman puristavia. 21 tuli lastenhoitaja kun supistukset jatkui ja päätin että käyn näytillä vaikka turhaan! En uskaltanut tuolla neljällä sentillä jäädä kotia. Lastenhoitaja sanoi että en näytä kipeältä ja tulee taas hukkareissu :) autossa matkalla kaksi vikaa supistuksia oli jo kovia. Sairaalassa ehtin kärsiä n. 5 kipeää supistusta minkä jälkeen olen ollut kaasussa ja spinaalissa oikeastaan täysin kivutta synnytyksen loppuun asti. Ponnistus 3 min ilman kivun häivää. Ja siis sairaalassa 2h. Kolme pientä ommelta. Sain lapsen syliini siinä vaiheessa kun ajattelin että koska se rääkki alkaa???? En voinut uskoa että se oli ohi ennenku edes alkoi, aivan täydellinen synnytys! Se minulle luvattu max 3500g poika oli komea 4212g mörssäri, 53cm. Todella suloinen. Kätilö ihasteli pitkiä ripsiä ja valtavaa jalkaa! Tulee iso miäs! Voiko olla totta että mulla on taas tällainen tuoksuva ihana paketti täällä?? Kiitollinen Amppu!
 
Oijoi Amppu, ihanaa! Paljon onnea koko perheelle! Ja siis niin hieno juttu, että meni synnytys noin upeasti. Fiilistelen täällä näitä vauvauutisia tämän illan. 


Ai niin, ja Sanna: eka tarjous ei mennyt edes harkintaan, vaan se tyrmättiin heti. Tänään laitettiin uusi tarjous, saas nähdä miten käy. Peukutelkaa!!

Nyt leffan pariin, tuun huomenna paremmalla ajalla paikalle!
 
Hihih, tänään kävin aikamoista mielentaistoa, että laitanko Ampulle tekstaria vai en! :D

Onnea siis tuhannesti, tsiljoonasti ja miljoonasti, komean kokoinen lakeuksien kunkku sinne taas tullut! Ihanaa! <3 <3 <3 <3 <3

Ehkä tämä oli aikakin, että sulle se täydellisen onnistunut ja ihana synnytys! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top