Mami takas kuntoon!

N

Nee

Vauhtiin päässyt keskustelija
Joulukuunmammat 2015
Nyt on motivaatio -10:ssä! Ei vois vähempää kiinostaa ja ukko kultaki roudaa fazerin sinistä kaupasta minkä kerkee.. abrevolusonizer (vai mitensekirjotetaankaan) lojuu sängyn alla näppärästi odottamassa käyttäjäänsä ja lenkkeilykin tuntuu pakkopullalta, kun tuntuu et vaikka sä jokapäivä kävelisit sen 1,5h niin mitään ei tapahdu. Ai että ku vituttaa.

Kuinka ootte saanut itsenne taas kuntoon? Ahdistaa jo kun on pian puoltoista vuotta joutunu käyttää tuuli/toppahousuja ja miehen XXL koon lököhuppareita. Olis kiva saada taas farkut jalkaan ilman että tohon jää tollane pullataikina roikkumaan farkkujen päälle.

Taustatietoa musta: Tyttö on nyt 8kk vanha ja yli puolet raskausajasta meni soffalla pötkötellen lääkärin määräyksestä. Synnytyksestä toipuminen kesti ikuisuuden (varmaan tuos 4-5kk jälkeen alko olee suht kivuton olo ja pysty jo esim lenkkeilee ja heiluttaa varovasti peittoja) ja kiloja tuli ihan vitusti! (siis 24kg joista jäljellä varmaa ne kakskyt! ...no ainaki viistoista, en tiijä ku puntari ei todellakaan oo mun bestis.) Likka oli täysimetyksellä sen ekat 6kk ja nyt jatketaan vielä kiinteiden ohella tissin lutkuttamista.

Oon aika lapsenmielinen ihminen ja oonki funtsinu näin kevään korvilla et olisko hulahula vanteesta tai hyppynarusta jotai hyötyä timmeyttä ajatellen :D Se olis ainaki kivaa ^_^

Kohtalotoveterita ja tsemppaajia hakusassa! <3

Ja jos joku kehtaa nyt oikeesti tulla tähän lesoomaan että "voiku mulla tuli 5 kiloo raskausaikana ja imetyksellä lähti 25kg" niin minen vastaa enää sanomisistani sen jälkeen.
 
No minun vauva on vasta 5 viikkoa vanhan joten en ole edes aloittanut viela, mutta tarkoituksena olisi vaan juosta niinkun ennen raskauttakin.

Olen aina ollut suht liikunnallinen ihminen, mutta jostain syysta aina vihasin (ja valttelin) juoksemista. Jossain vaiheessa sitten kun 'kaikki muut' niin hehkutti sita juoksemista paatin sitten itsekkin huimassa 31:n vuoden iassa aloittaa juoksemisen ja yhtakkia aloin pitaa siita. Toissa oli silloin just tosi stressaava aika ja jotenkin ne juoksulenkin aina helpotti ja antoi mulle sellaista omaa tilaa mita tarvitsin.

Tarkoitus oli raskauden ajan juoskennella niin paljon kun mahdollista. Viikon 12 jalkeen ne juoksentelun loppu lyhyeen :-/ Syiksi sanoisin, etta kylkea alkoi pistamaan kivuliaasti ja pisuhata oli ihan mahdoton joka kerta. Nyt on minulla taas motivaatiot ihan huipussaan, mutta katotaan nyt miten taa tasta lahtee kayntiin...
 
Mulla on 4,5kk ikäinen jäbä ja raskauden aikana tuli painoa 27kg, ja ihan omasta syystä. Lappasin vaan herkkuja suuhuni ja lopetin liikunnan, varsinkin siinä loppumetreillä. Nyt sitten makselen siitä, eli niitä raskauskiloja on vielä 6kg jäljellä, enkä mahdu mihinkään omiin vaatteisiini. Toisaalta ne mammavaatteet sitten taas ei sovi päälle.

Ja todellakin ärsyttää tuo kun joka puolella hehkutetaan että "ai että kun imetys vei kaikki kilot, sai syödä ihan mitä vaan" jne. Mulla laitokselle jäi 6kg, ja sitten noin 3kk synnytyksestä lähti paino hiukan enemmän laskuun (ehkä palautuminen synnytyksestä oli vasta tuolloin ohi?) Oon joka hemmetin päivä painellut koiran ja vaunujen kanssa semmosen tunnin lenkin ja paino tippuu hiljalleen, siis todella hiljalleen. Enkä edes syö mitään herkkuja kuin silloin tällöin. Sitten joku spaghetin ohut tuttu höpisee että "eihän sulla ole mikään kiire laihduttaa". No onpa, en halua olla mikään norsu! Haaveena olis kesällä sitten painaa se lähtöpaino 65kg. 

