Maaliskuun mietteitä 2012

Moikka

En nyt ihan vielä laita sitä ukkoani Hämeeseen, mutta laitan korvan taa tuon vaihtoehdotuksen, kiitos Maarinen! Sen sijaan lähden huomenna kauan suunnitellulle kyläilylle Hämeeseen siskoni luo Valon kanssa muutamaksi päiväksi.

Voi ressukoita Moonin lapsoset! Koitan lähettää parantavia tuulahduksia, jakselkaa siellä ja kärsivällisyyyttä potemiseen. Hauskoja nuo ipanan jutut tipasta ja nääkkeistä , laittaahan ne nyt pupunkin yskimään :D Lapset on välillä niin hauskoja.

Ihmisen siemenet:D Niinkö helppoa se onkin? Kuulostaa kotoisalta tuo viljelyiden sunnittelu. Minulla on nyt vain ikkunalauta sitä varten, laittaisinko ihan vaan herneenversoja. Makoisiahan ne on ja valosta voisi olla kiva seurata kasvua. Ostin kuukausi sitten muutaman sant paulian ja Valo sai valita omalle ikkunalleen oman, jota nostelee päivittäin alas tutkiakseen nuput.

Kerhojutut alkavat olla ajankohtaisia näköjään monella suunnalla. Tämä missä Ökö käy, on Mll:n. Paikkakunnalla olisi seurakunnallakin ja perhepuiston ylläpitämiä kerhoja, mutta tuo on kaikista lähin. Kaupunkikin taitaa jotain tarjota. Harmi ettei joka kunnassa ole yhtä paljon valinnanvaraa, mutta jotain kuitenkin.

Taku ompelukoneesi vika voi olla tosi pienikin, suosittelen huoltoa ellei öljyäminen tehoa. Sopivasti roskaa oikeassa paikassa tms ja sotkua tulee. Tsemppiä ompeluinnon haalimiseen! ja raskausväysmykseen myös. Ajan pitäisi helpottaa :) Minua väsyttää, migreenipotilaana, jo tuo auringonvalon määrä :( Päänsärky on joka keväinen juttu, mutta onneksi valoisuuteen tottuu.

valo jätti tänäänkin päiväunet välistä ja eilen annettiin nukua lyhyesti. Tänään koitin nukutella, mutta turhaan. Maattiin sitten kainalokkain.

Mukavaa ehtoota!
 
Aurinkoista päivää!

Voi Moon, teitä ei päästetä helpolla noiden sairasteluiden kanssa! Ouh, teetä ja sympatiaa tarjoaisin äiskälle! Sormet ristiin, että ab-kuuri nyt vihdoin olisi se, mikä tepsisi... ja peukkuja myös passelin kerhon/hoitopaikan löytymiselle! Taitaa täälläpäin olla yleistä, että monet kerhot pitää ikärajana 2.5-3v, sen jälkeen löytyis jo vaikka mitä. Mutta eihän sitä kyselevä ja addressia keräävä eksy, josko se olisi apu vaikka hennasin pitäjässä? Jos kerran lapsiperheitä on niin kovin, niin neuvolaan vaan viestiä, että voisivatkohan sieltä suunnasta jotain tehdä asialla? :)

Takun raskausväsymykseen toivottelen myös jaksamisia. Se osaa olla kyllä aivan lamaannuttavaa, enkä osaa edes kuvitella, kuinka järkyttävää se onkaan sitten koittaa kahta leikki-ikäistä vielä päivätpitkät viihdyttää! Josko se mieskin ottais vinkkiä korviinsa, että hän voisi ottaa enempi vastuuta tyttöjen iltaulkoiluista, sais hautoja-emokin omaa aikaa?
Itse "opin" juomaan kahvia silloin raskausaikana, ei vaan enää mikään muu auttanut. (ja kuinka ironista, että näytti vaun etusivulla olevan juttu äsken siitä, miten haitallista se kofeiini nyt onkaan mahavauvalle... jätin lukemati sen, vaikka ehkä ihan ammatillisessakin mielessä ois ollut fiksua lukea. Tänään olen päivän käyttänyt seksuaalikasvatuksen lueskeluun ihan tulevia työtehtäviä ajatellen, mutta eipä se oo pelkästään sitä ennen-raskautta asiaa tässä työssäkään.)

Työjutuista vielä, kun oli niin hauskaa, että tuossa äsken vessasta tullessani meinasin kolkata sellaisen vuoden vanhan tepastelijan. Meillä on siis yhteinen ulko-ovi yhden neuvolan kanssa, ja tämä sankari oli lähtenyt äidiltään karkumatkalle. Näitä polvenkorkuisia tässä aina välillä pyörähtää meidänkin käytävää mittailemassa, mutta en ole ennen ihan noin pieneen törmännyt, yleensä ne on niitä isosisaruksia, jotka karkaavat kesken vauvan pukemisen/imettämisen tänne.

