Maaliskuun mietteet

Täällä pullahti jo kauan sitten. Siis ihan törkeen huvittavan näköinen siankärsä :D Ollut aina aika "tasanapa", eli ei juurikaan kuopalla, joten johtuisko sitten siitä. Ja sattuu olemaan kaksi pientä pistettä just keskellä vierekkäin (eli varsin siististi aikanaan sidottu, tarkka kätilö :) ), niin kärsähän tolla reseptillä näemmä tulee.

Tuskastelin sillon puolivälissä napa-asiaa, nyt on lähinnä hauskaa, kun voi vitsailla kirjaimellisesti tuijottelevansa omaa napaansa päivästä toiseen :) Enemmän harmittaa valkoinen (ja kosketusarka!) alue navan ympärillä - olisikohan vähän ihoa kuoliossa. Joka tapauksessa uskon siitä jäävän löysän pussin raskauden jälkeen, koska iho ei vaikuta enää olevan ihan hengissä... Mutta jostain se on kai venyttävä, niin venytään tosta sitten.
 
Hmm.. mä en ole edes kauheasti ajatellut omaa napaani, vaikka tossa parisen viikko sitten tajusin, että ei se enää ole se oma napa, kun on pullahtanut ulos :D
Samapa tuo, kun tässä on muutakin mietittävää.
Tänään ei ole vauva oikein liikkunut, joten heti tietty sitä tässä stressaan, kun normaalisti pyörii minkä kerkeää. Onneksi tällä viikolla pääsee muutenkin neuvolaan ja muutaman viikon päästä on tutkimukset sairaalassa.
Huoh, väsymys painaa jotenkin päälle ja on huono olo...:pale
 
Mä huomaan kans, et välillä rauhallisempia päiviä. Veikkaan et asustelee silloin selkä menosuuntaan ja potkut tulee selkään, eli ei tunne niitä niin hyvin. Ja vauvakaan jaksa aina riehua. Mulla se navan ympärys muistaakseni viimeksi jotenkin tummui. Palautui kyllä aikas nopeasti ennalleen. Nyt kans kyllä se ympärys jotenkin aika herkkä. Varmaan, kun on niin neitseellistä ihoa :D Ei oo hirveästi joutunut kosketuksiin ulkomaailman kanssa ennen tätä.
 
Tämä vauva on selvästi rauhottunut tässä viime viikon aikana. Veikkaan syyksi tilanpuutetta. Tuntuu jo nyt niin isolta, että ehkä tuolla masussa ei enää hirmuisia bileitä mahdu pitämään.

Omat voimat on jotenkin ihan loppu, tekisi mieli jo päästä äitiyslomalle, josko sitten jaksaisi paremmin. Mutta vielä olisi 3,5 viikkoa... Hermot on kireellä lähes koko ajan eikä jaksaisi tehdä yhtään mitään. Hmph.

31+1
 
Täälä kans ollaan ihan loppu.. Mua stressaa nää työhommat nyt niin paljon, että oon ihan poikki kokoajan. Nyt onneksi vähä kuulostais siltä, että saan vuokratuolilaisen tähän, mutta se onki sitte eri asia onko se valmis maksamaan mun pyytämän vuokran. Ja kun nyt on tosi hiljasta ja hoitolassa pitää päivystää, vaikkei asiakkaita ookkaan.. Ennemmin olisin vaikka ulkona lenkillä, ku istusin sisällä. Jotenki on vaan veto ihan täysin pois. Eikä haluais näyttää sitä asiakkaille, että oon poikki. Vielä kuitenki 7 viikkoa jälellä.
 
Mulla enää 2.5 viikkoa! Pidän reilun viikon lomaa siinä alkuun, kun niitä ei voinut enää siirtää pidemmälle, niin vika päivä nyt sit 11.4. =) Just eilen tosin päikystä sanottiin, että siellä on jollain pamahtanut vesirokko, eli saapi nähdä, jos tuostakin ajasta osa kuluu lapsen kanssa kotosalla. Nyt ainakin molemmat flunssassa (mies vielä säästynyt) ja pojalla lisäksi molemmat silmät tulehtuneet...
 
