Meillä ainakin ilmoitettiin sitte np-ultran aikana, että normaalilta näyttää ja lopuksi vielä sanottiin, että jos ei parin viikon sisällä ole yhteydenottoa tullut, kaikki on hyvin. (= Ne mitat lähetettiin Espooseen tutkittavaksi verinäytteen kanssa.
On kyllä jännää ajatella, että toisella kolmanneksella mennään, kun mikään ei periaatteessa ole muuttunut vielä. Ihan alkuraskaudesta itkeskelin hormonihuuruissani, kun ei se raskaana oleminen olekaan niin ihmeellistä, kun ei maha edes kasva ja ultraankin niin pitkä aika. =D Nyt aika onkin yhtäkkiä mennyt tosi nopeasti ja np-ultrakin on takana. Lisäksi alussa minua vaivasi kauhea ahdistus, jos en olekaan raskaana, testit huijasivat tai mitä jos se lapsi vain katoaa sisältäni johonkin. Onneksi olen vähän jo rauhoittunut ja nyt jo todella rauhallisin ja odottavin mielin.
Äitiyshousuja menen pitelemään heti, kunhan palkka tulee perjantaina. Farkkuja on turha yrittää jalkaan. Lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden ostoa yritän vältellä, kunnes tiedeään sukupuoli. Vielä en ole ostanut mitään! Tosin johtuu myös rahatilanteesta.
Haluatteko te muut, muuten tietää lapsen sukupuolta etukäteen? Mies oli jo ennen raskautta sitä mieltä, että ei kysytä etukäteen, mutta nyt hänkin sillä kannalla, että kyllä heti vaan, kun on mahdollista, halutaan tieto.