Joonalla on päivähoitokuviot lähteneet oikein ihanan pehmoisasti rullaamaan! Eilen oli ensimmäinen "pitkä" päivä (Joonan hoitopäivät ovat siis max. 7h, pitkältä tuntuu sekin, mutta on se aina lyhyempi kuin ne 9h päivästään hoidossa viettävien päivät!). Minä kävin poikaa kotiin hakemassa ja jutustelemassa ekaa kertaa sen hoitajan kanssa, oikein mukava ihminen hänkin! Kehui kovasti, että niin reipas poika, vaikka vähän itkettääkin isin lähtiessä, mutta pian rauhoittuu ja hienosti toimii osana ryhmää. Äidin sydäntä lämmitti tietää, että poika ei kuulu niihin, joilla menee hoitoon sopeutumiseen kuukausitolkulla, vaan jo näin kolmantena päivänä on osoittanut vähän temperamenttiaan ja reippauttaan. Ihana äidin muru <3

Jahas, josko sitä töitäkin pitäisi jatkaa. Töissä on edelleen IHANAA! :)))
 
emoticonHYVÄÄ NAISTEN PÄIVÄÄ!

Nainen on kuin tulppaani, ruusu ja leinikki
Nainen on kuin kuningatar, prinsessa ja keijukainen
Nainen on varjo, peili ja aavistus
Nainen on hunajaa, makeaa ja suolaista
Nainen on aurinko
Nainen on sade
Nainen on tuuli
Nainen on myrsky
Nainen on aamu yön jälkeen
ja päivä ennen iltaa
Ja ilta ennen yötä
ja yö ennen aamua
Nainen on satua, haavetta ja totta
Nainen on muuttumaton.
Ylpeä. Arka.
Sinä.
Minä.




 
No niin!

Oli ihan kertakaikkisen pakko hilpasta itekseen ulos aurinkoon päiväkahville... rusketusta ja aurinkomyrskyä! Muistakaahan illalla tiirailla taivaalle, siellä saattaa näkyä niitä kuuluisia revontulia!!!! Mieheltä odotan nuotiolla istumista ja jotain hyvää ruokaa, naistenpäivän kunniaksi!

voi mooooooon! Millä tuo teidän tautikierre nyt oikeen saataisiin katkaisuta! Jos oli valta ja rahaa, niin antaisin teille kuukauden lentoliput lämpöiseen maahan. Rentoutumaan ja parantumaan! Kestä kestä kestä! Korvatulehdukset ON INHOTTAVIA! (oma korva vuotaa taas..nythän on kevät)

Ja Taku! Joku ihana rentouttav enkelinsiipi sinullekin sinne väsymyksen kouriin! Varmaan ootkin ottanu kaikki maholliset raudat ja vitamiinit ym ym ym. Pikkukakkosen aikaan muistaakseni sai "hyvin" otettua ne päivän toiset torkut.... : ) Ja sitte niitä sellaisi leikkejä joissa äiti pistää silmät kiinni ja lapset sillä aikaa kerää esim. lelut talteen.... OHOOOOOO! jekutus toimii tasan kaksi kertaa. .. onneksi nimenomaan raskausväsymys loppuu raskauden loputtua! eikös ole surullisen lohduttavaa! Jaksuja!

Sanna! Se on oikeestaan ihan hyvä, että joudut töissä törmäilee myös tuohon pikkuväkeen.... ei pääse kotiolot unohtumaan! joko sait sun huoneen sisustettua!?!?

Pranis... tuuttekohan te kovinkin lähelle? Hämeenlinnaan meiltä jotai 65km ja Treelle vissiin vartti enemmän... Meiltä kun on joka paikkaan ihan yhtä lyhyesti. Sekä Hesaan, että Turkuun! Ihanaa matkaa teilleki, paitsi, että ootte jo varmaan perillä... tässä jossain lähellä! kääk.

Lisää kahvia ja sitten rupeen saksittaan jotain kangasta. jotain siksi, että mies TILASI itselleen HOUSUT! en ole ikinä sille mitään ommellet... Katotaan kuin mun käy... Venlalle olis hörhöhuppari tulossa ja itelle tunika... kaikki tosin vielä tiiviisti kankaalla rullassa. ja kaavatkin oman pään uumenissa...
 
Ihanaista perjantaita arvon rouvat ja neidit!

Aivan mahtava auringonpaiste, ainakin tällä suunnalla. Iskä otti vapaapäivän ja lähti tytön kanssa uimaan läheiseen kylpylään. Tai läheiseen ja läheiseen, onhan sinne varmaan 50 km...

Minä laitoin äsken kukon uuniin. Ei siis kana-ja-kukko kukkoa, vaan taikinakuoresta tehdyn kukon. En tiedä syödäänkö sitä yleisesti muuallakin päin Suomea, mutta meillä se on aika perusruokaa. :-) Ei tosin mitään pikaruokaa, kun valmistamiseen menee noin 4-5 tuntia...

Maarisellahan taitaa olla siellä tuvassaan kohta ihan ompelimo! ;-) Minä olen miehelle ommellut joitain perusjuttuja, kuten fleecepaitoja. Tein minä joskus aikaa sitten sukelluspuvun alle sellaisen aluspuvunkin. Muille olen ommellut aika vähän. Pääasiassa jotain verhoja ja pöytäliinoja. Anopille ompelin juhlamekon valmistujaisiin. Tytölle olen tehnyt aika paljon vaatteita ja itselleni jonkin verran mekkoja yms.

