Maaliskuun juttuja

Mua alkaa jo vähän jännittämään! Eilen illalla myöhään mulla alko sattumaan toiseen lonkkaan aivan kauhean paljon, selkää pakotti ja tuntu, että mikään asento ei oo hyvä. Vähän aikaa sen kanssa taistelin ja tajusin, että hitto, näähän on varmaan sitten niitä supistuksia :eek: Aiemmin on tullut vaan harkkareita missä maha vaan kovettuu ja on hankala liikkua, pari kertaa on tullut sellasta kuukautiskipua mutta ei tällasia. Sohvan selkänojaan nojailu polvien varassa vähän helpotti kipua, varsinkin kun samalla keinuttelin itteeni ees taas. Välillä oli tosi huono olo, oksettava. Supistukset kesti melko kauan aina kerrallaan, minuutin-pari. Kolmen tunnin aikana niitä tuli varmaan kymmenkunta, joten melko epäsäännöllisiä ne tosiaan oli. Väsymys vei voiton ja otin gramman parasetamolia ja menin sänkyyn. Melko nopeesti kivut oli jo paljon vaisumpia ja sain unta. Yöllä heräilin kuitenkin siihen samanlaiseen tunteeseen mutta kivut ei tuntuneet niin hyvin läpi.
Ripuloinut olen tällä viikolla aiemmin pariin kertaan ja tänä aamuna taas, luulisin, että sillä on tekemistä raskauden kanssa. En ainakaan halua uskoa, että mulle olis tulossa mitään mahatautia!
Niin paljon, kun olen jo miettinyt, että tää sais jo alkaa syntymään, niin illalla tuli kyllä vahva tunne, että ei ihan vielä tartteis tulla, alko ehkä vähän pelottamaan koko homma! :rolleyes:
 
Mie oon heränny tuollaisiin pari kertaa. Harmi vaan että niiden tulo ei oo mikää merkki synnytyksestä. Toki näillä viikoilla vielä hyvä mut vaikka alkais 30+ tai aiemmin jo muutama oikeakin supistus niin tuurilla niitä saa kärsiä sinne viikolle 42 asti silti :) Voi tulla monta viikkoa välillä säännöllisinäkin ja sit loppua. No, kaikki on eteenpäin, ite yritän olla olematta turhan toiveikas maha-oireiden tai supistusten tai minkään oireiden perusteella tässä vaiheessa. Tulee sit kun tulee kun ei mikään ennakoiva oire kuitenkaan lopulta mitään sano (sen enempää kuin ne raskausoireet ennen plussaa raskautta odotellessakaan).
 
Joo no en minä tosissaan ajatellutkaan, että nyt se lähtö tulee...lähinnä jännitti, että kohta sitä pitää alkaa pusertamaan ulos. Ja jokaisellahan se menee erilailla, joillakin se lähtö tulee ekoista supistuksista, toisilla ei, että ei tässä auta kuin kattoa, että millon kukakin synnyttää.
Itelle ainakin tää raskaus on edelleen jonkinlainen järkytys, kun ollaan miehen kanssa oltu kaksin niin monen monta vuotta ja kohta meille muuttaa ihan uusi ihminen. Väkisinkin nää synnytykseen johtavat oireet meinaa vähän jännittää...
 
Meillä taas on niin tuore suhde että tässä vaiheessa tosiaan tuntuukin siltä mitä itselleni yritysvaiheessa sanoin: "Ehkä se on vaan hyvä, että tässä yrittämisessä kestää... On enemmän aikaa kahdestaan jäljellä." Nyt yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista kahdestaan, mitä nyt supistuksilta ja mahalta pystyy :rolleyes: Jännittää kyllä, mutta sillai hyvällä tavalla. Onhan tää jollain lailla lopullinen muutos elämälle joka tapauksessa. Synnytystä odotan toistaiseksi vaan innolla, enemmän tuo parisuhteen muutos ja arjen muuttuminen pelottaakin.
 
