Maaliskuun mietteet

Ensimmäinen kevätkuukausi alkoi tänään! :) meillä on aikas ihana odotusaika, varsinkin tämä kevät. Muutenkin kevät on aina sellasta uuden elämän kasvua, luonnon heräämstä on ihana seurata. Tänä keväänä seurataan myös pienten ihmisten alkujen kasvua❤️
 
Terveiset Itä-Afrikasta! Oli aika hurja matka! Ihan mieletöntä nähdä kaikkia eläimiä ja viettää vähän rantalomaa. Mut tän kokemuksen perusteella en kyllä suosittelis kenellekään vastaavaa matkaa alkuraskauden pahoinvoinnin aikana! Ekalla viikolla oksensin joka päivä, kun olin niin pahoinvoiva autossa. Ja autossa piti istua paljon! Liikenne oli ihan hullua, tiet huonoja, helle välillä melkoinen, ja maasturi heilui ja huojui ja pomppi. Toisaalta ei sitä matkustamista raaskinut vähentääkään, koska sitten ois jääny kaikki Afrikan ihmeet näkemättä. :)
 
Mamaanton no varmasti on ollut pahoinvoinnille oivat olosuhteet! Mun tulee huono olo kun ajattelenkin möykkyistä automatkaa ja hellettä. Mut toivottavasti koit reissun kuitenkin kokonaisuutena onnistuneeksi ja sait nautittuakin :)
 
12.3 tule pian :) odottavan aika tuntuu niin pitkältä vaikka tää lomaviikko menikin hujauksessa. Silti tuntuu et tuo ultrapäivä tule ikinä :D
 
Varmasti upea reissu mamaanton! Ikävää, että olot vaivasi :( mutta toivottavasti sait siitä huolimatta nautittuakin reissusta! :)
 
Hienoa saada maanmaton taas takaisin! Harmi, että olot oli niin huonot. Unohtumaton reissu varmasti.

Kyllä se ultra-aika kaikille sieltä vielä eteen tulee. Se on vaan niin kovin raastavaa tuon ekan ultran odotus. Mutta on se kyllä kaiken odottamisen arvoistakin!
 
Kyllä sitä ultraa tosiaan kovasti odotti. Ultran jälkeen pahin pahoinvointi on kadonnut ja on ihanampaa odottaa ja innostua vauvantulosta :) Mulle tuli ihan fiilis, että tekis mieli jo penkoa vanhoja vauvan vaatteita tai shoppailla uusia. Mutta taidan kuitenkin malttaa mieleni siihen, että saan tietää sukupuolen :)
Kun omaa synnytystä joutuu odottamaan vielä puoli vuotta, odotan myös kovasti, että muutaman kuukauden päästä siskoni synnyttää <3
 
Tervetuloa takaisin Mamaanton! Täälläkin kotiuduttu reissusta ja mulla taas vähän päinvastaiset kokemukset. Väsymys oli järkyttävä, mutta en osaa sanoa johtuiko se raskaudesta vai siitä, että oikeasti tuli tehtyä ja käveltyä paljon joka päivä. Pahoinvointi ei juurikaan vaivannut. Koko ajan oli niin hektistä etten vaan ehtinyt ajatella raskausoireita. Siitä heräsikin ajatus, että onko täällä kotona vain liikaa aikaa pohtia kaikkia pieniä heikotuksia ja kolotuksia ja ylitulkita ne raskausoireiksi? :rolleyes:
 
Hope mä mietin samaa, oltiin miehen kans viikonloppu mökkeilemässä eikä mulla pahoinvoinnista tietoakaan, join jopa kahvia, mikä on ollut ehdoton yökk raskauden aikana..

Tuntuu että kotona kaikki oireet pahempia ku muuallla. Luulen että mulla on kans tuota et vähän pistää ehkä liikaakin raskauden piikkiin ;)
 
Tulee kyllä kotona möllöttäessä mietittyä koko ajan ja vieläpä kaikkea kurjaa raskauteen liittyen. Pitäs keksiä kamalasti tekemistä ja touhua koko ajan, ettei tulis mietittyä... Mut sit iskee se kamala väsymys o_O

Ja tervetuloa takaisin Mamaanton! Hyvä et selvisit sieltä ehjin nahoin kotiin! Varmaan hieno kokemus kaikkinensa :) Olikos se niin, et sun appivanhemmat on siellä Afrikassa ja kerroitte nyt raskaudesta? Vai oonko mä ihan nyt unia nähny..?!
 
