Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei, täällä on puhuttu näköjää noista valmennuksista? Millaisia ne on? Kuka käyny?

Meillä ois eka torstaina, täällä ne on aina iltapäivällä 16.15 alkaen. Niin ollaanko siä kuuntelijan asemassa vai joutuuko siä jotenki omista jutuistaan puhuu? Mä en vaan ventovieraille halua jakaa mun elämää :-D en oo mikää ujopiimä siis,joka ei poistu kotoa. Ehkä joku ymmärsi pointin :-D ? Ja te ootte ihan eri asia ku ne ventovieraat :-D :-D
 
Mimmma mä oon käyny ainakin! Luentotyylisiä sessioita ne on. Ei tarvii vieraille avata omia kokemuksia jos ei haluu :)
 
Voin sanoa, että vituttaa tää sairastaminen odottaessa!
Keuhkoilla ei muutenkaan ole tilaa, sit joku pöpö mikä vie voimat pois :S
Ja kun tekis miel jumpata, prkl!
Olen silti edelleen kiitollinen ettei alun painoräjähdys saanut mua huonoon kuntoon..
Niin ristiriitaista, että esikoisesta olin kevyempi ja kipeämpi selästä ja joka puolelta yms.. Ja nyt olen isompi, ja pystyn tekemään vaikka mitä ja sit vielä ironisesti sairastun just kutkuttavimpaan treeniaikaan??????
Tosiaan kaikki ennakkoluulot tää raskaus on vienyt. En usko vieläkään että olen päässyt näihin kiloihin asti enkä edes puuskuta!!!! Esikoisesta puuskutus alkoi jo 75 kg:n paikkeilla.. Mikä hitto senkin sit aiheutti, kun vertaan äitiyskortteja niin voin vaan pyörittää päätäni ja kun katson vanhoja kuvia, niin näytän niiiin sirolta sen masun kanssa ekassa odotuksessa vaikka fyysinen kunto oli joku 0.

Vituttaa myös se, että mulla on niin hellyyden kipeä olo ja mies on tuplapitkän päivän töissä :/ Rahaa tulee joo, mutta mie vaan haluaisin kölliä sen kainalossa!!
Murr!
 
Just tultiin yhestä. Iha hyviä tietopakkauksia. :)

Mut. Apua minuu rupes imetysaihe ahdistamaan, ei se ettenkö osais. Mut se miten niinku keho muuttuu, et pitäs vaan sisäistää se idea, et miu "viattomat" tisut onkin kohta maitoa tuottavia "utareita" ja et niis on koht puoliin pieni ihminen imemässä. Jajajaja entii. Onhan tää mullistavaa ko pitää opetella omast kehosta uutta vaikka onkin olevinaa käyny jo "kaikki" mahdolliset muutokset läpi, rintojen kasvu ja muu teini ajan muutokset kehos jne..
 
tää ei nyt liity taas mitenkään marinaketjuun mutta pakko sanoa että mulla tulee aina mannaryyni sun kirjotuksesta mieleen putous Antsku :D Taidat olla jostain sieltäpäin kun se hahmo, mä jotenki jopa "mielessäni" kuulen sun kommentit sillä Antskun äänellä. Antsku on muuten kyllä paras! :)
 
En oo etelä-karjalasta vaan 150km edempää viel :D Välillä tulloo kirjotettuu vähä liia savosti vaikken puhu tollei johtuu varmaa ko oon vanhuspuolen hoitsu nii töis tulee väännettyy iha kamalasti kieltä. :grin Myönnän puhuvani mie, sie, minnuu, sinnuu ja polliisi ja kittee, mut muu on iha normia kieltä. :) Miehen sukulaisia on imatralta nii ne on oikeesti ko Anstku! :D
 
Siis pohjois-karjalasta oon, en siis ees savosta vaikka tulloo viäännettyy ko savolainen :D Savon murre plus joku muu on nopeempi kirjottaa varsinki ko ei osaa kymmensormi järjestelmää :P
 
Mä en kanssa yleisesti ottaen puhu tän paikan murretta muuten kuin töissä vanhusten kanssa. Oon ihan muualta kotoisin, mut niin se vuan viäntyy savo meikäläisenki suussa, että saapi ymmärretyksi ihtensä.

Mies on täältä muttei sekään savoa puhu, kun ei puhuneet vanhempansakaan. Muuten on kyllä ihan savolainen, jolta ei selkeetä vastausta saa kysyttäessä mihinkään.
 