Ymmärrän Kaisa sun oloa oikein hyvin! Me juteltiin eilen miehen kanssa oikeestaan ekaa kertaa kunnolla siitä että kohta ei ollakaan enää kahestaan. Molemmat on kai alkanu nyt vihdoin herätä siihen todellisuuteen että tätä rauhallista aikaa kahdestaan ei oo enää hirveen montaa viikkoa jäljellä. Ihan kohta kahdenkeskinen aika vaatiikin sit jo paljon enemmän suunnittelua ja paluuta entiseen ei enää oo!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Eilen tuli niin haikea olo, kun käytiin miehen kanssa syömässä ja ostoksilla (tosin ei ostettu mitään), pakostikin ajattelin, että välttämättä montaa kertaa ei enää päästä kahdestaan syömään :sad001 Saunassakin käydään nykyään tosi paljon enemmän, koska kohta sitäkään luksusta ei enää ole. Oon niin paljon nauttinut elämästäni tuon miehen rinnalla ja tiedän kyllä, että nautin sittenkin elämästäni vaikka tähän kolmas ihminen tulee mutta ikävä tulee meidän kahden elämää...
 
mäki oon ihan varma että huhtikuulaiset alkaa poksahella jo hyvästiki maaliskuun puolella! Hui! Tuntuu että ihan vasta jaettiin mm. kuulumisia np-ultrista :).

onko muuten teillä ollu vauvakutsuja tai tuleeko olemaan?
 
Voihan se olla että Kviini on jo saanu vauvan syliin kun viimeset kuulumiset on tullu sairaalasta ja sen jälkeen ollu hiljasta sieltä suunnalta!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Dulu ei oo tulossa vauvakutsuja kun ei mulla oikeen oo sellasia kavereita joille niitä järjestäis. Mutta jos olis kavereita niin olis varmaan myös juhlat, koska tykkään järjestää juhlia! Mutta nyt pitää tyytyä sit vaan nimiäisiin :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
mulla kans ollu samanlaisia ajatuksia ku kaisalla. Ollaan miehen kans oltu yhdessä kohta 11 vuotta ja totuttu että ollaan vain me. Toki muistan myös kaikki ne hetket ku ollaan haaveiltu lapsista. Eikä Se että yhteisiä kahenkeskisiä aikoja tulee ikävä, tarkota etteikö lapsen tuloa odottais. Mutta tosiasia kuitenki on että me ei voida sitten mennä ja tulla miten halutaan.. Ei leffan,syömään,lenkille tai saunaan. Ei voida keksiä kahelta kesäyöllä että käydäänpä koirien kans vähän hippasemassa metsässä. Harmi vaan ku herättiin tähän yhteisen ajan vähenemiseen vähän liian myöhään. Mutta toisaalta onpahan ollu ihanaa ku viime ajat on täyttyneet kahenkeskisistä puuhista :)
 
Mulle oli ystävät järjestäneet eilen yllärivauvakutsut. Ihan puskista tuli, en osannu todellakaan odottaa yhtään! Yks kaks oli vaan kämppä täynnä naisia lahjojen ja herkkujen kanssa :) Ei tehty mitään ihmeellistä. Herkuteltiin, hipelöitiin ihania lahjoja mitä sain ja nautittiin yhdessäolosta tyttöjen kesken. Oli kyllä aivan superihana yllätys, en todellakaan odottanu että jotkut vauvakutsut saisin :)
 
Voi on kyllä niin ihania nuo yllärikutsut ku jotku järjestää :) Minä järjestin siskon kanssa yhdessä itselleni tyttöä odottaessa. Nytte toista odottaessa ei oikeen enää kehannu semmosia, eikä kukaan muukaan järjestäny. Mut on se ihana juhlistaa varsinkin ekaa odottaessa, kun kaikki on muutenkin uutta ja jännittävää :)
 
Kaisa, nyt kun tosta vihlonnasta lonkkien ja selän osalta sanoit, niin oliko toissailtana ja -yönä, kun oli vaikea nauraakin, kun vihloi just lonkan seutua ja samaan aikaan oikein alaselästä. Sit aattelin, et ei nää voi olla mitää supistuksia voi olla, kun ei mahakaan kovetu...mut niitä jatku silleen tasasesti, et kun vihlonta alko, se kesti hetken ja uusi taas hetken päästä. Mut aamulla ei ollut enää mitään.