Sannalla kuulostaa olevan mukava työpaikka. Mielestäni työpaikan pitäisikin olla sellainen, että sinne on mukava mennä. Joonalle taputukset hyvin alkaneesta päivähoitotaipaleesta. Reipas poika ja nopeasti tuntuu sopeutuneen uuteen paikkaan. Taisi osua valinta ihan oikeaan! :-)
 
oon jo NIIIN paksuna ettei minusta ole oikeen mihinkään. Viikko sitten alkoi seläkäkipu ja senkanssa taaplaillaan. muksu möyrii mahasa niin että ihan kipeää tekee välillä =). Opparia  varmaan ensaa tehtyy loppuun ennenku muksu tulee kun minä viisas halusin pitää tän viikon hiitoloma nääs, neitin kotona, no eiköhä  tuo selkäki just sillo alkanu haraamaan vastaan. Eilen oli parempi, energisempi pivä mutta tänää ollu ihan vitun hikine ärsyttävä.... mutta

neiti teki  yllärin,se meni tosi helposti päikkäreille, sanoin et nyt päikkäreille, äiti lukee satua ja niin se meni, sain jopa hänet peitellä ja  lukiessani siinä hää leikki kahella nallellansa ja lopulta nukahti!!?? Vautsikavauvau, ihmeitten aika ei ole ohi. Tämmöstä täälä, tulin vaa raportoimaan että pyrstö on edellen kasassa ja emäntä yhtenä kappaleena... nyt äkkiä lepäämään eneneku neiti nousee ylös... =)

 
Sunnuntai-iltaa.

Onpas täällä ollut hiljaista. Kaikki ovat ilmeisesti lähteneet ulkoilutouhuihin. ;-)

Rinkulle sympatiahalaus ison mahan kanssa taiteilulle. On vielä jokseenkin tuoreessa muistissa. ;-) Mutta on se loppujen lopuksi kuitenkin niiiiin eri asia että vauva on siellä mahassa kuin täällä ulkomaailmassa. Molemmat kuitenkin ihania asioita. <3

 
Joo kyllähän täsäs on jo vauvan pikainen ulkoistus toiveissa!!! Jonkun sanoja lainatakseni: mahdollisimman pian, muttei tippaakaan liian aikasin!!!! OIskohan ollu Reinikainen, ainaki kuuostaa vähä siltä, Nykäsen matin lausahdukseksi  kuulostaa liika viisaalta! Aurinkoista  pävää kaikille! Opparin kimppuun  tieni käy...ai niin ja jos jollaki kiinnostaa Buzzaaminen niin ottakaa yht ringaj@hotmail.com

ELI aloinpas  Buzzadoriksi, noh, mikä se on ja mitä se tekee!? Buzzador saa
ilmaiseksi osallistua kampanjoihin, joissa saadaan ilmaiseksi tuotenäytteitä
kotiin kokeiltavaksi. Sen lisäksi tuotteita tulee jakaa myös ystäville, jotka
myös saavat sitten arvostella tuotteita.

Ensimmäinen "buzzaus" paketti
tulee minulle ensiviikon lopulla ja  se on Liptonin pyramidipussiteetä. Saan
kotona tutustua  teelaatuihin ja sitten teen niistä raportin eli arvostelun.
Kokeiltavat tuotteet vaihtelevat kissanruuasta shampooseen ja elintarvikkeisiin.
Tietysti, jos sinulla ei ole kissaa niin et luultavasti tule valituksi
kisssanruokakampanjaan ja jos satut olemaan kalju niin tuskinpa sinulle
shampootakaan lähetetään =). Ensin tehdään siis itsestä profiili  Buzzador
sivuilla ja sen perusteella sinulle voidaan lähettää kampanjakutsu, jossa
tehdään täsmällisempiä kysymyksiä; vastausten pohjalta valitaan kampanjaan
sopivimmat henkilöt.

Lisätietoa saat osoitteesta:
http://www.buzzador.com/ ja jos päätät rekkautua niin lissää minut värvääjäksi (siellä on kohta jossa sitä kysytään) käyttikseni siellä on rinkku77

 
Moi!

Mun mottoni oli joskus, ja joskus vieläkin, että "paljon on riittävästi!" Mutta tuohon raskaus asiaan... ehehheh ei taida ihan passata!

Buzzadorina ( aina tulee ekana mieleen "matadori"..) mä oon saanu vissiin viis kutsua. Ollut siis joulukuusta alkaen. Kahteen vastasin kieltävästi ja yksi meni sivu suun muuten vaan. Viimeksi buzzaili Doven IHANAA hiustenhoitoainetta. tuota TEE kutsua odottelin, mutta ohi meni. Samoin kävi sen KIVAN LEGO-kampanjan kanssa. Mutta hauskaa puuhaa.. varsinkin ne omat näytepakkaukset. ILMAISET!!!! Sinne vaan emännät!

Päiväkerho-hakemukset käytiin tänään juhlallisesti KUNNANTALOLLE viemässä. Nyt  jänskättää... Ajettiin sen tulevan kerhotalon ohi.. IHANA, keltainen, vanha, kunnostettu kolmen puutalon-kompelksi. Ilmeisesti niissä kahdessa muussa talossa toimii ne päiväkodin jutut ja eskarit... (pitäsköhän koittaa päästä sinne töihin???)  Venla hihkui takapenkillä ja olisi heti ollut menossa sinne pihan liukumäkiin leikkimään. Toivottavasti tullaan valituksi. Ajattelen kovin Helsinki-keskeisesti, huomaan. Että jos tuommoinen päivähoito kortteli olisi ollut esim. meillä Arabiassa, niin sinne ois varmasti monenvuoden jonot... Ihan jännittää, oikeasti!


hennasin kukon leipomiset on tässä pyöriny mielessä. koko viikonlopun! Miten sä teet sen taikinakuoren? Mä en ole koskaan tehnyt tai edes nähnyt miten niitä kukkoja tehään.
Syönyt kyllä. Aina Kuopiossa tai Joensuussa käydessä pitää torilla pyörähtää kukon-osto aikeissa. Ja niitä ...ööö ..sultsinoitako ne on, sulhaspiirakat???? Unohtamatta rapeita, voissa uiskentelevia, karjalanpiirakoita!

