Maaliskuun mutinat

Ei kai mainostamisessa sillon mitään vikaa ole, kun se liittyy aiheeseen ja varsinkin, jos ei itellä edes ole mitään suhteita ko. firmaan. :) Ite oon tykännyt Changen liiveistä ja aina oon saanut tosi asiantuntevaa palvelua myyjiltä. Imetysliivejäkin ostaessa myyjä oli niin nuori, että epäilen, ettei sillä voinut olla omaa kokemusta, mutta hienosti osasi silti arvoida sopivan koon ja puhui imetyksen tuomista muutoksista kuin asiantuntija. Joten siellä varmaan vaan perehdytetään myyjät niin, että osaa auttaa joka tilanteessa asiakasta. Liivit lähtökohtaisesti ei oo ihan halvimmasta päästä, mutta siellä on usein hyviä tarjouksia, esim. mä sain kahdet liivi-alushoususetit yksien hinnalla kun omia imetysliivejä ostin ja näin vuoden käytön jälkeen oon ollut niihin tyytyväinen. :)

Ja niin kuin Bettie sanoi, toi mahan kommentoiminen on varmaan sellanen aihe, että ihmiset kattoo aika pitkään, ennen kuin uskaltaa sanoa mitään. Eli moni voi olla huomannut, vaikkei kukaan mitään sanoisi, se kun vaan on yksi noloimpia asioita, mitä voi sanoa, että onnitelee sellaista, joka sitten ei olekaan raskaana. :) Mulle vauvauinnissa ekaa kertaa yksi sanoi, että taitaa toinen olla tulossa. Se tosin näkee mut ilman vaatteita joka viikko, joten muutos voi olla helpompi huomata ja lisäksi se saattaa olla kuullut, kun yhden toisen kanssa oon siellä joskus asiasta puhunut. :) Yksi sählykaverihan sanoi jo kymppiviikolla kun raskaudesta kerroin, että on pari viikkoa jo kattonut, että taitaa olla odotus taas alkanut. :D Treenit tosin on illalla, jollon on ollut aina järjetön turvotus, on varmaan helpottanut sen huomaamista. :)
 
Maaliskuu jatkuu raskauden osalta hyvissä merkeissä:) Kurjuutta oloon tuo ainoastaan sairastuminen kunnon flunssaan:p Poskiontelot oli tulehduksissa ja yskä on ollut aivan mahdoton. Nyt sitten ollaan saikulla ja antibioottikuuri päällä.. lepoa vain. Vauva ilmoittaa itsestään kyllä jo potkuilla, joten hänellä toivottavasti kaikki hyvin äitin sairastamisesta huolimatta! Maanantaina onkin sitten neuvola ja viikkoja alkaa olla silloin 19 kasassa, toivottavasti ultrataan niin näkis pikkuisen!:)
Onko muut mammat pysyneet terveinä?
 
Mennään viikonloppuna sukuloimaan ja tulee sitten varmaan kerrottua kaikille lapsesta. :) Vähän jännittää, en tiedä miksi. Ehkä kun mun suku ei oo vähään aikaan saanu uusia tulokkaita... :) Ootteko te muut jo kertoneet "kaikille"? Me ei olla kerrottu kuin vasta yhdelle kaverille, aateltiin kertoa sitä mukaa kun niitä tavataan. Ilmeisesti vielä ei hirveästi huhuja kierrä kun ei oo onnitteluja tullut ja hyvä niin.
 
