Mun eka lapsi on adoptiotaustainen, toka bio, "kolmas" bonuslapsi (eli mieheni biologinen exänsä kanssa) ja nyt tuleva tosiaan lahjasolulapsi. Adoptioprosessin aikana jo kehotettiin avoimesti ja varhain keskustelemaan lapsen kanssa taustoista, tunteista, perhetyypeistä jne, joten ne keskustelut ovat kaikkien kanssa sujuneet. Lapsilla menee vaiheittain kysely- ja pohdintakausia näihin asioihin liittyen ja itsestäni tuntuu, että tärkeintä lapsille on ollut se että kaikesta saa puhua. He tuntevat kuuluvansa perheeseen omina itsenään ja tietävät kuinka rakkaita ovat. He myös välillä potevat raastavia mustiskausia jne mutta onpa niitä biologisilla sisaruksillakin (itsellänikin on ollut), joten ei auta kuin jutella tunteista ja asioista uudelleen ja uudelleen mutta se on myös todella ihanaa. Lapsia ja heidän ajatteluaan oppii mun mielestä ymmärtämään kuuntelemalla ja se tuntuu olevan tosi tärkeää: tulla kuulluksi, kohdatuksi ja ainakin, että on yritetty ymmärtää. Eihän ne kaikki ajatukset hetkessä välttämättä aukea.
Kuulun myös Facebookissa kansainvälisiin ryhmiin, joissa on lahjasolutaustaisia aikuisia ja nuoria, lahjoittajia, vastaanottaneita vanhempia jne ja jo maiden erilaiset säännökset ovat todella avartavia.
Tunteita ja kysymyksiä saa olla, tulla ja niitä kannattaa käsitellä. Pääasiassa lahjasoluperheet ovat onnellisia valinnoistaan ja perheestään.
Mä olen jo melko iäkäs. Tapasin tämän elämäni miehen varsin loppumetreillä parasta-ennen-päivämäärän jo häämöttäessä horisontissa. Olin haaveillut vielä tyttärestä mutta en halunnut lähteä enää yksin itsellisenä äitinä uuteen prosessiin ja olin jo alkanut käsitellä, että perhekoko oli varmaankin tässä. Mieheni tavattuani juttelimme tietenkin tämänkin aiheen ja mieheni sanoi toivovansa vielä lasta (hän on minua muutaman vuoden nuorempi). Totesin, että täytynee sitten oieta saman tien klinikalle ja selvittää kykenenkö edes vielä lisääntymään. Kävimme ehkä 9kk ovulaation induktiota kokeilemassa mutta kehoni ei kyllä enää mitenkään selkein merkein ovuloinut (ultrassa ovikset näkyivät mutta testeillä tuli tuloksia laidasta laitaan eivätkä ne täsmänneet oikeaan tilanteeseen).
Lääkäri ehdotti lahjamunasolua ja aluksi hieman vierastin ajatusta mutta käsittelin niitä tunteita aikani ja sitten ajatus alkoi tuntua kivalta. Simpukan ryhmät ja dokumentaatio auttoivat kyllä tosi paljon noiden prosessoinnissa. Aloitimme prosessin joulukuussa, se eteni hyvin nopeasti ja ekalla siirrolla myös raskauduin helmikuussa.
Hienoa, että pohdit asioita. :)
