Täällä jännitystarina jatkuu. Mulla oli eilen sen viime viikkoisen ulkokäännöksen kontrolliaika äitiyspolilla. Vauva päättikin heittää äidille kunnon yllärit: Oli salaa kääntynyt takaisin perätilaan!
En ollut yhtään tuntenut tuota, mutta näin jälkikäteen epäilen sen tapahtuneen su-ma yönä. Tunsin tuolloin vauvan pyllyn yhtäkkiä valahtaneen alemmas kuin ennen. Luulin sen tarkoittavan vauvan laskeutumista, mutta kävikin juuri päin vastoin. Yön aikana vauva lienee kiepsahtanut väärään tarjontaan.
Noh, kontrolliaika kääntyikin sitten sydänkäyrän ja ultrailun jälkeen uudeksi ulkokäännökseksi. Lääkäri oli eri kuin viime viikolla, eikä selkeästi ollut yhtä kokenut. Hän leipoi ja leipoi vatsaani, yritti molemmista suunnista kiepauttaa vauvaa ympäri, mutta ei onnistunut. Tätä jatkui ehkä vajaa 10min. Ei ollut kivuliasta, vähän epämukavaa vain. Sen jälkeen hän pyysi vielä toisen lääkärin yrittämään ulkokäännöstä. Tätä toista (kokeneempaa?) lääkäriä odotellessa juteltiin tämän ekan lääkärin kanssa jo perätilasynnytyksen vaihtoehdoista ja tapahtumista. Muutaman minuutin päästä toinen lääkäri saapui paikalle, ultrasi hänkin vielä varmistaakseen vauvan asennon ja sykkeen, ja sitten lähti yrittämään kääntämistä. Ei ollut helppoa hänellekään, mutta ehkä viiden minuutin yrittämisen jälkeen hän sai kuin saikin vauvan kääntymään raivotarjontaan. Hurraa!
Tuo jälkimmäinen käännös alkoi jo tuntua hieman enemmän epämukavalta ja pari kertaa tuntui iso tukala olo. Tähän varmasti vaikutti sekä ulkokäännöksen kokonaiskesto että pitkään selällään makaaminen. Olo helpottui heti kun homma oli ohi.
Sitten otettiin taas pitkä sydänkäyrä vauvalta ja sovittiin ensi viikolle jälleen uusi kontrolliaika.
Luulin että päivän jännitykset olisivat nyt ohi mutta ei. Illalla tuli vielä lisää. Vauva mylläsi koko iltapäivän hieman erikoisen tuntuisesti ja illalla olin jo melko varma: Hän on jälleen poikittain kohdussa!
Koko vatsa tuntui aika kosketusaralta päivän koetuksien jälkeen, mutta silti oli pakko itse kopeloida lisää ja pyysin miehenkin kopeloimaan. Tultiin molemmat samaan johtopäätökseen: Peppu ei ole ylhäällä vaan hassusti sivussa, navan korkeudella. Päästä ei otettu selvää, että missä se oli. Koitin silitellä vauva peppua ylöspäin, mutta tuloksetta.
Tänään sitten aamulla soittelin neuvolaan ja pääsin heti sinne tarkistettavaksi. Terkkakaan ei ollut loppujen lopuksi aivan varma, miten päin vauva on. Ensin epäili puhdasta perätilaa, mutta lopulta kuitenkin oli sitä mieltä, että vauvan pää on hieman alaspäin MUTTA vauva ei ole normaalissa raivotarjonnassa siltikään, vaan jotenkin hassusti sivussa tai myttyrässä tai jotain.
Soittelin tämän jälkeen takaisin synnärille, jonne kerroin tilanteen. Puhelimeen vastanneen kätilön vieressä oli sattumalta toinen eilisistä lääkäreistä, joka muisti minut. Hän kuitenkin neuvoi, että voin odotella ihan rauhsaa ensi viikon tiistaihin ja kontrolliaikaan. Katsotaan silloin sitten tilanne ja tehdään päätökset sen mukaan. Silloin mulla onkin viikkoja jo 38+4. Eilen ulkokäännöksen onnistumaan saanut lääkäri sanoi, että jos vauva vielä kääntyy, niin isoista viikoista huolimatta voisi ensi tiistainakin yrittää vielä kerran ulkokäännöstä. Saas nähdä miten käy. Missä asennossa vauva on taas viikon päästä, kuka lääkäri siellä kontrolliajalla on ja mitä mieltä hän on kaikesta.
Varsinaista vuoristorataa tämä on ollut! Nyt yritän vain ottaa rennosti ja olla ajattelematta asiaa. Stressaaminen kun ei ainakaan auta asiaa yhtään. Helpommin sanottu kuin tehty....
Onneksi on paljon kaikkea muuta puuhaa, joten jospa aika kuluu ensi tiistaihin sutjakasti.
Nyt menenkin lukemaan tuota Bubsin viittaamaa juttua! :)
Ensi viikon tiistain kontrollissa, jos käy ilmi että vauva on tosiaan taas PT, niin en ole varma haluanko enää ulkokäännöstä edes yritää, vai pitäisikö jo vain uskoa että vauvan mielestä on parempi näin. Pitää tuolloin keskustella vielä enemmän ja syvemmin lääkärin kanssa. 