Ok. tästä se viikko taas alkaa!
 
Nomnom, joensuun perän riisipiirakat nammmm! Parempia ei  olekaan. Niitä myyydään täälä Roissaki joskus rismassa, mutta maksavat sen 6 ekeä pussi eikä siin montaa ole kallista herkkua... noista kukoista en  ole niin kiinnostunu mutta monesti kyllä syönyt...
 
Huomenta!

Meillä on tänään jännittävä päivä, kun pojalla on 3 kk neuvola. Saa ensimmäisen rokotteen, mm. sen pneumokokin. Ja vihdoin saadaan uusi tieto mitoista. :-) Meillä on viimeksi ollut neuvola melkein kaksi kuukautta sitten, joten luulen, että varsinkin painokäyrä huitelee katonrajassa. ;-)

Maarinen, kukon kuoritaikina on oikeastaan aika samanlainen kuin ruisleipätaikina. Siis MINUN kuoritaikina. Vanhoilla tekijöillä lienee jokin perinneresepti. ;-) Minä en laita taikinaan hiivaa - olen kuullut että jotkut laittaa. Kaulitaan taikinasta sellainen aika pyöreä lätty, jonka halkaisija on noin 40 cm. Riippuu tietysti kukon koosta ja paljonko meinaa laittaa täytettä. Kasataan keskelle sellainen "harjanne" täytteistä. Meillä oli nyt keitettyä lanttua ja lihaa. Nostetaan taikina sivuilta ja päistä keskelle ja suljetaan saumat hyvin, vettä apuna käyttäen. Se paistaminen on sitten oma toimituksensa, mutta voin laittaa vaikka blogiin tarkemmat ohjeet, jos haluat.

Joo, meillä päin on kaikenlaisia perinneherkkuja! Parhaat karjalanpiirakat saa Ilomantsista. Sitten on tietysti sultsinat, vatruskat ja kukkoset. Slurps! Ja kunnollinen ruisleipä, tottakai. ;-)
 
Iltaa!

Pääsinhän mä tänne! Taas kerran tää hiton nettisivu on tökkinyt, eikä oo päästänyt mua kirjautumaan. Meinas viikonloppuna murisuttaa, mutta ajattelin sitten vielä antaa tälle hetken aikaa ;)

Venlan kerhohakemukset on jännää ooteltavaa meille muillekin! Toivottavasti lykkyä on pytyssä! Ja musta tuntuu, että paljon helpommalla täällä ruuhka-suomessa näyttää lykästävän kaikkine hoito- ja kerhokuvioineen kuin muualla. Mulla on pari duunikaveria, jotka ovat nyt kironneet sitä, että heidän pitäjissään, just sen 40km Hgistä on ihan älytön huutava pula myös eka-tokaluokkalaisten ip-kerhoista! Eikä tosiaan tietoakaan mistään puistotoiminnoista! Mä ihan tosissani kauhulla sitä kuuntelin... miten siellä ihmisten oletetaan selviävän, vai onko se sitten joku "koko kylä kasvattaa" meininki ja eläkkeellä olevat naapurit valjastetaan lapsenvahdeiksi? Ja mitä hirveyksiä se tekee lapsen turvallisuudentunteellekin, jos ei ole aikuisia edes periaatteessa saatavilla! Että joo, jälleen lisää syitä, miksi mä en omaa perhettäni olisi valmis siirtämään halpojen asuntojen perässä maalle. (ja tää ei nyt oo tarkoitettu mikskään provoks, olen kyllä tän kolmen vuoden aikana oppinut, että meillä on aiiiiiivan totaalisen erilaiset näkemykset tästäkin asiasta :)) Ja ens kuussahan me ollaan oltu jo kolme vuotta kimpassa, uskomatonta! Ja täällä me palstaperhe vieläkin keikutaan, vaikka vähän ollaanki kutistuttu!

Joonan päivähoitokuviot jatkuu edelleen yhtä aurinkoisesti! Viikonloppuna sitä harmitti, kun ei päässyt hoitoon :D Se olisi ollut aamuhommien jälkeen aivan valmis lähtemään! Maanantaina ku isi oli sitä hakemassa kotiinpäin, niin ei ois malttanut lähteä!
Aiempina aamuina on hetken itkenyt iskän selän käännyttyä, mutta tänään oli vaan sanonu heipat ja karannut leikkeihinsä. Onneks sentäs kotiin lähtiessä suostui tulemaan mun mukaan ihan suosiolla, eikä vängännyt vastaan - ois äitillä ehkä itku päässyt!