Kyllä tää lomalla olo kummasti helpottaa jaksamista! päivä tuli yhtäkkiä niin pitkäksi! ja kun vatsakaan ei vielä mahdottoman iso ole, niin ulottuvuuskin saallii kaikenlaista.
hirvee leipomavietti päällä, onneksi sitäkin saa nyt toteuttaa.
kyllä se sieltä loma kaikille vielä koittaa, koittaa jaksaa päivän kerrallaan!
 
Voi että kun ihminen voi olla tumpelo.... Tänään käyty labrassa antamassa hiv/hepatiitti näyte. Onnistuin pistään itteeni loppuviikosta sormeen, käytetyllä neulalla... Kyseessä onneks v-koti ympäristö, riski pitäis olla miltei olemattoman pieni mutta kuitenkin. :mad: Perhana!

Jostain kun sais insipiksen järjestellä huushollia... Esikoisen pienks jääneet vaatteet täytys laittaa laatikkoon, tulevaa vauvan huonetta täytys alkaa raivaamaan (siinä riittää hommaa, on nyt täyteen kaiken laista romua = varastona toimii). Muttaku ei jaksa...
 
Hui, sanko, kaikkea sitä sattuukin!

Mulla olisi kyllä energiaa järjestellä kotia, siivota ja pestä pyykkiä, mutta tähän töissä oloon ei riittäs energia millään. :grin

31+6
 
Missä ootte ajatelleet pitää lasta öisin nukkumassa nyt heti alkuun? Esikoisen kanssa toimi erinomaisesti kun nukkui pakkauksen laatikossa joka oli saunajakkaran päällä sängyn vieressä.. Nyt meillä ei oo siirreltävää jakkaraa enkä tätä käyttöä varten lähtis ostaan.. Mut haluisin ihan lähelle, nin ettei tarvis ite nousta sängystä (etenkin jos paikat kipeänä synnytyksen jäljiltä..).


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Esikoinen nukkui pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, ja sama kohtalo tulee olemaan tällä toisella. Jos hyvältä tuntuu, niin sitten vieressä, katsotaan tilanteen mukaan...
 
täällä oli eilen vaavilla vähän hiljanen päivä,ehdin jo hieman huolestua...mut mitä toisaalta muuta voi odottaa, kun äitee repi ittensä piippuun taloyhtiön talkoissa... o_O se on ihan helvetin kiva että mies auttaa ja leikkaa jo viidennen mamman pensasaitaa,mutta kukaan ei vastaavasti auta meitä :mad:...siä mä sitten ihan yksin maha pystyssä kannoin meiän kohalla jotain pensasaitaroinaa ja haravoin jne; naapuritalon kohalla 3 tyyppiä nojaili haravoihinsa sillä välin...ihan vitun paljon kiitoksia.oli pikkaset liitos- selkä- ja mahakivut ehtoolla, :mad::sad001 mut perikskään ei voinu antaa :p

sitten on iskeny ihan kauhee synnytysahdistus sen torstaisen kamalan synnäritutustumiskokemuksen myötä :sad001 ...sen lisäks että edelleen kammottaa mennä ees koko paikkaan,mua on ny alkanu ihan hulluna ahdistaan se, kun iski tajuntaan niin vahvasti se,että minkäännäköstä hoitosuhdetta sinne paikkaan ei etukäteen ole eli sieltä voi tulla sitten vastaan ihan millanen tyyppi tahansa,ja mun pitäs elämäni isoimman kokemuksen edessä luottaa itteni ventovieraisiin käsiin :eek::eek: musta oikeesti tuntuu,etten pysty :confused: ja varsinkin,jos se tyyppi on si semmonen,jota en ees lähelleni halua...samoin ahdistaa nyt sitten sekin,että mies tulee mukaan.mä en oikeesti tiä,pystynkö siinä haarat levällään kaikkien ronkittavana olemaan,jos mieskin on paikalla.siis apua.auttakaa ny ahdistunutta ja sanokaa et mun kammoni on ihan tyhmiä ja turhia :sad001
 