Savo tarttuu! Kävin tosiaan eilen kylässä palvelutalossa, ja siellä eteläsavolaisrouvien kanssa kahvitellessa aloin kovasti viäntää, vaikken ole ikinä sielläpäin asunut. Ehkä se on geeneissä.
 
Se on jännä mite sitä alunperin rupes heti vääntää vanhusten läsnäollessa hitokseen murteita :D
 
Mä oon ihan umpikiero savolainen. Oli melkoinen kulttuurishokki, kun muutin aikoinani opiskelujeni jälkeen Helsinkiin. Yhdellä työpaikalla eräs hammaslääkäri tuumas mulle kerran, että hän ei aina tahdo ymmärtää mitä minä puhun. Alkoi savon murre tippua pikku hiljaa, jotta tulin ymmärretyksi.
Nykyään puhun semmoista yleiskieltä. Välillä tulee savoa ja varsinkin jos vanhemman väen kanssa juttelee, ni meinaa viäntyä väkisin.
Hauskaa oli, kun 4v poikani yhtenä iltana toivotti meille Hyvvee yötä. Oli savon murre tarttunu mukavasti mummolassa ollessa :)
 
Meille on tulossa tänne Helsinkiin sekoitus savolaista, karjalaista, rantaruottalaista ja vielä turkulaista. Tuskin on mitään tehtävissä.
 
Me ollaan satakuntalaisia Hämeessä. Tai no miehen vanhemmat on alunperin pohjoispohjalaisia ja sen kuulee sen puheesta. Omakin satakuntalainen puhe on sekoitus eteläisempää ja pohjoisempaa tyyliä vaikka periaatteessa menen porilaisesta :)

Mulla satakuntalaisaksentti on pysyny vahvana vaikka oon kyllä omaksunut puheeseeni juttuja kaikilta asuinpaikoiltani (jopa Forssasta :oops:). Stadin slangisanoja käytän kyllä vaan ihan läpällä. Mut ehkä joku hämäläinen sävy alkaa jo tarttua muhunkin.

Mut apua jos oma lapsi ei puhukaan samaa kieltä vaan omaksuu hitaan hämäläisen! :grin
 
Me joudutaan kyllä ihan oikeastikin miettimään tätä kielijuttua... mies on kasvanut enemmän ruotsin- kuin suomenkieliseksi, mutta nykyään sen elämässä on omaa perhettä lukuunottamatta hyvin vähän ruotsinkielisiä ihmisiä ja tilanteita. Tarkoitus olisi, että se puhuu lapselle ruotsia, mutta jännittää vähän, tapahtuuko se luontevasti ja pystytäänkö me oikeasti tarjoamaan lapselle aidosti kaksikielinen ympäristö. Ainakin vielä mies kiusaantuu jutellessaan mahalle ruotsiksi, kai siksi että meidän kahdenkeskinen elämä on ollut niin täysin suomenkielistä ja kielen vaihtaminen kotona tuntuu teennäiseltä.

Toivoisin kuitenkin kauheasti, että kaksikielisyys onnistuisi. Mun isä on aikanaan vaihtanut kaksikielisestä yksikieliseksi ympäristön painostuksesta, ja kyllä se katui myöhemmin sitä, että meiltä lapsilta katkesi samalla luonteva yhteys ruotsinkieliseen sukuun.
 
Mä oon savossa syntynyt, mutta lapsuudessa muuttanut Tampereelle. Koulussa tytöt kiusasivat, kun puhuin savonmurretta ja sit oikein opettelin tampereen murteen. Tytöt on julmia!
Murre vaihtuu huomaamatta, kun menen sukuloimaan synnyinpaikalle. Ja on kiva kun tunnistan murteesta aina savolaisen, tulee kotoinen olo!
 
Mähän tosiaan muutan tuonne Jämsän seutuville kunhan äitiysvapaat alkaa. Asiaa tuossa tutkittuani huomasin, että Jämsähän kuuluu Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. Mikä siis tarkoittaa sitä, että mä en suinkaan synnytä Jyväskylässä (45min matka) vaan Tampereella (1,5h matka). AAAARGH! Kyllähän mä voin ajaa (ajattaa) tuonne Jyväskylään, ei ne kait mua sieltä poiskaan voi kääntää. Mutta ärsyttää silti...
 
^ tuosta kannattaa olla yhteydessä neuvolaan tai vaikka sinne Jyväskylän synnytysosastolle. Olishan se nyt huomattavasti parempi, ettei tarveis stressata pitkän synnytysmatkan takia...
 
Takaisin
Top