Mä olen jotenkin aikuisiällä kadottanut mun liikunnan iloni (ennen pelasin lentopalloa ja ratsastin). Nyt olen suunnitellut josko innostuis tuosta juoksemisesta. Se olis helpoa ja halpaa. Olen kanssa aina jotenkin inhonnut sitä, mutta ehkä olen aina yrittänyt aloittaa liian rankasti? Nyt juoksen vaan pari minuuttia per lenkki, katotaan jos kesään mennessä jaksais vaikka pari kilsaa hölkätä. En ole siis koskaan jaksanut todella juosta, löntystellä vaan jotain metrejä.
 
Itsellä kertyi kiloja 17, vaikka ihan synnytyspäivään asti lenkkeilin koiran kanssa 1h aamuisin ja 30min iltapäivisin.
Sairaalasta päästyäni painoin 5kg vähemmän ja nyt 2,5kk myöhemmin kiloja on vielä 4 lähtöpainoon (52kg) ja yhteensä 6 tavoitepainoon (50kg). Mainittakoon että oon vain 163cm pitkä ja pienirakenteinen. Päivittäin teen 45min-1,5h lenkin vaunujen ja koiran kanssa, siinä tulee hiki!
Veikkaan että itsellä suurin syy nopeaan painon putoamiseen on se, että päivät on sen verran vaativia (meillä otetaan vaan 10min päikkäreitä) että hyvä jos ehtii pikapuuron syömään. Imetys ei onnistunut, joten se ei oo painoa tiputtanut. Syömättömyys on ehkä huonoin "painonpudotuskeino" mitä on, en suosittele kenellekään. Mutta minkäs teet jos ei
yksinkertaisesti oo siihen aikaa.
Reippaat vaunulenkit on hyvä keino polttaa kiloja ja oon jostain lukenut, että hula-vanne auttaa erityisen hyvin mahanseutuun, joka ainakin mulla on vielä ihan löysä. Hula-vanne ja crosstrainer löytyy varastosta, vielä jos vaan jostain löytyisi aikaa niitten käyttämiseen.
 
Itselle tuli +27kg tässä raskaudessa. Viime raskausessa pääsin kanssa 94kilon lukemiin ja tässä raskaudessa pääsin 98kg.Viimeksi sain pudotettua painoa karppaamalla ja samalla tavalla nytkin pudotan. Aloitin karppaamisen heti parin päivän päästä synnytyksestä. Kävelemässä olen käynyt rattaiden kanssa ja tarkoitus olisi jotain kotijumppaa ruveta jossain vaiheessa tekemään. Kaverilta saan jotain yksinkertaisia ja tehokkaita peppu jumppa ohjeita. Käsipainoja olen nostellut, nyt taas hieman unohtunut.
Poika on nyt kuukauden ja painoa minulla on tippunut synnytyksen jälkeen 9kg. Alussa lähti nopeasti 5kg viikossa, mutta nyt on tiputus hidastunut. Muutama vapaapäivä on tullut pidettyä. Eilenkin vedin muitten mukana mäkissä ruokaa kun oli niin hirveä nälkä kun mentiin sinne. Olisin tietty voinut ottaa salaatin, mutta en ottanut. Tänään taas kiltisti takaisin karppaamaan.
 
Itellä tuli raskausaikana 10kg, ja sairaalaan jäivät huimat -12kg, itse laihduin raskausaikana jaloista,käsistä ym, "turvotus" lähti, mahani oli suuri, mutta kiinteä, aluksi ajattelin että noo tuo (löysä)maha lähtee ajankanssa, mutta nyt n. 3kk synnytyksestä näyttää siltä, että se "löysä"maha alkaa turpoamaan:D Ja itsekun ei saa aikaiseksi mitään... tuntuu niin pakkopullalta tuo liikkuminen..:/
 