Mulla kans kotona riittäis energiaa puuhastella, mutta töissä oon ihan hyödytön tällä hetkellä. Surffailen täällä :D Mutta siis meille osui ihan huikea kätilö viime kerralla ja toivon samaa nytkin! Oli sellainen pohjalainen lapsenpäästäjä nimeltään Justiina =) Ja siis oli koko ajan tosi hyvät fiilikset. Mutta kyllä tuolla Taysissakin pari tuttua saaneet vähemmän mukavat kätilöt. Että tosiaan ihan säkästä kiinni, joten täytyy vain toivoa parasta. Todennäköisestihän sitä on taas siinä tilassa sairaalaan mennessä, että kunhan joku auttaja löytyy, niin hyvä on
 
Säkästähän se tosiaan taitaa kiinni joka paikassa, minkälainen kätilö osuu kohdalle. Esikoista synnyttäessäkin eka kätilö oli sellainen tiuskiva tiukkis tapaus, mutta onneksi vaihtui sitten tosi ihanaan kätilöön loppusynnytyksen ajaksi. :)

Mutta heidi79, tsemppiä! Itse en pidä sairaaloista yleensäkään, mutta synnytyksen käynnistyttyä en todellakaan ehtinyt ajattelemaan onko sairaalassa mukava olla vai ei, tai sitä että minkälainen kätilö on asiaa hoitamassa. Ja etukäteen olin kieltänyt, ettei paikalle saa tulla opiskelijaa, eikä ainakaan miespuolista sellaista. Itse tilanteessa en ehtinyt paljon häiriintymään siitä, että avustamassa oli miespuolinen opiskelija. :rolleyes:

Mutta jos pelot alkaa liikaa ahdistamaan, niin neuvolassa puheeksi asia!
 
Pisto tapaturmat on inhottavia, mutta onneksi riski saada tartunta siten on aika mitätön. Se näyte on luotettava vasta 3kk kuluttua tapaturmasta. Mulla on itselläni käyny 2 kertaa pistotapaturma ja mä työskentelin sillon huumevieroituksessa, mitään ei niistä tullut. Virushan kuolee ruiskussa aika pian ja veren kanssa saa oikeesti olla kunnolla kosketuksissa et tartunnan saisi. Tsemppiä nyt vaan odotteluun.
 
Onneksi sen kätilönkin saa vaihtaa jos on ihan kauhea tapaus, mä muistan omastani tasan sen verran et sil oli tumma tukka ja se hiero mun selkää tosi hyvin, muuten ei mitään muistikuvia :D
 
^Paitsi sitten kun osut ruuhkapiikkiin synnyttämään, niin ei siinä sillon paljon kätilöitä vaihdettu vaan oli otettava sen kenet sai. :p
 
Oon kyllä satsuman kansa samaa mieltä tuosta synnyttämään menemisen tilasta- ei siinä mieti kuka siellä kyylää, tai sorkkii haarovälissä! Jälkikäteen voi tulla mieleen jotain hetkiä synnytyksestä, mutta niitäkin saa käydä läpi siellä osastolla itseä hoitaneen kätilön kanssa(ideaalitilanteessa, usein tietysti käy niin että läpikäyntiiin tulee joku toinen)

mulla ei oo kyllä jääneet kätilöt mieleen sen itse synnytyskokemuksen kanssa, kyllä ne diskreetisti osaa hommansa hoitaa, ikään kuin taustalta vaan.
 
Ei mullakaa hirveesti muistikuvia kätilöstä. Nimen muistan ja ottasin saman uudelleen. Ja se pehmitti lämpimään veteen kastetulla liinalla ettei repeäis nii pahasti. Välissä kävi joku muuki testaamassa kohdunsuuta ja lopussa niitä hoitajia (siis synnytyksen jälkee) oli useempi siinä huoneessa (tietsikan ääressä). Ja mies nukku sohvalla ja ite vauva kainalossa siinä pedillä.
 
mä en meijän kätiöä paljon nähnyt :sad001 kävi kääntymässä ja tuli sit hetkeä syntymän jälkeen "ai sä synnytit jo??" tosin silloin oli sulku päällä joten kiirettä siellä varmaan piti kaikilla :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top