Muillakin marinaa. Niin mullakin, huoah. Riittämättömyys pienemmille lapsille, mun pitäis olla nainen miehelleni mutta tänään taas tuntuu että olenkin luolamies omassa luolassaan. Kiukuttaa. Tekis miel vaan huutaa ja raivota mutta olen hiljaa. Huoah, huoah, huoah.
Kai kaikki tunteet on sallittuja?
Vauvasta ei oo mitään negatiivista sanottavaa, vauvat on niin helppoja ja yksinkertaisia hoidettavia että tää vauvanhoitaminen sokaisee todellisuuden välillä "tehdään yksi lisää joskus" ---> Tosiaan joskus EHKÄ, koska kerran ne ovat vauvoja, sitten isoja lapsia, vaativia isolla V:llä.
Uhmalaiset, ne, jotka joskus oli niitä vauvoja.. On niin vaikea käsittää että toi mun oma on jo 4 vee kohta ja mun pitää sille tarjota maailman parhaimmat eväät elämään, niinkuin tulen tekemään. Ärsyttää vaan kun oon väsynyt, haluaisin olla täydellinen omille lapsilleni ja vaikeinta on hyväksyä että taas on uusi uhmanvaihe/kehitysvaihe menossa isoimmalla ja itelläni paikka hyväksyä "äiti ei ole robotti, myös äidillä on tunteet ja aina ei jaksa hymyillä kun isoveli ei kuuntele, eikä tee mitä pyydetään". Ja siitäkös se omatunto villiintyy, kun ei jaksa kokoajan olla hymyä tän härdellin keskellä?
Uusi aika koittaa vielä, tiedän sen.
Tsemppiä myös muille, jos on joitain jotka taistelevat samojen juttujen kanssa! Ei oo aina helppoa olla useamman lapsen äiti. Ei ollut kyllä helppoa aina yhdenkään kanssa.
Mutta kaikki on tän arvoista..
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
voi kun toivon että se tulis huomenna! !!
Hävettää vaikka ei ees tarttis, mut kun ei oo täydellinen niin ei oo... Mua vaan harmittaa, et joutus soittaa mulle perään...