Oivoi kun kuulostaa tutulta. Ylipainoa oli jo ennen raskautta ja painoa tuli 13 kg lisää raskausaikana. Niistä 10 hävisi suht nopeasti, mutta ne 3 jäi. Ja itse asiassa seilaa nyt sitten siinä 3-5 kg plussalla siihen, mitä oli ennen raskautta. Ja liikunta, voi YÖK sentään. Positiivisena ostin salikortin n. 2 kk synnytyksestä, 10 kerran kortin, josta taisin käyttää ehkä 6 kertaa. Sitten se meni vanhaksi ja muutettiin toiselle paikkakunnalle. Vannoin, että nyt sitten aloitan jumpat ja lenkit, kun ne on ilmaisia tehdä kotona. Ja kököt. Vaunukävelyllä käydään päivittäin n. 30-60 min keleistä riippuen, mutta siihen se jää. Salikortin ostamisesta olen (taas) puhunut, mutta kotihoidontuelle tippuminen vähän karsii noita menoja. Tosin silti mietin, että jospa ostaisikin uimahalliin 10 kerran kortin. Uiminen on suhteellisen kivaa ja ei myöskään rasita niveliä. Mulla kun nuo polvet krenaa, kun ipanan (kohta 8 kk) kanssa touhuaa lattialla ja nousee lattialta ylös muutamia kertoja päivässä.

Mä en ole koskaan tykännyt liikunnasta. Satunnaisesti saatan innostua aina jostain, jota jaksan max 6 kk ja sitten loppuu mielenkiinto. Salilla on käyty, jumppia aloitettu, ratsastuksen olen aloittanut kahteen kertaan, juoksinkin jossain vaiheessa, pyöränkin ostin... totaalisen elämänmuutoksenkin tein aikanaan ja tiputin 10 kiloa. Sitten meni pari vuotta ja ne kilot tulivat takaisin. Joten se siitäkin sitten... ja sitten tuli vauva... Joten tiedän todella miten hanurista se on, kun haluaisi laihtua ja olla hoikka, mutta motivaatio liikuntaan on täysin nolla.
 
Mulla kohta vuosi synnytyksestä ja kilojen kanssa painitaan. Mulle tuli raskausaikana 10kg, turvotusta oli loppuvaiheessa reippaasti kun vauva syntyi kesällä. Synnytyksen jälkeen mulla lähti 13kg saman tien johtuen siitä että olin ihan romuna synnytyksen jäljiltä, Mulle tuli pahemman luokan vauriot ja mulla se toipuminen kesti 8kk, tuntui kans etten ikinä parane. Nyt olo alkaa olla jo suhteellisen hyvä, Liikunnan harrastamisen aloitin heti kun lääkäri antoi siihen luvan, ekat 3,5kk meni pelkillä vaunukävelyillä eikä nekään mitään pitkiä ollu. Tosiaan lähti 13kg mutta mulla onkin sitä ylimääräistä varmaan 30kg jo ennestään että hommia riittää. Nyt olen niin kypsä tähän läskinä olemiseen että päätin aloittaa elämäntapamuutoksen. Käyn salilla 2-3 krt viikossa ja nyt lisäksi olen aloittanut juoksuharrastusta myöskin. Mulla on vähän sama ongelma tuon juoksemisen kanssa että en ole siitä oikein kouluaikojen jälkeen tykännyt mutta päätin kokeilla koska sitä tosiaan hehkutetaan ja halpa harrastus sopii hyvin tähän elämäntilanteeseen (kotihoidontuki). Tsemppiä samojen asioiden kanssa painiville! :happy090
 
Tsemppiä sielunsiskot!

Mulla tuli raskausaikana kiloja kymmenkunta. Ennestään kropassa oli "talven varalle" kerättyjäkin kiloja ehkä 15...Mikä sitten on se oikea lähtöpainoluku, kun painoin ihan alkumetreillä 78 ja ekan kerran neuvolassa (n. viikolla 18) 75, loppupaino tais olla 87. Synnytyksen jälkeisessä punnituksessa paino oli tuon saman 78.Imettänyt en oo missään vaiheessa, joten sillä ei ole kiloja karistettu. Tyttö on nyt 6kk.

