Täällä taas yks helvetillinen yö takana puutumisien ja kipuiluiden kanssa. Kaiken kukkuraksi tuo nuorimmainen 3wee on nyt hokannut tuon herättämis-asian aamulla, kele. Ensin se oli kyllä tosi sulosta ja hellyttävää, mutta, Aamut vaan aikaistuu ja tänä aamuna pomppasi klo 5.23 ylös ja tyhmät me, otettiin se taas viereen "nukkumaan" ja eihän siitä vaan yksinkertasesti mitään tullu. Kuudelta sitten nousin kahvinkeittoon ja totesin kun koko loppu poppookin tuli alakertaan että nyt sitten tapellaan vaikka seuraavat pari yötä, mutta tyttö palautetaan omaan sänkyynsä vielä tohon aikaan, vaikka sitten alkais se kiukkuaminen/raivoaminen/lakanoiden repiminen ynnä muu, eikä saataiskaan nukutuksi... mutta ei tästäkään nyt mitään tuu. Pyöriskin vaikka isän kainalossa ja sen puolella, mutta ku eiiiiii... tässä nyt mietin että mitenhän helvetissä selviän tästäkin päivästä (kiitos hiihtoloman!) kun ollaan kaikki muut kotona paitsi mies ja ilma on mitä parhain (NOT!!!) ja mahtaa mennä tämäkin päivä sisällä. MUA KIUKUTTAA.
Semmonen olo, että ois hyvä viikko synnyttää,mielellään vaikka jo heti tänään
ja olla siellä osastolla hermolomalla pari päivää kaksin vauvan kanssa
(vaikka tiiänhän minä että siellä osastolla en synnytyksen jälkeen kuitenkaan viihdy tippaakaan ylimäärästä jos vaan itse ja vauva ollaan kunnossa
)
LA ois lauantaina, 3wee synttäreitä pitäs vietellä sunnuntaina... Anoppi jää onneksi talvilomalle perjantaina ja siskokin tulee lapsineen täle suunnalle jo viikonloppuna loman viettoon (ei tokikaan meille mutta lähistölle
)
ois sitten tekemistä ja ajankulua muutakin....
Tämmöstä näin Kuun ensimmäisenä päivänä
Mitäs muille kuuluu?