Hennasin perinneherkut heräytti kyllä vedet kielelle! Meilläkin sitä kaukasempaa sukua on jossain siellä karjalannurkilla, joten pieniä yhteyksiä on oikeeseen ruisleipään ja karjalanpiirakoihin. Niitä osaisin jopa tehdä ite, mutta leipään mulla ei oo kunnon juurta enää olemassakaan :( Karjalanpiirakoita sitä ny sentäs tulee tehtyä aina kerran vuoteen :D Mitä on vatruskat ja sultsinat? Ja onko Kukkoset jotain semmosia pienempiä kukkoja?
Kukkoa myydään kyllä täälläkin, mutta itse en oo koskaan oikeen sen perään ymmärtänyt, joten musta on ihana kuulla, että hennas siellä kotona sitä perheelleen tekee säännöllisesti ja pääseet lapsetkin sitä kautta osaksi omaa kulttuuriperimää! Mua vähän harmittaa, että mun suvusta puuttuu nuo tuollaiset perinnehommat, mutta onneks on sentään sörkan alueen aito slangi <3 Sitä joskus yritin "opiskellakin" ja pääpiirteittäin sentään vielä ymmärränkin... vaan ei se silti periydy omalle ipanalle, koska ei sitä enää käytetä. Sääli, koska kuitenkin itse arvostan ja rakastan omia juuriani, ja ne tietyt korttelipihat ei ikinä kuole omista muistoista, vaikka itse en siellä samalla pihalla olekaan asunut, ainoastaan mummilla ollut :)

Rinkulle voimia raskauden lopputaipaleelle! Ja älä niistä opiskeluista sure, kyllä ne siellä säilyy ja menee sitten aikanaan! :)

Jahas. Joskos sitä unille pitäis lompsutella hiljaksiin. Mä en taas malta tästä omista puuhistani ja sosiaalisesta elämästäni koneelta kaikota kovin aikasin unille, ja aamulla se kyllä kostautuu armottomana väsyttämisenä! :O
 
Hei!

Mulla ei ole ollut onneksi ongelmaa sisäänkirjautumisessa.... vaan... hahha... uloskirjautumisessa! Koska, en meinaa päästä nykyään kirjottamaan mitään. On tää yhden lapsen kotiäitiys KIIREISTÄ! Jos noita polvenkorkusia olis tossa se neljä, niin omaa aikaa olisi rutkasti enemmän! Leikkisvät keskenään, eikä jokaikistä juttua tartteis olla perään kattomassa! NIIN!

KUKONTEKOHOJETTA vaan kehiin! Hennas! Mun on ihan pakko koittaa jossain vaiheessa! Mies aina haaveksii kotitekosesta kukosta, kun sen karjalainen mummo oli niitä lapsuudessa tehny. Karjalanpiirakoita opettelin ite vasta aikuisiällä tekemään. Ja mitä useemmin (2-3krt/vuos) niitä on tehny, niin sitä rukiisemmaksi se maku muuttuu!

Sanna! My muukalainen! Justiin eilen iltapalapöydässä isännän kanssa (!) puhuttiin, että kinkahan se Joonan hotiokuvio on jatkunut! Mukavaa kuulla, että HYVIN!) Ja oota vaan, kyllä se murunen vielä jonain päivänä raivoaa sillekin, että pitää lähteä hoidosta kotiin! Se on sitten siinävaiheessa hyvä merkki, josta voi olla ylpeä! että on tullu kaikenlaine sisäänajo suoritettua ja lapsen oma paikka tässä maailmanjärjestyksessä on hänelle itselleen selvä!

Täällä on sosiaalinen elämä lähes jäissä. Niimpä päätin ottaa asian käsittelyyn ja kutsua perjantai-illaksi naapurin rouvan saunakylään. mun ja Venlan seuraksi. Nyt jo mielessäni suunnittelen tarjoiluja.. hipoo suunnitelmat yläkanttiin. Mitä sitä kaksi tavallista muijaa lopulta, oikeesti tarvii? Hiukan suolasta ja makeaa. Iso pannu haudutettua teetä. Ja paljon puhetta.

jokos se Pranametri kotiutui Hämeen reissultaan? Ei sitten törmätty : ) näillä mättäillä!

pspsps... Kevät tulee vauhdilla! meidän pihan muurahaispesän lumipeite on täysi sulanut! Ja lumiukko on kadonnut jäljettömiin! pelkkä yksinäinen keppi töröttää jään keskellä siinä, missä toissapäivänä vielä oli lumiukon "raato"....Pihanavetan katonharjalla pääsee harakka hyppinään lumetonta tiilipintaa eestas!   Ja mikä ihaninta, mulla on makkarissa KEVÄT/KESÄ verhot ikkunassa!

 ...että hyvää huomenta maan kuningattaret!

 
Tuulista keskiviikkoa täältä idästä! Onko tää nyt jokin kestokevätmyrsky, kun joka päivä tuntuu tuulevan ihan pirusti. Sisällä vaan nökötetään, kun ei viitsi tuonne viimaan lähteä. Tytöllä on onneksi muovailuvahansa ja väriliitunsa. Ja nyt myös sellaiset ihan omat lastensakset.

Poitsu sai eilen neuvolassa piikin molempiin kankkuihinsa ja lisäksi toisen annoksen rotasta. Yöllä olikin kiva ylläripylläri herätä älyttömään huutoon, kun pikku-ukolla ilmeisesti kipristi mahasta. Lämpöäkin vaikutti olevan, mutta ei ollut niin kuuma, että olisin lähtenyt suppoa laittamaan. Levottomasti nukkui koko yön. Tyttöhän sai myös oireita rotasta ja silloin tehtiin lääkevirastolle ilmoitus asiasta. Pitänee taas antaa palautetta neuvolassa.