Meillä oli sellainen juttu, että häät piti olla heinäkuun lopussa. Sit kun selvis, että laskettuun aikaan olis hääpäivästä vajaa kuukausi, niin piti rueta miettimään, et mitäs tehdään. Häitä päätettiin rueta kiireesti siirtämään toukokuulle ja meidän piti kertoa monille jo hyvin varhain, koska halusimme varmistaa, että tärkeimmille ihmisille päivä sopii. Jännitti kyllä itseänikin paljon silloin soitella ihmisille ja kertoa. Lisäksi äiti ja anoppi olivat niin tohkeissaan ekasta lapsenlapsesta, että hyvä, kun malttoivat olla ekaan ultraan asti suut kiinni. Siitä se sitten levisikin hyvin nopeasti ja nyt ainakin käytännössä koko suku ja ystäväpiiri tietää :)
 
Me kerrottiin tästä raskaudesta vielä aikasemmin kuin edellisestä. Kummankin perheelle kerrottiin parin päivän sisällä siitä, kun plussa oli saatu ja lähimmille kavereille, kun oltiin käyty varhaisulrassa ja varmistui, että joku siellä on ja sydän lyö. Me päästiin jollain kymppiviikolla ylimääräiseen ultraan, kun kaveri on välillä neuvolassa lääkärinä ja ultrasi mut harjoittelumielessä töiden jälkeen, mikä tietty sopi meille paremmin kuin hyvin. :) Sen jälkeen uskallettiin kertoa taas muutamille lisää ja sitten ekan virallisen ultran jälkeen alettiin kertoa kaikille, keitä nähtiin. :) Sillon se mahakin alkoi kyllä olla jo sellanen pömppö, että ei sitä pitkään olisi salannut muutenkaan. :) Ajattelin, että jos tää menee kesken, niin kuitenkin haluan siitä niille ihmisille kertoa, jotka ihan alussa sai tietää, niin ei tuntunut tarpeelliselta pitää asiaa omana tietona. Varsinkin kun aika monet tiesi, ettei oltu aloitettu ehkäsyä uudelleen edellisen synnytyksen jälkeen. Ja oli helpompi saada lastenvahti esikoiselle ultriin, kun ei tarvinnut keksiä mitään tekosyitä. :)
 
Heippa kaikki!

Koitan hypätä juttuihin mukaan näin kesken kaiken :) Meilläkin kerrottiin toisesta isovanhemmille heti plussan jälkeen, ajatuksena lähinnä se että kävi hyvin tai huonosti niin tuki on todella tärkeää.

Mä olen voinut pahoin suunnilleen viikolta 5 lähtien :/ 12 viikkoa putkeen meni 24/7 pahoinvoidessa ja oksentaessa, lukuunottamatta yhtä päivää. Nyt välissä oli jopa 4 päivän oksennusvapaat :) Esikoista odottaessa oli myös pahoinvointia viikolle 17 muttei läheskään näin rajuna. On ollut päiviä, jolloin on ajatellut olevansa mitätön äiti kun tuo reilu vuoden ikäinen energiapakkaus joutui 'leikkimään' sohvalla makaavan lakananvalkoisen mamman kanssa. Toivotaan, että tuo maaginen puoliväli toisi tullessaan pahoinvoinnin kaikkoamisen :)

Ihanaa kun tulee kevät, vauvan liikkeet tuntuu jo selkeästi ja vaunulenkeillä vastaan tulevat ihmiset HYMYILEVÄT, jopa täällä PK-seudulla!! ;)
 
Meillä koko suku odotteli esikoisen saapumista niin kuumeisesti, että isovanhemmille heti plussan jälkeen, ja ystäville sitten jo ekan ultran jälkeen.. :) nyt oikeastaan jo koko tuttavapiiri tietää... Tuleva mummi ei malttanut pitää suutaan supussa! :)
 
Kerroin eilen parille kaverille kun käytiin baarissa katsomassa yhtä keikkaa. Yllättyivät, ei kuulemma huomaa ollenkaan. Vaatteilla pystyn näköjään vielä peittämään. :) Oli muuten tosi kiva ilta/yö, mutta mua vähän ahdisti se väenpaljous ja huomasin suojaavani mahaa koko ajan. Varsinkin kun kaikki ympärillä oli humalaisia tuuppijoita niin pelotti että joku huitasee. Onko muista tullut varovaisempia masun kanssa?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top