Nyt oli muuten viime yönä eka kerta, kun oli ihan hirvee hiki-kuuma-aalto, johon heräsin. Ja nukuin pelkissä pikkuhousuissa ilman peittoa. Aivan hikipäissä silti...HYI. Heräsin puol seittämältä ja sit pyörin johonkin kasiin asti, eikä millään tullut uni. Ja olin mennyt nukkumaan vasta yhen jälkeen ja väsytti kyllä. Ihan ku kävis "kierroksilla" tai jotain. Et unen puolesta ihan kiva, ettei joudu mennä enää töihin...:)

Tän päivän "menispä aika nopeesti"-puuhana olikin sitten kukkamultien laittamista. Ja tietty vielä iltaruuan laittaminen. Hirven ulkofilettä, halloumia ja salaattia.

Mies alottaa reissutyöt huomenna, saattaa olla, et on jossain monen sadan kilsan päässä, jos/kun synnytys alkaa. Ja voi olla vaik koko viikonkin poissa. Kiva et töitä järjesty, ni ei taaskaan tarvi olla samaan aikaan kotona. Eivaa. Onneks mun vanhemmat asuu tossa 20km päässä, jos jotain tulee. ("jotain" eli synnytys tms...)
 
Mä toivon että synnytys alkais arkena ettei tarviis lähteä ilman miestä sairaalaan. Mies on siis to, pe, la yöt töissä eikä oo puhelimella tavotettavissa sillon. Onneks työvuorot on kuitenkin kohtuullisen pitusia niin varmaan koko synnytystä ei joutuis pärjään yksin vaikka loppuviikkoon osuiski...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ei kuulemma nää ekat synny tosta vaan :) mut joku yli 600km on Suomessa tavattoman hidas taivaltaa, varsinkin jostain Kainuusta tai Tornionjokilaaksosta...Mut se on vaan elämää!
 
Niin no sillä mä itteäni lohduttelenkin että kun on eka tulossa niin varmaan aikaa menee reilummin. Kaikkeni aion kyllä tehä että synnyttämään lähettäis yhessä! ...vaikka tuskin se homma sit kuitenkaan on mun käsissä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
MammaMaria puhut kyllä ihan totta. Harvalla on ylimäärästä helikopteria tms lainata matkantekoon...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Minä oon aina niin organisoinut kaikki jutut, että nyt kun tätä ei oikein voi mitenkään suunnitella etukäteen niin kaikki riskit minimoidaan. Minä en enää lähde kauas kotoa, ellei oo ihan pakko ja mies ei saa enää juoda itteensä humalaan, että pääsee synnytykseen mukaan :p Mies on nyt joka toinen viikko töissä ja joka toinen viikko lomautettu ja työpaikka on sen verran lähellä että sielät kerkeää nopeasti kotiin jos tulee kiire. En jotenkin uskalla tuudittautua siihenkään yleistykseen, että me ensikertalaiset synnytetään pidempään, koska yksi tuttava on synnyttänyt kaikki neljä lastaan heidän eteiseen syöksysynnytyksinä! Toisaalta taas, en yhtään ihmettelsi jos mun kohdalla synnytys kestäis 72 tuntia :grin Ehkä mussa on vähän pessimistin vikaa... :oops:
 
Apua, toi syöksysynnytys on onneks tosi harvinainen...:) Mut ihan kamalaa, et toinen on koko viikon nyt poissa. Vaikkakin nyt on vaan vähän reilut 100km väliä...jotenkin tosi kurjaa.
 
Voin kuvitella :sad001 Jotenkin raskaana ollessa minä ainakin oon tarvinnut miestäni paljon enemmän henkisesti kuin ennen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top