Pikkumies oli muuten kerännyt massaa jo 7,5 kg, joten mukavat 2 kg enemmän, kuin siskonsa samassa iässä. Meillä kasvaa täällä ilmeisesti pieni voimamies. ;-)

Sanna, täällä hekottelen tuolle ajatukselle, että kukkoset ois pieniä kukkoja. :-) No ei ihan. Kukkosissa on sellainen paksuhko sämpylätaikinapohja ja sen päällä riisipuuroa. Sellaisia pyöreän mallisia. Luulen, että niitä löytyy kyllä teiltäkin kaupasta.

Maarinen, laittelen kukon ohjetta blogin puolelle, kunhan ehdin. Varmasti ihana naistenilta teillä tulossa! :-)
 
moro kaikki

voi että ku rupes tekeen mieli tehdä itse karjalanpiirakoita, meillähän on tuo leivinuunikin missä vois paistaa. mutt osaankohan, onko kellään hyvää ohjetta?

Oli sitten melkonen aamupäivä tänään, vein esikoisen yksiks kerhoon ja sieltä suoraan neuvolaan, Roosalla oli lopulta 2v neuvola. Sillä se vasta nyt ku se oli täällä vähän aikaa että ois vaan 2,5v neuvola niin oli sitt onneks muutettu takas ett 2-vuotiaana myös. onneks sen kuulin toisilta äideiltä, eihän neuvolasta mitää infottu ku sillo joulukuussa sanottiin vaan ett sillo 2,5 vuotiaana... sain sitt roosalle ajan ku siitä tuossa raskausneuvolassa kyselin. Kaikki meni hyvin alkuun, Roosa teki palikoista tornia, sanoi kirjasta kuvista mitä siinä on ja puhui muutenki ett täti kuuli puheen ja kehui että hyvin osaa puhua ku lauseitakin jo tulee. kyseli tietty kaikkea mutt hyvinhän Roosalla asiat on. Sitten tuli aika mennä vaakaan, siitähän Roosa suuttui, hänhän ei siihen mene... kauhee huuto vaan ja lopulta päädyin siihen että sanoin ett meen ite eka ja sitten roosa sylissä, saa laskea siitä. Pituuttahan ei myöskään Roosa antanut mitata, huuto ja kiukuttelu jatkui edelleen. mikään ei auttanut niin Roosa joutui sitten vauvojen mittaan selälleen, mä pidin väkisin päästä kiinni ja täti jalan pisti suoraks. kyll oli melkonen taistelu ja sylissä pitikin loppuaika olla, päänmittaukseenki pisti vielä vastaan mutt jotenki mitan sai. jestas tätä uhmaikää... mutt ompahan neuvola käyty ja neidin mitat 93cm ja 15kg, hyvin on kasvanut, hieman tavallista pidempi mutta painon ja pituuden suhde hyvä, paino ehkä pikkusen menossa yläkanttiin mutt ei se haittaa. Roosa on kyll sellanen raskasrakenteinen niinku äitinsä, isosiskohan taas keijukainen, hassua että Roosa painaa nyt saman verran ku 4-vuotias Oona, Oona sentäs pidempi, viimeks mittauksessa oli 100cm (ehkä vähän siitä kasvanut ku puoli vuotta aikaa). Piti vielä mun kotona laittaa Roosa vaakaan ja kyllähän hän kotona siihen nätisti menikin, oli sentäs paino oikein neuvolassa katottu. Ihme ku oli niin vaikea reissu vaikk neuvolassa mun raskauden takia usein on käyty, Roosahan heti sanoki ku sinne päästiin Äiti pissalle, luuli taas olevan mun tutkimus käynnissä :D tosin Oona ei ollut mukana niin hän on kyll aina vähän hukassa ilman siskoonsa eikä oikein tiedä miten olla. Mentiin me sitt neuvolan jälkeen perhekahvilaan siks aika ku Oona piti hakea, siellä kyllä tykkää edelleen touhuta. Mutta itse kyll väsyin tästä reissusta ja taistelusta, onneks jopa likat anto vähän päikkäreitäki nukkua vaikk itse eivät nukkuneet. pelkkä Roosan pukeminen ja riisuminen tuntuu musta jo rankalla ku maha painaa ja tuntuu isolta ja vielä kolme kuukautta pitäs jaksaa... onneks tulee kevät ja kesä niin pääsee talvivaatteista eroon, ainut vaan ku valo lisääntyny niin lapset heräävät tosi aikasin, jo 7 aikaan aamulla. pitäs kyll saada vielä verhoja pimentämään lisää ku sälekaihtimet ei yksistään paljoa auta ku on niin kirkkaita aamuja ett saa likat heräämään aikasin. äitihän ei jaksais ainakaa ennen kasia millään...

Pitää tästä saunaan mennä, heippa...
 
Hei!