Sitten muutettiin miehen kotimaahan Ranskaan. Tehtiin neidin kanssa 2-3 tunnin vaunulenkkejä. Mitään ei tapahtunut. Ajattelin, ettei kroppani ole vielä toipunut synnytyksestä. Suomivisiitillä uskaltauduin vaa'alle.79. Sain tarpeekseni. Elin viikon Nutriletilla ja sitten liityin Keventäjiin. Takana on nyt puolitoista kuukautta ja -5,2kg. Keventäjissä listataan ylös kaikki mitä on syönyt. Se on auttanut paljon. Pelkällä liikunnalla paino ei siis todellakaan putoa. Liikuntaharrastukset ovat vaunulenkeissä ja pikkujumpassa, josta on nyt tauko, kun selästä on joku lihas vähän venähtänyt. Meidän neiti myös huono päikkäreiden nukkuja, ainoastaan liikkuvissa rattaissa nukkuu hyvin.

Sellainen 60-65 kilon paino olis ihana saavuttaa, koska motivaatio on korkealla. Tyttäreni ansaitsee hyvännäköisen ja itseensä tyytyväisen äidin. Herkkuja meillä ei onneksi pahemmin näy, sillä miehellä on ykköstyypin diabetes.

Kyllä me siihen pystytään!!!
 
Tsemppiä kohtalotovereille!

Mullä tuli raskauden aikana kiloja reippaasti lisää ja kun sitten vielä vietin tytön kanssa reilun kuukauden sairaalassa tekemättä juuri mitään ja ahdistukseen namuja mässäten niin loppusaldo kiloille on 22kg lähtöpainosta. Liitoskipujen vuoksi jäi raskausaikana aika aikaisessa vaiheessa jo liikunta vähälle kun siitä tuli niin kipeäksi.

Järkytyin tuossa ennen juhannusta, että hertsyykeli sentään nyt on asialle tehtävä jotain, kun ei enää juuri mitkään vaatteet menneet päälle. Noihin aikoihin lopetin imetyksen myös. Aloin tehdä pidempiä kärryttelylenkkejä koirien kanssa ja puuhastaa kotona yleensäkin enemmän. Mutta tosiaan yhteensä on sitten se paino 1kg tippunut :sad015 Ja ne namutkin jätin pois. Pitänee vissiin sitten munkin sitä juoksemista alkaa tosissaan harkitsemaan, josko siitä olis enemmän hyötyä kuin tuosta kävelemisestä.
 
Mä huomasin ettei kävely tosiaankaan riitä mulle, vähintäänkin salilla on käytävä ja juokseminen tosiaan vaikuttais tehokkaalta. Tietenkin ruokavalio on se tärkein, sen kun pisti remonttiin niin paino alkoi putoamaan. Mutta vaikeeta se on vieläkin, huoh.....
 
Ruokavaliopa hyvinkin... kun edes muistaisi syödä. Liian usein menee siihen, että nappaan leivän tai hedelmän ja hörppään maitoa (suoraan tölkistä :D ) ja sit taas mennään. Tuntuu, että olen koko ajan liikkeessä jollain tapaa. Vauvan kanssa on nyt käyty 2 kertaa päivässä lenkki, joka kestää n. 45-60 min eli parhaimmillaan 2 h päivässä kävelyä. Lisäksi tehdään remppaa ja tuossa muutaman päivän pistänyt tapettia eli hyppinyt tuollaisella remonttitasolla ylös alas muutaman kerran päivän aikana. Sen seurauksena olen nyt tasan samassa kuin ennen raskautta eli 78 ja jotain grammoja päälle. Mutta kun se ihannepaino olisi siellä jossain 65 kg tietämillä tämmösellä "metrin hukkapätkällä". Rempan ja muiden menojen takia on ihan pakko karsia kuluja, joten vain ilmaiset kuntomuodot on harkittavissa. Ei auta kuin vain tihentää vaunulenkeillä lenkkareiden tahtia ja pidentää matkaa. Niinhän ne sanoo, että aika voi pysyä samana, mutta matkan tulisi pidetä. Ja tosiaan, rempassakin tulee liikuttua ihan huomaamatta, kun siirtelee tavaroita jne.