Hyvä, että Hopella meni sujuvammin! Mun pahoinvoinnit oli muuten ihan vastaavia ku kotona ennen lähtöä, mutta kun tosiaan autossa oleminen oli edellä kuvaillun kauheaa, katuojat ja ostareiden vessat tuli tutuiksi. Ei pystyny aina taistelemaan vastaan. Kyse ei ollut siitä, että ois miettiny pahoinvointia enemmän tai vähemmän ku kotona - se vaan iski aina päälle ja lujaa. Lentokoneissa laskeutumiset otti tosi koville. Muuten jaksoin aika hyvin. Sit kun ei ollu paha olo, nautin kyllä ihan täysillä.

Appivanhemmat oli tosi innoissaan uutisesta ja suhtautuivat myös ihanan huolehtivasti.
 
Tervetuloa Suomen kamaralle Mamaanton ja Hope! Hienoa et reissut meni tekemisten ja näkemisten osalta hyvin ja pääsitte ehjinä takaisin :) Vaikka kuulostaa kyllä aika kamalalta tuo helle ja pahoinvointi ja autoilu tommosilla teillä.. Nyt enää vikoja pitkiä oottelupäiviä ultriin syyskuisten loppuosastolla mutta kohta on kuitenkin jo huhtikuu :D Alkoihan helmikuulin suunnilleen eilen. Mistä se johtuukin että aika kuluu lomalla nopeasti mutta odottavan aika on silti piiitkä.. :)
 
Täälläkin on vielä pitkä aika kärvistellä ultraan, 11.3. on aika. Välillä on mullakin iskenyt pieni pelko että onko kaikki vielä hyvin, kaikki oireet kun on aikalailla kadonneet.
Eilen illalla sitten sain vihdoinkin dopplerilla kuulumaan ne ihanat jumputukset <3 Kyllä rauhoitti mieltä, jaksaa nyt paremmin odotella sitä ultraan :) Tänään jo 11+0 :)
Mukavaa maaliskuun alkua kaikille!
 
Tarttiskin varata se ultra-aika! Mä oon varmaan meistä viimeinen, kun sinne menee. Ei osallistuta seulontoihin, niin sit sillä ei oo niin väliä, että se tarttis olla just tietyillä viikoilla. Antavat sen varmaan jonnekin ens syksylle...
 
Eikös siihen silti ollut tietyt viikot, kun ultra tehdään vaikka ei osallistu seulontoihin? Ainakin olin katselevinani sillon, kun mietittiin asiaa, niin meidän kaupungissa oli toetyt viikot kai määritetty..
 
Älä huoli Mamaanton, ei mullekaan vielä ole aikaa tullut. Soittelen sitten tän viikon aikana jos ei rupea mitään tippumaan postiluukusta. Ja munkin käsittääkseni tietyt viikot pitää olla, osallistui seulontoihin tai en. Mietin nyt kovasti tota dopplerin hankintaa kun on taas vähän pidemmällä. Ihanaa että viikot on vihdoin kaksinumeroisia! :) Itteni tuntien voi vaan olla et jos en niitä ääniä kuule niin paniikkihan siinä tulee, vaikka miten väittäisin itelleni ettei kaikilla vain kuulu tässä vaiheessa.

Tajusin tänä aamuna mitä tein reissussa erilailla eli miksei pahoinvointia tullut. Meillä oli tapana herätä aikaisin, mutta ei noustu ylös ainakaan puoleen tuntiin. Suomessa hyppään heti ylös ja lähen keittämään kahvia ja siinä sitten aikani odoteltua että kahvi tippuis ehtii se pahoinvointikin hiipiä. Tänä aamuna taas oksennus lensi :yuck:
 
Yyh Hopeaa, toivottavasti oksentelu olis kohta takana päin!

Onks muilla tällaista, että heti kun vähänkin jotain tekee, vaikka imuroi, on ihan puhkipoikki ja oikein poskia alkaa kuumottamaan? Ihan kuin olis juoksulenkillä käynyt. Lämpökin nousee lähelle 37 astetta (normisti joku 36.2) ja tulee semmonen höntti olo. Samoten herkästi tulee alamahasta huomautuksia, varsinkin kun roudasin joku aika sitten noin tonnin painavat kauppakassit monta kerrosta ylös.. Kassinkantaja olis aika kova sana :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top