No huh huh sentään, miten haastavan paikan se ROOSA siellä neuvolassa äiti-kullalle laittoi!
Tuo on justiinsa niitä helmihetkiä. Muistanpa minäkin, että Venlan pituus lohkastiin "kätevästi" sillä vauvojen pötköteltävällä pituus mitalla.... Mutta ompahan sitten oikean mittainen tyttö teilläkin! Ja sitä joutuu aikuisena alati hämmästelemään, että MIKSI NUO UHMATTARET on tommosia?!?!? Että kun juuri on edustettu näyttävästi, että äiti jo ylpeänä hymyilee ja alkaa hengittää vaputuneesti.. niin siinä siunaamassa silmänräpäyksessä keksii kaksivuotias jostakin JUMALATTOMAN RÄHINÄN AIHEEN.  Ja juuuri sellaisen johon ei mikään maaillman kekseliäisyys tehoa......

esim...tää meidän EILINEN tarina. Olin jo ovella tai siinä Tiimarin oviaukossa poistumassa. Ostokset nätisti kassissa ja huokaisin tyytynäisenä, kuinka hienosti selvittiin. Ja vieläpä kävellen, pelkkä ostoskori käsipuolessa. NIIIIIIIN, eikö tuo perhana justiin huomaa semmoset värikkäät höpöhöpö klemmarit ja heittäytyy selälleen siihen kaupan käytävälle. Klemmari pussi tiukasti käpälissä ja huudolla, että ÄITI ÄLÄ ÄLÄLÄLÄLÄÄÄ...  Koitin siinä kuiskia ja selitellä sitä sun tätä naapurin elukkakaupan kaneista ja marsuista.. PASKAT! Sitte hiljaa, NEUVOTTOMANA seisoin sen maassa sätkivän (vaaleanpunaisiin kauniisti puetun) kakaran vieressä ja tiuskasin että HILJAA, KAIKKI KATTOO! (eheeee.. tehokasta) Tuo nousee ylös ja pyytää tyynesti ANTEEKSI!
Kotona tyttö sitten selitää isälleen, miten me on kaupassa tapeltu äitin kanssa. Jep!

Välillä tuntuu, että koko kasvatus asia on ihan täyttä skeidaa. Samoin itsensä hillitseminen ja kaikenlainen juonittelu lapsen kouluttamisen hyväksi. Onko tuttua? saatto tuossa miedänkin tilanteessa jokunen maatuska tyytyväiseksi tulla, siitä miten nykypennut on lellitty pilalle ja vanhemmat ei osaa edes kaksi vuotiasta käsitellä.. Venlalla oli menaan PIENI SULOINEN KORI TÄYNNÄ SAIPPUAKUPLA TÖTTERÖITÄ JA ILMAPALLOJA! kaiken keskeltä törrötti PEZ-pupu ja namipaketti. Näin meiniki meillä.

Sitte vastapainona ilosempia lapsen tekosia:

* tuo istuu iltapala pöydässä ja paukauttaa julmetun pierun syöttötuolin kimpeää pintaa vasten pelkissä pikkareissa. OHO sanoo hän ja siihen perään lappaa muroja suuhun ja tuumaa että ...HM.... YÖK....HAISTAKAA!!! KAUHEE KÄRY!

*  aamulla hän oli saanut jostain muistojen laatikosta meidän hääkoristeisiin kuuluneen kukkasen kyselee, että "mikä tämä on?" minäpä siihen selittämään kuinka isi rakasti äitia ja ne menivät naimisiin ja tuo kukkanen oli sillon koristeena ... Noh. Hän katsoo ja sanoo.. AHAAA... NAAMIAIS-ASU!

* eikä tässä vielä kaikki... Oli taas eräs itkun täyteinen aamupäivä. Ulvottu ennen ulosmenoa. Ulvottu ulkona ja siinä sisään tullessakin.  Minä jo puuskahan, että voisitko hyvä ihme olla hiljaa, ihan oikeesti! Tää vastaa EN VOI. KOSKA NYT ALKAA TOINEN VOLLOTUS!

  -että eipä tässä muuta tälläkertaa! Voimia jokaiseen pirttiin, näiden kallisarvoisten ihmisen taimien kasvatukseen!
 
ps... anteksi fanit, meen nyt lämäseen tuosta äskösestä väritetyn kopion tuonne blogiin . Kummitäti aina odottaa, että kerron Venlasta KIVOJA asioita... Tässä on hänellekin hiukan elämän myöteisyyttää....
 
Voi tauti! Täällä nauraa räkätän noille Venlan laukaisuille. Kyllä näiltä tulee juttua ja ovat hauskoja tahtomattaankin. Meidänkin neidiltä löytyy sellainen pierujuttu: jos päästää tai pääsee vahingossa pieru, päristää suullaan sellaista pieruääntä ja sanoo "oho, pielu". Potalla istuessaan taas raportoi tuliko papana vai pökäle. :-)

Meillä on muuten myös otettu käyttöön tuo "anteeksi". Yleensä tulee halaamaan ja sanoo "anteeks, äiti". Ja jos saa komentaa komentamisen jälkeen, eikä silti usko, niin sanoo yleensä temppuilunsa jälkeen, että "äiti, minä en temppua enää". Nää on niin mainioita! Välillä on vaan pinna-parka turhan tiukalla...
 