Mutta niin, tuohon ruokailuun. Itselläni tuntuu siltä, että en syö tarpeeksi ja syön väärinä aikoina. Päivällä tosiaan mennään parilla leivällä ja hedelmällä ja sitten iltasella, kun vauva menee nukkumaan klo 20, alkaa syöminen. TOSIN, nytkin on aika usein tehty ihan salaattia ja joku pihvi salaatin kera eli periaatteessa ihan terveellistä. Mutta syödähän pitäisi säännöllisesti ja pitkin päivää eikä vain kerran päivässä mättää itseään ähkyyn. Siinä on se meikäläisen haaste. Niin ja näin kesäaikaan ne päivittäiset jäätelöt... onneksi kohta tulee syksy ettei enää jätskiäkään tee mieli :wink
 
Oisko mitenkään mahdollista esimerkiks suunnitella päivan ruuat etukäteen edellisenä iltana? Tai laittaa aina kännyyn muistutuksen ja kun se soi, niin syöt?
 
Väliaikatiedotuksena: huonosti menee... vielä tässä 5,5kk tienoilla olis 7 kiloa ylimääräistä! Ja olen todella urheillut ja syönyt terveellisesti! Siis olen juossut nyt jo yli 3kk yli 20km viikossa ja täytyy kyllä sanoa, etta joku mysteeri tässä äitiyskiloen pudottamisessa todellakin piilee...

 
Yhtään lesoilematta(!) niin raskauskiloja tuli 14 ja kuukaudessa lähti kaikki. MUTTA kun mulla on niitä ylimääräisiä kiloja vielä parisenkymmentä mistä haluan eroon, joten ei tätä taistelua vielä ole voitettu.
Todellakin olen yllättynyt, miten nopeasti nuo vauvakilot lähti, varsinkin kun ajattelin, että kun on ylipainoa muutenkin, että tappelen niiden kanssa vielä ensi juhannuksenakin!
 
Häähää, sainpas aikaiseksi. Kävin tänään uimassa ja matkaa kertyi 500m. Eihän se ole käytännössä mitään, mutta alku sekin! Ja uin kuitenkin ns. niin kovaa kuin jaksoin ja hengästyin ja hikikin tuli. Kumman tehokasta liikuntaa vrt. kävelyyn. Kädetkin tuntuivat uimisen jälkeen siltä, että jotain on tullut tehtyä niilläkin. Nyt on tarkoitus ostaa sarjakortti ja alkaa käydä altaalla vähän useamminkin. Meidän kylillä uiminen on halvempaa kuin salilla käynti ja itse tykkään siitä enemmän. Koko kroppa saa kerralla liikuntaa ja jotenkin vedessä aina unohtuu ne arjen murheet ja mietteet. Lisäksi pääsee vielä saunaan uimisen päälle ihan rauhassa istuskelemaan :Heartred Toki niitä vaunulenkkejä edelleen jatketaan päivittäin, mutta edes jotain muutakin liikuntamuotoa mukaan.

Ja se syöminen, voihan sitä pistää kelloa soimaan ja muistutusta ja vaikka mitä, mutta ei se auta, jos ei rauhassa saa syödä. Meillä ipanaa pitää käytännössä syöttää, vaikka syökin sormiruokaa. Siihen menee helposti 30-60 min per ateria. Siinä samalla yritän itsekin aina syödä, mutta se on joka kerta sellasta sähläämistä, että jos ei ole valmiina ruokaa mikrotettavaksi (johon kyllä pyrin, mutta...) niin sitten jää siihen leipään tai hedelmään. Salaattia olen nyt syönyt aika monena päivänä, kun sen tekee niin nopeasti lautaselle, joten terveellistä tulee ainakin syötyä :) Jotenkin vain silti tuntuu, että melkein koko ajan on nälkä. Syön lautasellisen salaatti ja leivän, olen kylläinen ehkä tunnin ja taas on nälkä. Eikä sitä koko aikaa ehdi/voi napostella, joten sitten maha kurnien taas ollaan seuraavaan ateriaan asti.

Tuo Keventäjät on sinänsä ihan jees, mä olen myös aikoinaan ollut siinä mukana. Myös silloin huomasin todella usein, että söin liian vähän. Illalla oli kaloreita käyttämättä vielä vaikka kuinka paljon ja sitten tuli syötyä taas yötä vasten vähän turhankin paljon. Miksi sitten on kiloja liikaa, jos syön liian vähän. Noh, se epäsäännöllinen syöminen ja sitten ne aterian korvaamiset esim. suklaapatukalla autossa ajaessa kaupasta kotiin.... Ärsyttää, kun tietää mitä tekee väärin, mutta silti sen muuttaminen oikeaksi on niin pirun vaikeaa.
 
Takaisin
Top