Hejjjj,

mäki sain hymyn huulille touhukkaasta Venlasta :) Ja myöskin Hennasin kotimeinigeistä. Itseä ainakin oikeasti lohduttaisi joskus anteeksipyyntö. Kun tehdään jotakin aivan typerää, siis sellaista mistä on tiedetty jo vuosi että ei saa..... Meillä kun tuo puhe on vielä vajavaista niin anteeksi on useimmiten vain hali ja suukko ja kyllä ne useimmiten täytyy pyytää. Siskon puolesta useimmiten ;) Puhetta kyllä tulee lisää ja lisää ja lisää joka päivä. Mutta hauskat omat sanat siellä seassa. Puimuri= pummi, traktori= poppura, paperi=papam, banaani=paami.... Pummi tuolla menee! (kirjassa)

Töitä jäljellä kaksi viikkoa, sitten jatkuu kotoilu <3 Kevät ja kesä tulee, mahtavaa kun saa heittää haalarit, kaulurit ja systeemit nurkkaan, uudet terassit odottaa kahvittelijaa....
Tyttö on alkanut kävellä, menee jo useampi metri. Suloinen pallero. Mikä tahdonvoimapakkaus, huh huh

Oikeestaan tulin kertomaan, että täällä taas syödään kahden tunnin välein kuin hevonen ettei heikotus/öklötys vie mennessään..... ;) Pitäkää peukkuja että kaikki menee ja on hyvin. Tällä kertaa taidan saada jouluvauvani ENNEN aattoa kun la on marraskuussa. Jos Luoja suo.

Halit kaikille, spesiaalihalit Sanna-työmyyrälle! Kerro hoitokuulumisia!!
 
Amppunen, onneksi olkoon!  Öklötys on epämiellyttävämpi olotila mutta sen aiheuttaja on ison ilon ja tuuletuksen aihe!  :)

Ja ihania puheita taaperoilla, kyllä näiden kanssa saa nauraa mahansa kipeeksi jos nyt hermotkin tulee ajoittain menetettyä XD

Meillä muuten kanssa mitattiin se "virallinen" pituus 2v-neuvolassa siinä makuulaudalla.  Terkkari sanoi että vielä 3-vuotiaillakin se ryhdissä seisominen on sen verran epävarmaa että pituudesta saattaa jäädä useampi senttikin uupumaan.  Jotenkin tuntuu ettei se pituuden mittaaminen ole kovinkaan tarkkaa pikkulapsilla muutenkaan vaan vaihtelee mittaajan mukaan.  Milläs näitä elosalamoita mittaiskaan luotettavasti ;)

Me käytiin tytön ekassa korvakontrollissa niin että tuo isompi oli mukana.  Muut lääkärireissut on (onneksi) ajoittuneet iltaan tai sievis-lassen vapaapäivään joten ei ole tarvinnut isoveikkaa ottaa mukaan.  No nyt se yllätti äidin kun tomerasti parkkeerasi itsensä odotusaulan sohvalle istumaan.  Siinä se istui hyvinkin mallikkaasti niin että meinasin jo alkaa rintaani ylpeydestä röyhistämään mutta kun lääkäriin joutui kotvan tosiaan odottamaan niin alkoi pienen miehen kärsivällisyys olla koetuksella.  Loppujen lopuksi pitelin sylissä venkoilevaa vonkaletta joka huusi ja kiemurteli kun olisi pitänyt päästä juoksemaan sairaanhoitajan huoneeseen ja toimenpidehuoneeseen ja leikkimään ja ja ja.  Ja siinä aulassa ei tietenkään ollut mitään leluja tai kirjoja kun leikkipaikka on päivystyksen aulassa...  Hiki valui norona itse kullakin kun lääkäriin vihdoin päästiin.  Siellä olikin seuraava tenkkapoo että mihin ton jojopyllyn olisi sitten laittanut kun vauvaa piti pidellä.  Lääkäri lykkäsi sille sitten hämäykseksi laatikollisen tarroja käteen ja niitä se jäi ihailemaan ja mieleistä valitsemaan kun siskon korvat kurkittiin.  Ja VIHDOIN saatiin iloinen tuomio korvista:  oikea oli jo parantunut ja vasen, se vuotanut, parantumassa!  Ihanaa!  Seuraava askel olisi nimittäin ollut suonensisäiset antibiootit jos olisi vielä ollut tulehdus äreenä.  Jee!  Ja nyt on vihdoin se tilanne että kumpikin muksu on terveenä :)  Kunpa tää nyt jatkuisikin ;)  Ja niin, poika sai tarran valittua, pikkuruinen mikkihiiri oli sillä SUUSSA joten valinta oli tehty.  Hankala paikka oli vielä edessä kun piti pukea ulkovaatteet kaikille ja olis pitänyt vielä malttaa olla.  Autollekin oli matkaa kun terveysasemalla tehdään laajennusta ja duunarit olivat kansoittaneet parkkipaikan.  Hyvitykseksi saatiin ihailla nostureita ja työkoneita kun kipitettiin autolle.

Ens kuussa olisi edessä pikkulikan hammaslääkäri.  Se on semmonen ryhmäkäynti.  Hommasin isoveljelle lapsenvahdin ;)  Riittää nimittäin jo että meillä on nyt näitä riemukkaita "melkein koko perheen reissuja" tiedossa melkein joka viikolle kun ensi viikolla on pojan korvalääkäri, sitten labrat ja epilepsiahoitaja, sitten tytön korvakontrolli ja neuvola ja ja ja ja...

Ihanaa seurata kuinka nuo lumikasat hupenee päivä päivältä!  Ja kun oikein aurinkoinen päivä sattuu niin mikä olis ihanampaa kuin istua jossain torikuppilassa kahvilla ja nautiskella possumunkkia siinä ohessa :)  Nyt vielä tyydyn vain siihen mielikuvafiilistelyyn.
 
Takaisin
Top